Kuuba – ideologia, teoria ja käytäntö

Ma 7.7.2014, Las Tunas (CU)

Mainoksia ei Kuubassa ole. Sen sijaan erilaisia iskulauseita ja tauluja teiden ja katujen varsilla näkee melko usein. Monesti nämä kyltit on korsitettu johtajien kuvilla. Che Guevara lienee yhä näistä päistä se selvä ykkönen, mutta myös toveri Fidel ja hieman yllättäen Kolumbian edesmennyt presidentti Chavez (”ensimmäinen ystävämme”) esiintyvät melko taajaan. Ja toki myös geneerisillä, tyypillisesti tyylitellyillä piirroskuvilla varustettuja vallankumousta ja yleistä sosialistista reippautta ylistäviä tauluja havaitsee siellä täällä.

Voittoon asti. Aina.

Voittoon asti. Aina. Che Las Tunasin liepeillä.

Vallankumous-sanan esiintyminen yhä niin monessa yhteydessä, yli puoli vuosisataa itse tapahtuman jälkeen, on ollut minulle jonkinlainen yllätys. Myös virallisissa yhteyksissä näemmä lauletaan yhä vallankumoussankareita ylistäviä lauluja. Erinäiset kunniakirjat ja todistukset (joita julkisten toimistojen ja tilojen seinille täällä perin mielellään koristukseksi ripustellaan) on usein varustettu Chen naamalla. Aikamoista aatteen paloa.

Se, miten vakavasti ja tunteella itse kuubalaiset tähän omanlaiseensa mainostamiseen suhtautuvat, on jäänyt minulle jossain määrin epäselväksi. Epäilisin, että sitä ei keskimäärin kuitenkaan ihan haudanvakavasti oteta. Ehkäpä vallankumouksen korostaminen erilaisssa yhteyksissä on monelle yksittäiselle kuubalaiselle enemmän tapa tai perinne, joka sinänsä on kotoisaa, tuttua ja turvallista. Eräänlainen modernin Kuuban eeppinen syntytarina, tarina jonka kaikki muistavat ja tuntevat jo lapsuudesta asti.

140714_Kuuba-fidel

Lippu, Fidel ja iskulause.

140714_Kuuba-tyo

Tuottava työ ihmisen tiellä pitää.

Mutta sitten se käytäntö. Ensimmäisenä todettakoon, että kaikki kuubalaiset näyttävät hyvin puetuilta eikä ravinnostakaan liene sinänsä pulaa. Kaduilla ei näy kerjäläisiä taikka muuta irtolaisporukkaa, kuten ei myöskään pahemmin roskaa. Muistan useammastakin lähteestä kuulleeni, että Kuuba on sangen turvallinen paikka turistille. Tähän voin ainakin toistaiseksi yhtyä. En ole tuntenut täällä oloani epämukavaksi kaduilla kävellessäni.

Sen sijaan pulaa on. Maitoa ei esimerkiksi saa ilmeisesti mistään ja maitojauhekin on suosittu mustan pörssin tuote. Kuvaavaa on myös se, että aina useammaksi päiväksi pysähtyessämme kaksitoistahenkinen seurueemme osti lähikaupan vaatimattoman pullovesivaraston tyhjäksi jo ensimmäisenä päivänä. Ja sitten vettä ei enää ollut. Sytyttimiä tai tulitikkuja ei tunnu olevan missään. Sähköt ovat tainneet katketa päivittäin kaikissa käyttämissämme pienemmissä guesthouse-tyyppisissä majoituksissa. Jos pyykit jättää muovikassissa, se on pyydettävä erikseen takaisin. Kasseillekin nimittäin olisi ilmeisesti paikalliskäyttöä.

Edellä vain joitakin esimerkkejä. Uskoisin niitä olevan paljon lisääkin. Kuuba ei muuten ole ainoa maa, jossa paikallinen diileri on tullut kadulla kuiskimaan minulle vaivihkaa tarjonnastaan. Kyseessä eivät tosin tällä kertaa olleet huumeet tai muut laittomat kemikaalit, kuten yleensä vastaavassa tilanteessa. Nyt tarjolla olisi ollut kinkkua, makkaraa ja muita lihatuotteita. Kiintoisaa. Ensimmäinen kontaktini elintarvikkeiden mustanpörssinkauppiaaseen ikinä.

Vaikka pullovesi olikin monessa pikkukaupassa kortilla, rommia ja olutta tuntuu joka kaupassa olevan tarjolla reilusti. Tosin paikallinen olutkin oli kuulemma maasta loppunut menneenä keväänä. Jokin raaka-aine oli loppunut eikä sitä saatu lisää. Huolimatta ylenpalttisesta alkoholitarjonnasta on ehkä hieman yllättävää, että en koko aikana muista nähneeni maassa yhtään selvästi päihtynyttä henkilöä. Vaikka monet paikalliset olutta tuntuvat olutta pitkin päivää siemailevan. Turvallinen maa, kuten todettua.

140714_Kuuba-che-marssii

Che marssii provinssikomitean edessä.