400 kilometriä Namibian aroilla – päivä 4

To 4.12.2014, Grunau (NAM) – Mariental (NAM)

Yhdestä jumalan hylkäämästä kylästä toiseen. Eikä niiden välillä juuri mitään. Näin voitaneen tiivistää päivän tapahtumat Namibiassa. Tänään etenimme noin 400 kilometriä. Välimatkat täällä näyttävät olevan todella pitkiä ja – kuten jo aiemminkin lienee tullut useamman kerran todettua – ihmisiä ei ole paljon. Tästä huolimatta internet-tilanne ei toistaiseksi ole näyttänyt niin pahalta kuin kuvittelin. Siispä tämä raportti jo nyt, aiemmin kun kuvittelin.

141205-namibia-go

Saa mennä. Kuuma homma kaverilla. Tuulilasi kaipaisi myös pesua.

141205-namibia-hautausmaa

Katoavaista on kaikki. Hautausmaa päivämatkan varrella.

Tänään oli lämmin päivä. Bussissa ei ole sisälämpömittaria, mutta iltapäivällä lämpötila autossa lienee ollut lähellä neljääkymmentä. Ellei jopa yli. Tie – usein hyvin suora sellainen – väreilee päiväsaikaan horisontin likellä kuten elokuvissa konsanaan. Aavikkomaisesta ympäristöstä taitaa kertoa sekin, että lämpötila laskee auringon laskettua hyvin äkkiä. Yöllä on jopa viileää.

Päivällä kuumuutta helpottanee sama ilmiö jonka muistan Australian keskiosita. Ilma nimittäin lienee täälläkin hyvin kuivaa. Tämä helpottaa olotilaa hieman, pystyyhän elimistö poistamaan ylimääräistä lämpöä paljon tehokkaammin kuivassa ilmanalassa kuin trooppisessa kosteudessa. Jos olisimme Kaakkois-Aasiassa, olisivat kaikki jatkuvasti läpimärkiä hiestä. Täällä ei näin ole, vaikka lämpötilat periaatteessa ovatkin vastaavanlaisia.

Namibian rahayksikkö (dollari) näkyy olevan arvoltaan käytännössä sama kuin Etelä-Afrikassa. Ainakin tähän asti, eteläisessä Namibiassa, molempien maiden valuuttaa on voinut käyttää ongelmitta ristiin. Ei näytä olevan merkitystä sillä, kumpaa rahaa kauppiaalle annat. Vaihtorahana voi näemmä myös saada joko randeja tai Namibian dollareita. Kätevää. En tiedä muuttuuko tilanne kun etenemme pohjoisemmaksi. Se nähdään sitten.

Rahan lisäksi toinen parin menneen päivän aikana havaittu yhtäläisyys Etelä-Afrikan pohjoisosien ja Namibian eteläosien välillä on kieli. Ensimmäinen kieli täällä näyttäisi olevan afrikaans ja toinen englanti. Afrikaansia tunnutaan puhuvan yleisesti ja tyypillistä on myös, että esimerkiksi kaupoissa henkilökunta tervehtii meitäkin kyseisellä kielellä. Kaikki vähähköt kontaktimme ovat toistaiseksi puhuneet myös hyvää englantia, joten kommunikaatio-ongelmilta on vältytty.

141205-namibia-puu

Taukopaikka iltapäivällä.

141205-namibia-mariental

Mariental, Namibia.

Ihmiset vaikuttavat myös hyvin ystävällisiltä. Tästä toimikoon esimerkkinä tämänpäiväinen viranomaiskohtaamisemme. Olimme nimittäin ajaa vahingossa läpi poliisin tiesulusta, mutta siitä ei – ihme kyllä – koitunut lopulta ongelmaa eikä rahallisia menetyksiä. Pienen sakkokierroksen poliisi tosin laittoi bussin ajamaan, kehoittaen: ”käykäähän tuolla edellisessä risteyksessä, tulkaa takaisin ja katsokaa tarkemmin ne opastekyltit”. Näin tehtiin. Vanhempi punosolkainen ja kultahampainen herrasmies myös kiersi bussin läpi ajoittain vitsaillen ja katsoi kaikkien passit, toivottaen kuitenkin lopulta meille hyvää matkaa ja kehoittaen kertomaan kotipuolessa kaikille miten hieno maa Namibia on. Ja ottamaan paljon valokuvia. Olemme ottaneet. Hieno maa on tämä Namibia. Ettäs tiedätte.

 

Facebooktwittermailby feather

Rajan yli Namibiaan – päivä 3

Ke 3.12.2014, Springbok (ZA) – Grunau (NAM)

Etelä-Afrikan ja Namibian välinen raja ylitettiin siis tänään. Prosessi kävi yllättävän helposti ja henkilökunta molempien valtioiden raja-asemilla vaikutti yllättävän palveluhenkiseltä. Ero vaikkapa vuosi sitten tekemämme Itä-Euroopan kierroksen joihinkiin rajaylityksiin oli selvä. Tässä mielessä suosittelen siten ehdottomasti rajaylittelyä Afrikassa esimerkiksi Valko-Venäjän sijaan.

141204-Namibia-1

Republic of Namibia.

Bussin papereitakaan (carnet) rajalla ei kuulemma olisi tarvinnut leimata, sillä ilmeisesti sekä Namibia että Etelä-Afrikka kuuluvat jollain tavoin samaan tulliliittoon. Leima Namibiasta poistuessa ilmeisesti riittää. Varmuuden vuoksi auton paperit kuitenkin leimautettiin tästä huolimatta molemmissa tulleissa. Eihän sitä koskaan tiedä. Henkilötullissa ei ongelmia ollut. Meininki oli rennohko eikä matkatavaroista oltu kiinnostuneita tai niitä tutkittu.

Etelä-Afrikan pohjoisosa oli sangen vähäasutuksista seutua, mutta Namibian eteläosassa ei näytä olevan oikeasti juuri ketään. Ympäristö muuttui perin kuivaksi ja satunnainen muu liikenne teillä näyttää koostuvan lähinnä rekka-autoista. Vetääkseni taas Australian tähän vertailuun, muistuttaa tämä seutu jossain määrin kyseisen mantereen, ja ehkä erityisesti Pohjoisterritorioiden, outbackia eli sitä kuuluisaa korpea.

Toisaalta nämä seudut tuovat tavallaan läheisesti mieleen myös Kazakstanin, huolimatta siitä, että täällä lämpötila on saman verran, tai enemmän, plussalla kuin se oli siellä minuksella. Yhdistävä tekijä ollen nimenomaan pitkät etäisyydet, aromainen maasto sekä ihmisten puute. Tänne ei kannata autoaan hajoittaa. Voi tulla kuuma, kuten Kazakstanissa olisi tullut kylmä.

Rajalta jouduimme ajamaan puolisentoista sataa kilometriä ennen kuin kohtasimme ensimmäisen merkittävämmän asutuskeskuksen. Pieni on tosin tämäkin. Asfaltoitu tie loppui heti kylälle käännyttyämme. Majoitus kuitenkin löytyi paikallisesta lodgesta ja bussikin saatiin kyseisen alueen sisälle parkkiin. Omistaja näyttää olevan valkoihoinen ja toiminta yllättävän täsmällistä ja sanoisinko länsimaista. Etelä-Afrikassa, ja eritoten sen pohjoisosissa, nähty saksalais-hollantilainen vaikutus näyttää olevan täälläkin vahva. Kaikki on siistiä ja kortilla voi maksaa.

Internet tosin on sangen kehno, ja se taitaa olla täällä harvinaista herkkua. En välttämättä usko sen paranevan merkittävästi ennen kuin pääsemme maan pääkaupunkiin Windhoekiin. Hieman lähipäivien suunnitelmista riippuen pääsemme sinne todennäköisesti joko perjantaina tai lauantaina.

Mexico? Ei vaan huoltoasema Etelä-Afrikan pohjoisosassa.

Meksiko? Ei vaan huoltoasema Etelä-Afrikan pohjoisosassa.

141204-Namibia-2

Tällaista on Namibiassa. Ainakin jos ensimmäisiin vaikutelmiin on uskominen.

141204-namibia-3

Ensimmäinen majapaikka Namibiassa.

Facebooktwittermailby feather

Edelleen Etelä-Afrikkaa – päivä 2

Ti 2.12.2014, Clanwilliam – Springbok (ZA)

Toinen päivä oli maisemallisesti paljolti ensimmäisen toisintoa, kuten oli myös lämpötila. Edelleenkään täällä ei tarvitse palella. Auton ilmastointikin saatiin toimimaan, vaikkakin sovellettu kompressorin hihna sanoi sopimuksen irti iltapäivän pääteeksi. Huomenna mennään siis taas näillä näkymin ilman viilennystä.

141203-tie

Tietä ja maisemia.

141203-viini

Viiniä. Tynnyrit ovat kuulemma paljolti rekvisiittaa.

Päivän erikoisohjelmanumero oli vierailu viinitilalla joihin tällä alueella törmää usein. Ilmeisen romanttinen käsitykseni viinin valmistuksesta karisi kuullessamme kyseisenkin suurehkon viininvalmistajan saavan pääosan tuotoistaan laatikkoviineistä, viineistä joiden täytyy aina maistua samalta. Muuten asiakas pettyy. Näin sitä oppii. Taloudellisesti korkki-korkilla varustettujen pullojen tuottaminen on, ainakin kyseisellä tilalla, silkkaa puuhastelua ja markkinointia. Hienostelu ei kuulemma kannata ja näiden pullojen tuotantokustannukset laitetaan osittain markkinointibudjettiin, koska myyntihinta ei oikeastaan kata edes niitä. Perin kiintoisaa, ja oikeastaan ehkä myös loogista.

Täällä pohjoisemmassa Etelä-Afrikassa kielipolitiikka näyttäisi selvästi muuttuneen. Kaupoissa ja yleisessä kyltityksessä ensimmäinen käytetty kieli vaikuttaa olevan afrikaans, joka sinänsä puhuttuna kuulostaa hyvin paljon holannilta. En usko, että itse erottaisin kieliä toisistaan. Lähtökohtaisesti asiakasta näytetään tervehtivän palvelutilanteissa tällä kielellä. Toistaiseksi kuitenkin kaikki näyttävät puhuvan myös englantia, joten kieliongelmia ei ole sinänsä esiintynyt.

bfb

Päiväetapin päätös oli päätieltä vasemmalla.

Päivän satunnaisena havaintona todettakoon Etelä-Afrikan olevan siitä kiintoisa maa, että hanavettä voi juoda ja se on peräti hyvää. Tai ei ainakaan pahaa. Kuulemma ainoa maa Afrikassa jossa näin voi toimia. Saapa nähdä onko näin. Hyvinkin saattaisin uskoa, että on.

 

Facebooktwittermailby feather

Matka Afrikan halki käynnistyi – ensimmäinen päivä

Ma 1.12.2014, Kapkaupunki – Clanwilliam (ZA)

Puolen päivän jälkeen tänään se alkoi. Suomalaisin rekisterikilvin varustettu yli 20 vuotta vanha linja-auto starttasri Kapkaupungista kohti pohjoista. Alustavana suunnitelmana on ajaa halki Afrikan Sudaniin ja laivata sieltä auto Europpaan, ajaen se edelleen takaisin läpi vanhan mantereen Suomeen. Kyytiin nousi kaksikymmentä suomalaista matkustajaa. Aikaa projektille on varattu käytännössä koko kevät 2015. Afrikan pitäisi olla paketissa helmikuun loppuu mennessä.

Bussin ikkunassa pikavuoron kohdekaupunki on määritelty jossain määrin optimistisesti.

Bussin ikkunassa pikavuoron kohdekaupunki on määritelty jossain määrin optimistisesti.

Koska lähtö tapahtui verraten myöhään, otettiin matkanteko ensimmäisenä päivänä rauhallisesti. Matkaa Kapkaupungista taitettiin vain hieman yli 200 kilometriä ja yöksi pysähdyttiin Clanwilliam-nimiseen pikkukaupunkiin. Etelä-Afrikan pienemmissä kaupungeissa näyttää olevan tapana sulkea liikkeet ja ravintolat jo kuuden tai seitsemän aikaan illalla. Kummallinen tapa. Tämän vuoksi ajopäivät täytynee täällä lopettaa hyvissä ajoin, onhan illalla ruokaakin saatava.

Tiet näyttävät olevan sangen hyvässä kunnossa ja autokin kulkee hyvin. Tasaista kyytiä. Ajoittain matkaa hidastivat kuitenkin tietyöt. Muuta liikennettä on aika vähän eikä minkäänlaisia vaaratilanteita esiintynyt. Bussin suhteellisen siisti kunto jossain määrin yllätti minut. Viimeksi näin auton lähes kaksi vuotta sitten Malesiassa. Tuolloin auton yleiskunto oli mielestäni selvästi huonompi, ja päivän päätteeksi se jäikin korjaamolle Melakaan Malesiaan, samaiselle pajalle, jossa se on suuren osan viimeksi kuluneesta parista vuodesta viettänyt. Menneenä viikonoppuna Kapkaupungissa menopeliin uusittiin vielä kaikki renkaat. Kelpaa ajella.

Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Iltapäivällä tämä alkoi tuntua jo bussissa sisälläkin, vaikkei sisälämpötila ihan Kaakkois-Aasian lukemia vielä saavuttanutkaan. Autossa on ilmastointi, mutta toistaiseksi se ei toimi. Kapkaupungista ei löytynyt sopivaa varaosahihnaa laitteen kompressoriin. Hihnan hankinta on kuitenkin prosessissa ja itse toimenpide sen vaihtamiseksi verraten helppo. Ehkä ilmastointi saadaan tällä kertaa jopa toimimaankin.

Etelä-Afrikka ja sen pikkukylät tuovat edelleenkin jossain määrin mieleeni samankaltaiset pienet asutuskeskukset Australian syrjäseuduilla. Maisemat tosin ovat erilaisia. Jossain kohdin päivää ikkunasta näkynyt seutu toi etäisesti mieleen Tasmanian.

Huomenna matka jatkuu. Namibiaan ei ole hirvittävä kiire, joten Etelä-Afrikassa vietettäneen vielä muutama yö ja päivämatkat pidetään maltillisina. Alustavana suunnitelmana on viettää itsenäisyyspäivää Namibian pääkaupungissa Windhoekissa.

141201-2

Vaatimattomampaa rakennuskantaa Kapkaupungin ulkopuolella.

141201-3

Hyvää ja hiljaista tietä. Puita on vähän.

141201-4

Clanwilliamin pääkatu (ja käytännössä se ainoa sellainen) maanantai-iltapäivällä.

Facebooktwittermailby feather