Sudanin tasaista kuumuutta – päivä 86

Ti 24.2.2015, Gedaref (SD) – Khartum (SD)

Yö meni siis autossa. Vaikka ulkolämpötila laskikin illalla inhimillisiin lukemiin, bussissa oli yhä sangen lämmin aina aamuyöhön asti. Päivän aikana lämmenneet rakenteet hohkasivat. Viiden aikoihin aamuyöllä sisälläkin alkoi jo viihtyä. Hiki ei enää virrannut. Lähdimme liikkeelle vasta kahdeksan maissa, olihan vasta aamuinen uni ollut laadultaan parasta. Hieman yllättäen yön kiusana olivat myös hyttyset. Luulin jo, että olimme päässeet niistä eroon eivätkä ne tällaisessa aavikkoympäristössä enää pahemmin kiusaisi. Väärin luultu.

Tiistain missio oli ajaa aina Sudanin pääkaupunkiin Khartumiin asti. Matkaa oli hieman yli 400 kilometriä ja tien piti olla tasaista ja hyvää. Tasaista se toden totta olikin, mäkiä emme juuri kohdanneet. Niitä ei tainnut olla ainuttakaan koko päivämatkan varrella. Tien kunnossa sen sijaan oli ajoittain toivomisen varaa. Väylä oli koko matkaltaan päällystetty, mutta nytkin tiessä oli paljonlaisesti painautumia ja kuoppia. Kyyti ei varsinkaan aamupäivällä ollut aina niin tasaista. Jostain syystä kaistamerkinnät puuttuivat koko matkalta. Kummallista.

Liikkeellä oli melko paljon linja-autoja ja rekkoja, joista edelliset ajoivat taas afrikkalaiseen tyyliin hirveää kyytiä ja ohittelivat meitä usein, pysähtyen sitten johonkin tien varren taukopaikkaan, ja ohittaen meidät tauon päätyttyä taas kaasu pohjassa torvi soiden. Rekka-autot taasen eivät paljon muita ohitelleet. Lastia oli paljon ja kalusto näemmä vanhaa. Monella raskaan kaluston kulkijalla näkyi olevan tien varressa ongelmia. Konepelti oli auki tai vielä tyypillisemmin rengasta vaihdettiin. Tämäkin kertonee omaa tarinaansa tien kunnosta.

Meillä ei onneksi rengasongelmia ollut. Bussin tekniikkakin pelasi mitenkuten eikä huollollisista syistä yhtään pysähdystä tarvinnut tänään tehdä. Toisen takapään ilmajousen epäkuntoisuudesta ilmoittanut varoitusvalo tosin syttyi, mutta minkäänlaista vikaa ei havaittu. Tämä ei olekaan ihme, sillä kyseisten varoitusvalojen ei kuulemma pitäisi edes olla toimia.

150225-1

Suoraa tietä ja vaikeuksissa oleva kuorma-auto.

150225-2

Asutusta aavikolla.

Poliisi- ja muita tarkastuspisteitä oli tämän tästä. Tietulliakin jouduttiin maksamaan. Jälleen kerran osa meitä pysäytelleestä porukasta oli siviiliasuissa, osa selvästi poliisin unformussa. Passeja ja auton papereita jouduttiin esittelemään pariin otteeseen. Noin puolessa matkassa yhdellä näistä stopeista eräs, ilmeisesti kyytiä tarvinnut viranomainen, hyppäsi autoon ja hikoili kanssamme bussissa Khartumiin asti. Yhteistä kieltä ei meillä kaverin kanssa ollut, joten emme pahemmin ajatuksia päässet vaihtamaan. Tämä lienee ollut kolmas tai neljäs jonkinlainen viranomainen joka on koko Pikavuoron historiassa Ajokkiin pidemmäksi matkaksi liftannut. Ensimmäinen tapaus sattui muinoin Kazakstanissa. Tuolloinkaan meillä ei ollut minkäänlaista yhteistä kieltä etupenkkiin leveästi hymyillen istuneen karvalakkipäisen poliisin kanssa. Toista sataa kilometriä silloinkin, siitä huolimatta, yhdessä taitettiin.

Sudanin maasto on siis näemmä hyvin tasaista ja aavikkoista. Tien varressa näkyi ajoin valtavat määrät ilmeisesti tuulen siihen kuljettavaa roskaa. Kaikki puskat, pensaat ja tienvarret olivat kirjavanaan muovipusseja ja muuta pikkujätettä. Lämpötila pysyi vielä aamupäivällä jollain tavoin siedettävänä, mutta varsinkin loppuiltapäivä oli jälleen melkoista tuskaa. Auton sisäpuhaltimet eivät siis toimi enää ja sisälämpötila nousi taas yli 40 asteeseen. Onneksi ilma on täällä aika kuivaa. Kosteassa ilmastossa moinen lämpö olisi täysin kestämätöntä.

Neljän aikaan iltapäivällä sitä on hyvin vaikea kestää täälläkään. Asiaa ei auttanut lainkaan se, että juuri näihin aikoihin pääsimme perille Khartumiin, sopivasti iltapäiväruuhkan aikaan. Operointia kaupungissa vaikeutti internet-yhteyksien puute. Lopulta parkkeerasimme bussin erään suuren ja kalliin (noin 200 usd/ yö) eteen. Hotellin internet toimi auttavasti, ja saimme lopulta selville kylliksi koordinaatteja hieman halvemman majapaikan löytämiseksi. Lopulta maksoimme kolmen hengen huoneesta 95 dollaria yöltä. Tämä oli vähemmän kuin olin kuvitellut, Khartumin majoitusten hintatasosta kun liikkuu melko pöyristyttäviä juttuja.

150225-3

Khartoum Center, sinne päin käy tiemme. Ruuhkat ovat vielä tässä vaiheessa edessä.

150225-4

+44 celsiusastetta. Autossa ei viluta.

Ulkomaalaisten matkailijoiden rekisteröityminen on Sudanissa pakollista. Kolmen päivän kuluessa maahan saapumisesta on käytävä ilmoittautumassa viranomaisille ja täytettävä jälleen jonkinlaisia lappuja ja maksettava lisää dollareita Sudanin valtionhallinnon kassaan. Tämä operaatio on tarkoitus hoitaa huomenna, sillä muualla kuin pääkaupungissa asian kuntoon saattaminen olisi ilmeisesti perin hankalaa. Toivoaksemme tarvittavat leimat saadaan passeihin ja pääsemme jälleen tielle torstaiaamuna. Ajamista piisaa vielä reilusti, sillä meidän pitäisi olla Sudanin pohjoisrajalla jo lauantaina. Tapaaminen rajanylityksessä auttavan egyptiläisen ”fikserin” kanssa on sovittu Wadi Halfaan silloin.

 

Facebooktwittermailby feather