Lisää perinteistä Tansaniaa – Päivä 51

Ti 20.1.2015, Korogwe (TZ) – Arusha (TZ)

Jos maanantai oli leppoisa ja rento, tiistai ei oikein sitä enää ollut. Se oli enemmän perinteistä, jo tutuksi käynyttä Tansaniaa. Päivän tavoitteena oli päästä Arushaan, joka tunnetaan muun muassa suosittuna erilaisten safareiden lähtöpisteenä. Monet Kilimanjaron retket järjestetään myös kyseisestä kaupungista, sijaitseehan tämä Afrikan korkein vuori verraten lähellä Arushaa. Matkaa perille oli noin 340 kilometriä.

Lähdimme liikkeelle kaikessa rauhassa, puoli kymmenen aikaan aamupäivällä. Tie kuitenkin muuttui pian huomattavasti kehnommaksi kuin mihin olimme maanantaina tottuneet. Useampaan tietyöhönkin törmäsimme. Onneksi kiertotiet olivat sangen lyhyitä, tällä kertaa niillä ei tarvinnut viettää tuntikausia kuten joskus aiemmin. Alkoi myös sataa ja kohta tienvierustat lainehtivat, suorastaan tulvivat. Vesi ei kuitenkaan tällä kertaa tullut tielle asti. Kuoppia ja eritoten hidasteita oli taas paljon. Eteneminen oli hyvin hidasta.

150120-1

Tiistaiaamu, valmiina lähtöön.

150120-4

Perusmaisemia.

Päivämatkan varrelle osuneet kylät olivat ennen Moshia – joka näytti olevan hieman merkittävämpi asutuskeskus – sangen pieniä ja sanoisinko paikallishenkisiä. Pidimme tällaisissa paikoissa muutaman lyhyen tauon. Pidempään pysähdykseen eivät nämä kylät houkutelleet. Joutomiehiä oli nimittäin paljon, ja välittömästi pysähdyttyämme saimme kimppuumme monenlaista läpänheittäjää ja kaupustelijaa. Loput ukot tuijottivat. Ei kovin rento fiilis tule moisesta.

Mitä tulee käytökseen, Tansania on varsinkin näiden teiden varsilla sijaitsevien pienten paikkojen suhteen poikennut selvästi aiemmista maista. Monien paikallisten käytös vaikuttaa välillä jossain määrin aggressiiviselta tai ainakin röyhkeältä. Tänäänkin ajaessamme – taas lukuisten hidastetöyssyjen takia – lähes kävelyvauhtia läpi eräästä pikkukylästä, paidaton paikallinen mieshenkilö joutui bussin nähtyään näemmä suunnattoman tunnekuohun valtaan, rupesi mölisemään jotain ja juoksi kädet pyörien perässämme puolisen kilometriä. Iloinen oli kai. Tai jotain. Yleistä on myös, että bussin kylkiä koputellaan ja meidät haluttaisiin pysäyttää. Jos näiltä kavereilta sitten kysyy mitä asia koskee, vastauksesta ei yleensä saa selvää tai sitten mitään asiaa ei oikeasti ole. Kunhan vaan haluavat kätellä. Huomiota. On vaikea sanoa kuinka paljon erilaisilla päihteillä on osuutta tähän käytökseen. Arvelisin, että ainakin jonkin verran, joissain tilanteissa.

Mitä lähemmäs Arushaa pääsimme, sitä vilkkaammaksi kävi myös liikenne. Erityisesti viimeinen kahdeksankymmenen kilometrin pätkä Moshista Arushaan oli hyvin vilkas ja oikeastaan lähes katkeamatonta taajama-aluetta. Tässä vaiheessa alkoi olla jo pimeääkin. Paikalliset ammattikuskit eivät tosin paljon liikenteen vilkkaudesta tai huonista valaistusolosuhteista välittäneet. Bussit ohittelivat hitaampaa kuorma-autoliikennettä vastaantulijoista välittämättä. Erään kylän kohdalla henkilöauto joutui väistämään samalla kaistalla vastaan tullutta linja-autoa pientareelle. Joskus busseja oli kaksikaistaisella tiellä kolme rinnan, kaasu ilmeisesti pohjassa. Kuka pääsee ohi kenestä ja missä järjestyksessä? Sitä ei ilmeisesti voi tietää ennen kuin yrittää. Ja täällä linja-autokuskit näkyvät olevan hyvin halukkaita yrittämään. Välillä mietityttää, ajavatko herrat autojaan jonkinlaisissa piristeissä.

150120-2

Tauko ja hengaajat.

150120-3

Tienvierusta tulvii.

Perille Arushaan päästiin siis jälleen kerran pimeällä. Onneksi hotelli oli ehditty varata maanantaina jo valmiiksi, jottei tähän enää mennyt ylimääräistä aikaa. Arushaa ihmetellään näillä näkymin kolme päivää ja matka jatkuu Keniaan lauantaina.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

502 kilometriä Dar es Salaamiin – päivä 43

Ma 12.1.2015, iringa (TZ) – Dar es Salaam (TZ)

Matkaa sisämaan Iringasta Tansanian suurimpaan kaupunkiin meren rannalle kertyy hieman yli 500 kilometriä. Parin viimeisen päivän keskinopeus maan teillä ei ole ollut häävi, hädin tuskin viittäkymmentä kilometriä suurempi, joten matka olisi sangen pitkä. Erilaisten mielipiteiden kuulemisen jälkeen maanantaina päätettiin lopulta kuitenkin yrittää perille asti. Monellekin matkalaiselle Afrikan pikkukaupungit ja käpykylät alkoivat jo riittää. Oli jo korkea aika päästä oikeasti suureen kaupunkiin. Päivästä tulisi pitkä.

Niin siitä tulikin. Lähdimme liikenteeseen juuri auringon noustessa, kuuden jälkeen aamulla. Alku ei näyttänyt lupaavalta. Ennen kahdeksaa liikenne oli hiljaista, mutta hermoja kiristivät jokaisen pienenkin kylän kohdalla toistuneet viidenkympin nopeusrajoitukset sekä niihin liittyneet lukuisat hidasteet. Kuten aiemminkin, juuri kun bussilla saavutettiin hyvä matkanopeus tuli taas aika hidastaa. Eteneminen oli pelkkää hidasta kiihdyttelyä ja nopeampaa jarruttelua. Hidastetöyssyjä kun oli tämän tästä. Hyvin stressaavaa. Kuski ei tykännyt.

Yhdeksän aikoihin aamupäivällä muukin liikenne alkoi olla taas sitä, mihin oli totuttu. Rekat olivat palanneet täysimääräisesti ilostuttamaan ajopäiväämme. Lisäksi kohtasimme tässä vaiheessa vuoristoisen tieosuuden, joka ei auttanut asiaa. Letka toisensa jälkeen kävelyvauhtia serpentiinitietä pitkin eteneviä, ja aina tilaisuuden salliessa toisiaan ohittelevia rekkoja eivät mieltä ylentäneet. Tien sivussa näkyi säännöllisin väliajoin kolaroituja, palaneita tai vain perinteisesti ojaan ajettuja ja kaadettuja rekanraatoja. Tuoreita ja vähemmän tuoreita sellaisia. Rekkakusin elämä Tansaniassa ei liene niitä elämistä parhaita. Ei ihme, jos kuskit sortuvat välillä henkilökohtaisiin ratkaisuihin. Tai sitten vain nukahtavat rattiin.

150113-1

Rekkoja ja serpentiinitietä.

150113-3

Taas näitä. Likaisen tuulilasin läpi otettu kuva jälleen yhdestä kaatuneesta yhdistelmästä.

Päivämatkan varrelle sattui myös muutama luonnonpuisto joiden läpi tie kulki. Pelkäsimme näitä jossain määrin etukäteen, sillä tähän asti koetun perusteella moisilla alueilla on tyypillisesti lähes aina jonkinlaisia ajamista haittaavia hidastuksia, kuten päällystämätöntä tietä tai ankarat nopeusrajoitukset. Tällä kertaa näin ei ollutkaan. Puistojen läpi tai sivuitse kulkenut tie olikin sangen hyvää ja hidastetöyssyjä ja muuta riesaa paljon vähemmän kuin muilla tieosuuksilla. Tämä onkin ymmärrettävää, eihän puistoissa pahemmin asutusta ollut. Matkanopeus nousi. Mikumin kansallispuistossa bongattiin muutama kirahvi ja useampia antilooppeja. Eläinhavainnot jäivät kuitenkin loppujen lopuksi aika vähäisiksi.

Dar es Salaamin ollessa jo lähes käden ulottuvissa, muutaman kymmenen kilometrin päässä, liikenne hidastui huomattavasti. Välillä se suorastaan seisoi. Aiemmin oli näyttänyt siltä, että saattaisimme jopa päästä perille päivän valossa, mutta nyt tämä toivo alkoi hiipua. Ilta hämärtyi, ja lopulta ryömiessämme auton mitan kerrallaan ohi kaupungin kehätien oli kello jo puoli kahdeksan ja ulkona täysin pimeää.

Ensivaikutelmat kaupungista olivat kaoottiset. Porukkaa ja liikennettä oli tähänkin aikaan paljon. Olimme nokkelasti selvitelleet mielestämme sopivan paikan hyvän hotellin pihasta bussille heti mainitun kehätien sisäpuolelta. Totuus olikin, jälleen, toisenlainen. Ei se mikään hyvä paikka ollut. Bussi ehdittiin jo ajaa kapealle, päällystämättömälle ja erilaisten kojujen sekä taksien reunustamalle kujalle ennen kuin selvisi, ettei autoa saisi mitenkään käännettyä hotellin pihaan. Itse pihakin oli liian pieni. Kyseessä oli kaiken lisäksi kapea umpitie. Siis se, mihin auto oli jo ajettu.

Siispä: ei kun peruuttamaan. Illan pimeydessä peruutusoperaatiosta tulikin melkoinen spektaakkeli. Paikallisia kuhisi bussin ympärillä kuin muurahaisia konsanaan. Neuvojia riitti. Kiitettävästi darilaiset kuitenkin myyntikärrynsä ja taksinsa pois tieltä siirsivät. Ehkä tämä oli ihan järkevääkin, kapealla kujalla bussi kun oli kuin se kuuluisaa norsu posliinikaupassa konsanaan. Helposti olisivat posliinit särkyneet. Tälläkään kertaa niin ei tosin onneksi käynyt, kiitos etevän kuskimme.

Lopulta majapaikka löytyi kaupungin keskustasta erään paikallisen opastajan avulla. Kaveri nousi kyytiimme peruutusoperaation jälkeen ja neuvoi meidät perille. Keskustassa operointitilaa oli enemmän, kadut päällystettyjä ja porukkaa paljon vähemmän. Oli hiljaista, suorastaan. Vartijoita keskustassa tosin piisasi. Aseistetettuja ja aseistamattomia, joka korttelissa monta. Ilmeisesti kukin liikkeenharjoittaja palkkaa oman tilansa eteen oman. Ei taida moinen työvoima olla kovin kallista täällä.

Bussikin saatiin lopulta pitkällisten operaatioiden jälkeen ainakin tilapäisparkkiin valvotulle alueelle. Sitä tosin jouduttaisiin siirtämään vielä huomenna. Kuten todettua, päivä todellakin oli pitkä.

150113-2

Vaara! Kansallispuisto. Ja villejä elukoita. Kuvassa myös hidastetöyssy, erään tyyppinen sellainen. Tansaniassa malleja on monta.

150113-4

Paikallinen kumikorjaamo. Onneksi tällaisen pajan apua ei ole vielä tarvittu.

Mitä Afrikan pikavuoroon tulee, Dar es Salaam toimii eräänlaisena välietappina. Moni matkustajista jatkaa täältä lentäen, kuka kotiin, kuka jonnekin muualle. Lähes puoleen pienentyneen porukan matka jatkuu näillä näkymin vasta ensi maanantaina. Suuntana tällöin ovat Tansanian pohjoisosat, Kilimanjaron maasto ja lopulta Tansania pohjoinen naapuri Kenia. Tuon rajanylityksen pitäisi olla vielä helppo. Varsinaiset haasteet alkanevat vasta Etiopiassa.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Lisää Tansaniaa: päätöntä liikennettä ja poliisitutkia – päivä 42

Su 11.1.2015, Mbeya (TZ) – Iringa (TZ)

Hidasta oli eteneminen tänäänkin. Vähän yli 300 kilometrin taittamiseen käytettiin aika lailla koko päivä. Matkantekoa jarruttivat edelleen rekkaliikenne, huonot ja mäkiset tiet sekä poliisistopit, joita on ainakin tässä Tansanian osassa näyttää olevan suorastaan koomisen tiheässä, parinkymmenen kilometrin välein. Aika raskasta. Onneksi kaikki poliisit eivät näytä meitä pysäyttävän. Hidastaa stopeille kuitenkin täytyy.

Poliiseista puheen ollen, matkan ensimmäinen sakkolappukin kuitattiin tänään. Loivassa alamäessä meidät pysäyttänyt poliisi näytti jo tuulilasin läpi pistoolitutkansa lukemaa. 72 kilometriä tunnissa. Kyseisessä paikassa olisi kuulemma saanut ajaa vain viittä kymppiä. Tarkemmin rajoituskyltin sijaintia tiedusteltaessa selvisi, ettei koko kylttiä ollut edes olemassa. Asutuksen kohdalla suurin sallittu nopeus laskee maantienopeudesta taajamanopeuteen ja se pitää vain tietää. Siispä sakko. Tällä kertaa maksettavaa jäi 30 000 shillinkiä eli noin 15 euroa.

Nopeuksia lienee Tansaniassa syytäkin valvoa. Varsinkin rekat, joita jopa pääosa maassa tähän asti nähtyjen teiden liikenne on ollut, ajavat sangen holtittomasti. Osa niistä on varsinkin ylämäissä hyvin hitaita, joten ohittelua esiintyy paljon. Päivän aikana törmäsimme yhteen kolariinkin. Itse ajoneuvoyhdistelmä oli vinksallaan ojassa ja vetoauton nuppi enää vain pelkkä romukasa. Tuskin on kuski voinut moisesta hengissä selvitä. Rahtareiden ajotyylin huomioiden on Ihme, ettei vastaavia tilanteita ole näkynyt enempää. Paikalliset bussit kaahaavat teillä myös kuin viimeistä päivää, vain pysähtyäkseen ottamaan kyytiläisiä jokaisesta pienemmästäkin kylästä.

Tieliikennettä eivät myöskään helpota teiden urat, jotka joissain paikoissa päivämatkan varrella olivat hyvin syvät. Jopa siinä määrin, että kaistan vaihtaminen ja ohittaminen oli hankalaa. Rekkojen syytä lienee tämäkin. Urat eivät tosin paikalliskuskeja tunnu pahemmin hidastavan. Paikallisia eivät tosin hidasta pahemmin hidasteurat- tai töyssytkään, joita teillä on myös ajoittain todella tiheässä. Sangen tehokkaita ajoneuvon täristäjiä, voin kertoa. Paikalliseen tyyliin niihin ajetaan näemmä yleensä aika kovaa. Meiltä ne syövät nopeutta, sillä bussi on jarrutettava niiden kohdilla lähes pysähdyksiin, emmehän halua autoa hajottaa. Raskasta, tämäkin.

Iringasa sataa kaatamalla vettä ja lämpötilakin lienee parinkympin kehnommalla puolella. Huomenna taas eteenpäin, kohti itää ja merta. Toivoaksemme sieltä löytyvät sekä paremmat säät että tiet.

150111-1

Liikennetilanteita. Huomaa tien painuma ja ura rekan vasemman renkaan vieressä.

150111-2

Rekkoja, rekkoja, aina vain rekkoja.

150111-3

Tienvarren asutusta.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Mäkiseen Tansaniaan – päivä 41

La 10.1.2015, Karonga (MW) – Mbeya (TZ)

Karongasta Tansanian rajalle ei ollut kuin vajaan tunnin matka ja se sujuikin kommelluksista. Malawista pois pääseminen ei myöskään tuottanut ihmeempiä ongelmia. Raja-asemalla tosin pyöri taas kaikenlaisia kaupustelijoita ja piinaajia. Malawin tullivirkailijat tumpeloivat myös auton tulliasiakirjan (carnet) kanssa. Bussi leimattiin nimittäin paitsi maasta ulos, myös uudelleen Malawiin sisään. Olisivat voineet jättää leimaamattakin. Paperissa on nimittäin rajallinen määrä sivuja eikä niitä ole tuhlattavaksi asti. Onneksi Tansanian tulli suostui leimaamaan tämän sivun uudelleen eikä asiakirja mennyt siten tältä osin haaskuuseen.

Ylitimme rajajoen Tansanian puolelle. Lauantaiaamupäiväinen tulliasema vaikutti tällä puolella rajaa hieman joen toista puolta rauhallisemmalta, mutta muutama ajoneuvovakuutuskauppias täälläkin ympärillämme pyöri. Yhden palveluksia lopuksi hyödynsimmekin jotta bussille saatiin Tansaniassa käypä vakuutus, sivumennen sanoen keltainen paperi, jonka pitäisi kelvata myös kaikissa jäljellä olevissa Afrikan maissakin. Saapa nähdä kelpaako. Hintaero vain Tansaniassa kelpaavaan vakuutukseen ei ollut suuri, joten päättelimme tämän olevan kuitenkin kustannustehokas ratkaisu. Tulevaisuus näyttää onko se sitäkään.

Rajalla täytettiin maahantulolapun ohella terveystarkastuskaavake – oletko käynyt Länsi-Afrikassa, onko sinulla ollut viimeisen kolmen viikon aikana kuumetta yms. – ja esitettiin kansainvälinen rokotustodistus. Viisumi maksoi viisikymmentä dollaria ja, ehkä osin johtuen myös ryhmämme suuruudesta, jouduimme odottelemaan paperitöiden valmistumista yli puoli tuntia. Muuten maahan pääseminen oli helppoa. Ei ongelmia. Koko prosessiin meni jälleen parisen tuntia. Ihan nopeita operaatioita nämä eivät ikinä ole. Kuten aiemmillkaan rajoilla, ei täälläkään bussia tai matkatavaroita tutkittu.

Pääsimme jatkamaan alkuiltapäivästä. Heti päästyämme rajakylästä maantielle kävi ilmeiseksi, että maasto oli Tansaniassa jopa hämmästyttävässä määrin erilaista kuin Malawissa. Erittäin vihreää ja hyvin kumpuilevaa, metsän ollessa paljon viidakkomaisempaa kuin pienemmässä naapurissaan. Värimaailma vaihtui Malawin punertavasta maasta ja vaaleammasta vihreästä tummempiin vihreän sävyihin ja mustaan multaan.

Ensimmäisen päivän korkeuserot Tansaniassa olivat suuria ja eteneminen hidasta. Vaikka tie olikin päällystettyä, se ei ollut aina kovin hyväkuntoista. Paljon kuoppia ja uria. Tämä ei ole ihme, sillä rekkoja näkyy olevan paljon ja niiden kunto ei ole aina häävi. Ylikuormaakin varmaan useimmilla on. Ylämäissä niiden perässä ryömittiin monin paikoin lähes kävelyvauhtia. Turhauttavaa.

Toinen selvästi muuttunut liikennekulttuurinen seikka Tansaniassa näkyvät olevan erilaiset moottoroidut kaksipyöräiset, joita aiemmin tällä matkalla on teillä ja liikenteessä näkynyt yllättävän vähän. Täällä niitä on paljon enemmän. Erityisessä suosiossa näkyvät olevan 125 kuutioiset kiinalaiset perusmoottoripyörät. Kaksipyöräiset tosin näyttävät väistävän suurempiaan pientareelle, joten liikennettä ne eivät maanteillä sanottavammin tunnu hidastavan.

Päivän päätteeksi majoituttiin lopulta Mbeyan kaupunkiin vain noin 130 kilometrin päähän rajasta. Suurisuuntaiset suunnitelmat ajaa pidemmälle kariutuivat hitaaseen etenemisvauhtiin. Matka jatkuu taas huomenna. Mikäli kaikki Tansanian tiet ovat ominaisuuksiltaan tänään nähdyn kaltaisia, tulee matka Dar es Salaamiin olemaan pidempi kuin kuvittelimme.

150110-1

Rajasilta Malawista Tansaniaan. Moottoripyörien määrä lisääntyy silmissä.

150110-2

Tansanian vehreyttä.

150110-3

Luottamus on kova. Tuttuja näkyjä, sekä kuorma-autojen peräpäät että uskonnolliset iskulauseet.

150110-4

Mbeya, Tansania. Olemme aika korkealla, yli puolessatoista kilometrissä.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail