Ma 8.12.2014, Windhoek (NAM) – Swakopmund (NAM)
Uusi viikko käynnistyi vierailulla Namibian Suomen suurlähetystöön. Suomen pienimpiä edustustoja maailmalla, muuten. Aamupäiväisen jutusteluhetken suuntasimme puolilta päivin jälleen tielle. Nambian pääkaupunki jätti itseni – ja uskon, että myös useamman muun matkalaisen – jossain määrin neutraaleihin tunnelmiin. Yllättävän modernia ja siistiä, muttei mitään erikoista. Se kuuluisa ”oikea” Afrikka antaa yhä odottaa itseään. Matkaa siis jatkettiin mielellään.
Windhoekista matkaa rannalle kertyy noin 360 kilometriä. Tie oli jälleen koko päivän hyvää ja kilometrjä karttui vauhdilla. Muuta liikennettä oli ehkä jossain määrin enemmän kuin aiempina ajopäivinä Namibiassa, mutta häiriöksi asti siitä ei ollut. Käsittääkseni rannalla sijaitseva Swakopmund-niminen kaupunki on pääkaupungin jälkeen Namibian tärkeimpiä, joten tienkäyttäjämäärän hienoinen lisääntyminen tällä välillä ei olle ihme.
Valitettavaa vain on, että joudumme mitä suuremmalla todennäköisyydellä ajamaan saman tien takaisinkin matkalla Botswanaan. Vaihtoehtoisiakin reittejä pois rannalta on, mutta niiden kelpoisuus bussille on hieman kyseenalaista. Ottanemme siis tämän asian varman päälle ja perjantaina matkan taas jatkuessa valitsemme taas tämän saman pääväylän, huolimatta siitä että se tuli nähtyä aika hyvin jo tänään.
Rannikon lähestyessä ympäristö muuttui sangen kuivaksi, autiomaiseksi jopa. Kuivaa aluettahan tämä lieneekin, jopa muuhun maahankin verrattuna. Aamulla lähetystössä olimme kuulleet kaivosteollisuuden olevan tärkeä osa Namibian taloutta ja maisemien muututtua törmäsimmekin ensimmäisiin maassa näkemiimme kaivoksiin, tai oikeammin niiden viittoihin. Uraania täältä ainakin näemmä louhitaan. Sää muuttui myös. Päästyämme perille Swakopmundiin kuuden maissa iltapäivällä aurinko paistoi yhä, mutta silti kaupungissa oli suorastaan viileää. Alle +20 C, sanoisin. Kylmä meri viilentää paikallisilmastoa ilmeisen tehokkaasti.
Kielipolitiikka näkyy muuttuneen taas. Pääkaupungissa Windhoekissa valitseva ja yleisimmin käytetty kieli näkyi olevan englanti. Afrikaansia ei juurikaan kirjoitettuna nähnyt, ja saksaakin lähinnä vain tienviitoissa. Rannikolla Swakopmundissa taasen pääkieli vaikuttaa olevan saksa. Koko kaupunkikin on hyvin siisti ja saksalaishenkinen. Ilmeisesti suuri osa Namibian saksaa puhuvasta valkoisesta vähemmistöstä asuu juuri täällä. Ainakaan yhden illan perusteella täällä on vaikea kuvitella olevansa Afrikassa. Ympäristö tai väestö kun ei siihen juurikaan viittaa, ja kadullakin kulkee näemmä pääosin valkoisia saksalaisen näköisiä ihmisiä. Kiintoisaa. Enpä tällaisestakaan paikasta ennalta tiennyt.



