Pätkä Skeleton Coastin autiomaata– päivä 12

Pe 12.12.2014, Swakopmund (NAM) – Cape Cross (NAM)

Perjantain päivämatka jäi myöhäisen startin vuoksi lyhyeksi, noin 130 kilometriin. Keula suunnattiin kohti pohjoista ja Skeleton Coast –nimellä tunnettua sangen autioita rantakaistaletta. Tie oli ennalta arvoitus. Se oli nimittäin merkitty jossain kartassa säuolatieksi, joka ei ainakaan minulle ollut terminä tuttu. Tätä tietä oli tarkoitus ajaa jonkin matkaa pohjoiseen ja kääntyä sitten sisämaahan. Ajatuksena oli myös vierailla Cape Crossissa sijaitsevalla hyljealueella. Seal reserve, siinä toinen käsite jonka sisältö ei ollut täysin selvä. Mutta menemällä katsomaanhan nämä asiat tunnetusti selviävät.

Ensimmäinen näistä päivän mysteereistä selvisi jo pian Swakopmundin ulkopuolella. Oletettu suolatie osoittautui ihan hyväksi ajettavaksi, vaikka sillä ei aivan asfalttinopeuksia pystyttykään etenemään. Kuskin mukaan ajotuntuma oli kuitenkin asfalttia pehmeämpi. Kelpo tietä kuitenkin.

Suolatietä.

Suolatieksi kartassa kutsuttua tietä sekä ohittaja.

Muutakin liikennettä tiellä oli, vaikka maisemat olivat jälleen kerran silkkaa hiekkaista tyhjyyttä. Ilmeisesti alue on monenlaisten retkeilijöiden suosiossa. Pääosa muista kohtaamistamme ajoneuvoista oli kuitenkin erilaisia maastoautoja. Muita busseja ei vastaan tainnut tulla. Yleisesti ottaen Namibian autokanta vaikuttaa melko hyväkuntoiselta ja kalusto uudelta. Näin täälläkin. Jälleen yksi yllättävä seikka jota en ainakaan itse tältä maalta odottanut. Tämäkin oletettavasti kertonee Namibian suhteellisesta vauraudesta ottaen huomioon mantereen yleisen tason.

Perille Cape Crossiin päästiin noin seitsemältä illalla, hylkeitä ajatellen liian myöhään. Alueen portit oli suljettu eikä asiaa olisi takaisin ennen kuin huomenna. Ilmeisesti elukoiden työvuoro oli päivältä ohi. Myös paikan ainut majoitus osoittautui hintatasoltaan pettymykseksi. Se oli liian kallis ja hieno. Leirintäaluekin olisi kompleksista löytynyt, mutta sille ei kuitenkaan jääty. Telttoja oli mukana liian vähän eikä kalsea merituuli juurikaan houkutellut yötä ulkona viettämään. Pohjoisessa ei kartan mukaan juuri minkäänlaista sivistystä näyttänyt olevan, joten käännyimme takaisin tulosuuntaan.

Parinkymmenen kilometrin päässä päätös palkittiin. Jo tullessa sivusilmällä näkemämme majoituksesta kertonut tienposkessa ollut kyltti osoittautui validiksi. Ja paikka hyvin kiinnostavaksi. Keskellä autiomaata sijainnut Fisherman’s inn oli kokemus. Hajusta päätellen sinänsä persoonallisesti ja viihtyisästi kalustettu navetta, sekä muutamia vanerista kyhäiltyjä pihamökkejä Sähkö tuli genaraattorista ja kuuma vesi lämmitettiin polttamassa boilerissa puuta. Nuotiotakin iltayöstä poltimme. Hämmentävän painavaa ja tiivistä on muuten paikallinen polttopuu, mitä lie jalopuuta.

Sellainen paikka oli se. Huomenna sitten ne hylkeet.

141213-2

Cape Crossin lodge. Täällä oli kallista, käännyimme siis takaisin.

141213-4

Tervetuloa. Majapaikkamme yöksi. Lattiapaikka satasen, sänky kaksi. Paikallista valuuttaa, siis.

 

Facebooktwittermailby feather

Swakopmund ja Walvis Bay sekä jatkosuunnitelmista

Pe 12.12.2014, Swakopmund (NAM)

Mikäli mitään ihmeitä ei satu, jää Swakopmund tänään taakse ja matka jatkuu. Liikkeelle voidaan tosin lähteä vasta iltapäivällä, koska kyytiin saapuu tänään uusi matkustaja eikä hän pääse lähtöpisteeseen heti aamusta. Päivämatka jäänee siten jossain määrin vaatimattomaksi, mutta se ei haittaa. Aikaa on.

Erinäisten pähkäilyjen jälkeen matkasuunnitelmia on päätetty muuttaa. Ajaminen samaa tietä takaisin maan pääkaupunkiin tuntuu sen verran vastenmieliseltä, että bussin keula käännettäneen kohti Namibian pohjoisosia. Paitsi että sieltä löytyy suuri kansallispuisto, siellä asuu näemmä myös suuri osa maan väestöstä. Ehkä näemme enemmän paikallisasutusta kuin tähän mennessä. Ainakin kartassa Namibian pohjoisen rajan lähettyvillä paikannimimerkintöjä ja pikkuteitä on huomattavan tiheässä verrattuna tähän asti täällä nähtyyn ja koettuun.

141212_Swakopmund-1

Laituri Swakopmundissa.

141212_Swakopmund-2

Swakopmundin rantaa ja harmautta. Tällaisellakin ilmalla voi nahkansa näemmä polttaa.

Sää rannikolla on ollut perin outo. Taivas on ollut käytännössä jatkuvasti harmaan pilviverhon peitossa eikä aurinko ole varsinaisesti näyttäytynyt. Siellä se kuitenkin jossain häilyy. Onnistuin nimittäin auringon näyttäytymättömyydestä huolimatta polttamaan niskani kävellessäni muutaman tunnin Swakopmundin pitkää hiekkarantaa edestakaisin. Tuuli mereltä on myös ajoittain sangen viileä ja lämpötila jossain parinkymmenen paikkeilla. Jossain näkemässäni taulussa meriveden lämpötilaksi oli määritelty +15 C. Uimareita ei pahemmin näy, eikä veden lämpötila omien havaintojenikaan perusteella juuri moiseen toimintaa houkuttele. Aallot ovat ajoittain aika suuria.

Aivan niin saksalainen Swakopmund ei ole kuin alussa vaikutti. Pääkieli täälläkin on englanti ja päiväsaikaan kaupunkikuvassa kulkee kuitenkin enemmän tummaihoisia ihmisiä kuin valkoisia. Aivan ydinkeskustasta toki löytyy saksalaisia ravintoloita, joissa ruokalistan ensimmäinen kieli on juuri saksa. Kieltä kuulee myös ajoittain kadulla, kuten afrikaansiakin.

Hiljaista täällä on myös. Illan tullen leveät kadut ovat sangen autioita eikä niillä paljon kulkijoita näe. Vartijoita sen sijaan näkee. Monen kiinteistön edessä päivystää pimeän tullen tummaihoinen, väsynyt ja kyllästyneen oloinen vartija pamppu kädessä ja virkapuku päällä. Tästä huolimatta kaupunki vaikuttaa hyvin turvalliselta. Sähköaitoja ja muureja näkee täälläkin, mutta kaikkia omakotitaloja ei kuitenkaan ole linnoitettu. Valtaisaa rikollisuusongelmaa tänne on kuitenkin aika vaikea kuvitella, sen verran hiljaista kaduilla on pimeän tultua ja kauppojen sulkeuduttua alkuillasta.

Swakopmund, Namibia.

Swakopmund, Namibia.

Jalkapalloilijoita Walvis Bayssa.

Jalkapalloilijoita Walvis Bayssa.

Eilen tutustuimme lyhyesti myös kolmisenkymmentä kilometriä Swakopmundin eteläpuolella sijaitsevaan Walvis Bayn kaupunkiin. Bussiin vaihdatettiin tällä reissulla öljyt. Walvis Bay näyttäisi paljon vähemmässä määrin lomailukaupungilta kuin Swakopmund. Kaupungissa on suuri satama, jonka suurisuuntaisista kehityssuunnitelmista kuulimme jo lähetystövierailunkin yhteydessä. Satamasta kuulemma suunnitellaan yhtä koko eteläisen Afrikan tulevaisuuden logistista solmukohtaa. Rantaa en kaupungissa ainakaan itse nähnyt, rannan kun vei juuri tuo mainittu satama.

Yksi Swakopmundin ”jutuista” ovat erilaiset seikkailu- tai aktiiviharrasteet. Näissä hyödynnetään usein kaupungin eteläpuolella olevaa, laajaa ja sangen näyttävää hiekkadyynialuetta. Tarjontaa löytyy monelta saralta aina mönkijäsafareista erilaisten veneretkien kautta helikopterilentoihin ja laskuvarjohyppyihin. Koska tänne asti päästiin, niin pitihän noista jotain kokeilla. Dyynien laskeminen lumilaudalla tai kovalevyn palasella osoittautui kiintoisaksi kokemukseksi. Aika raskasta puuha tosin on, sillä viidentoista sekunnin laskuhuvin jälkeen edessä on parikymmenminuuttinen kiipeäminen takaisin dyynin huipulle.

On myös syytä huomioda, että hiekkaa on tällaisten leikkien jälkeen joka paikassa. Kuten taskuissa ja korvissa. Myös kamerassani, joka näemmä on ainakin toistaiseksi sanonut sopimuksensa irti. Siispä siirryn pakon edessä kännykkäkuvaajaksi. Toistaiseksi.

Hiekkadyynejä Swakopmundista etelään.

Hiekkadyynejä Swakopmundista etelään.

Sandboarding-yrittäjät.

Sandboarding-yrittäjät.

 

Facebooktwittermailby feather

Edelleen Namibiaa: Windhoekista meren rannalle – päivä 8

Ma 8.12.2014, Windhoek (NAM) – Swakopmund (NAM)

Uusi viikko käynnistyi vierailulla Namibian Suomen suurlähetystöön. Suomen pienimpiä edustustoja maailmalla, muuten. Aamupäiväisen jutusteluhetken suuntasimme puolilta päivin jälleen tielle. Nambian pääkaupunki jätti itseni – ja uskon, että myös useamman muun matkalaisen – jossain määrin neutraaleihin tunnelmiin. Yllättävän modernia ja siistiä, muttei mitään erikoista. Se kuuluisa ”oikea” Afrikka antaa yhä odottaa itseään. Matkaa siis jatkettiin mielellään.

Säpinää maanantaisessa Windhoekissa.

Säpinää maanantaisessa Windhoekissa.

Windhoekista matkaa rannalle kertyy noin 360 kilometriä. Tie oli jälleen koko päivän hyvää ja kilometrjä karttui vauhdilla. Muuta liikennettä oli ehkä jossain määrin enemmän kuin aiempina ajopäivinä Namibiassa, mutta häiriöksi asti siitä ei ollut. Käsittääkseni rannalla sijaitseva Swakopmund-niminen kaupunki on pääkaupungin jälkeen Namibian tärkeimpiä, joten tienkäyttäjämäärän hienoinen lisääntyminen tällä välillä ei olle ihme.

141209-karib-2

Taukomaisemia. Karibib, Namibia.

141209-tie-3

Kuivahkoja näkymiä noin 100 kilometrin päässä mereltä.

Valitettavaa vain on, että joudumme mitä suuremmalla todennäköisyydellä ajamaan saman tien takaisinkin matkalla Botswanaan. Vaihtoehtoisiakin reittejä pois rannalta on, mutta niiden kelpoisuus bussille on hieman kyseenalaista. Ottanemme siis tämän asian varman päälle ja perjantaina matkan taas jatkuessa valitsemme taas tämän saman pääväylän, huolimatta siitä että se tuli nähtyä aika hyvin jo tänään.

Rannikon lähestyessä ympäristö muuttui sangen kuivaksi, autiomaiseksi jopa. Kuivaa aluettahan tämä lieneekin, jopa muuhun maahankin verrattuna. Aamulla lähetystössä olimme kuulleet kaivosteollisuuden olevan tärkeä osa Namibian taloutta ja maisemien muututtua törmäsimmekin ensimmäisiin maassa näkemiimme kaivoksiin, tai oikeammin niiden viittoihin. Uraania täältä ainakin näemmä louhitaan. Sää muuttui myös. Päästyämme perille Swakopmundiin kuuden maissa iltapäivällä aurinko paistoi yhä, mutta silti kaupungissa oli suorastaan viileää. Alle +20 C, sanoisin. Kylmä meri viilentää paikallisilmastoa ilmeisen tehokkaasti.

Kielipolitiikka näkyy muuttuneen taas. Pääkaupungissa Windhoekissa valitseva ja yleisimmin käytetty kieli näkyi olevan englanti. Afrikaansia ei juurikaan kirjoitettuna nähnyt, ja saksaakin lähinnä vain tienviitoissa. Rannikolla Swakopmundissa taasen pääkieli vaikuttaa olevan saksa. Koko kaupunkikin on hyvin siisti ja saksalaishenkinen. Ilmeisesti suuri osa Namibian saksaa puhuvasta valkoisesta vähemmistöstä asuu juuri täällä. Ainakaan yhden illan perusteella täällä on vaikea kuvitella olevansa Afrikassa. Ympäristö tai väestö kun ei siihen juurikaan viittaa, ja kadullakin kulkee näemmä pääosin valkoisia saksalaisen näköisiä ihmisiä. Kiintoisaa. Enpä tällaisestakaan paikasta ennalta tiennyt.

Myöhäisiltapäivän valoa. Satunnaisotos Swakopmundista.

Myöhäisiltapäivän valoa. Satunnaisotos Swakopmundista.

Ajokki vihdoin parkissa, päivän päätteeksi.

Ajokki päivän päätteeksi vihdoin parkissa aidatulla alueella.

 

 

Facebooktwittermailby feather