Edelleen Namibiaa: Windhoekista meren rannalle – päivä 8

Ma 8.12.2014, Windhoek (NAM) – Swakopmund (NAM)

Uusi viikko käynnistyi vierailulla Namibian Suomen suurlähetystöön. Suomen pienimpiä edustustoja maailmalla, muuten. Aamupäiväisen jutusteluhetken suuntasimme puolilta päivin jälleen tielle. Nambian pääkaupunki jätti itseni – ja uskon, että myös useamman muun matkalaisen – jossain määrin neutraaleihin tunnelmiin. Yllättävän modernia ja siistiä, muttei mitään erikoista. Se kuuluisa ”oikea” Afrikka antaa yhä odottaa itseään. Matkaa siis jatkettiin mielellään.

Säpinää maanantaisessa Windhoekissa.

Säpinää maanantaisessa Windhoekissa.

Windhoekista matkaa rannalle kertyy noin 360 kilometriä. Tie oli jälleen koko päivän hyvää ja kilometrjä karttui vauhdilla. Muuta liikennettä oli ehkä jossain määrin enemmän kuin aiempina ajopäivinä Namibiassa, mutta häiriöksi asti siitä ei ollut. Käsittääkseni rannalla sijaitseva Swakopmund-niminen kaupunki on pääkaupungin jälkeen Namibian tärkeimpiä, joten tienkäyttäjämäärän hienoinen lisääntyminen tällä välillä ei olle ihme.

141209-karib-2

Taukomaisemia. Karibib, Namibia.

141209-tie-3

Kuivahkoja näkymiä noin 100 kilometrin päässä mereltä.

Valitettavaa vain on, että joudumme mitä suuremmalla todennäköisyydellä ajamaan saman tien takaisinkin matkalla Botswanaan. Vaihtoehtoisiakin reittejä pois rannalta on, mutta niiden kelpoisuus bussille on hieman kyseenalaista. Ottanemme siis tämän asian varman päälle ja perjantaina matkan taas jatkuessa valitsemme taas tämän saman pääväylän, huolimatta siitä että se tuli nähtyä aika hyvin jo tänään.

Rannikon lähestyessä ympäristö muuttui sangen kuivaksi, autiomaiseksi jopa. Kuivaa aluettahan tämä lieneekin, jopa muuhun maahankin verrattuna. Aamulla lähetystössä olimme kuulleet kaivosteollisuuden olevan tärkeä osa Namibian taloutta ja maisemien muututtua törmäsimmekin ensimmäisiin maassa näkemiimme kaivoksiin, tai oikeammin niiden viittoihin. Uraania täältä ainakin näemmä louhitaan. Sää muuttui myös. Päästyämme perille Swakopmundiin kuuden maissa iltapäivällä aurinko paistoi yhä, mutta silti kaupungissa oli suorastaan viileää. Alle +20 C, sanoisin. Kylmä meri viilentää paikallisilmastoa ilmeisen tehokkaasti.

Kielipolitiikka näkyy muuttuneen taas. Pääkaupungissa Windhoekissa valitseva ja yleisimmin käytetty kieli näkyi olevan englanti. Afrikaansia ei juurikaan kirjoitettuna nähnyt, ja saksaakin lähinnä vain tienviitoissa. Rannikolla Swakopmundissa taasen pääkieli vaikuttaa olevan saksa. Koko kaupunkikin on hyvin siisti ja saksalaishenkinen. Ilmeisesti suuri osa Namibian saksaa puhuvasta valkoisesta vähemmistöstä asuu juuri täällä. Ainakaan yhden illan perusteella täällä on vaikea kuvitella olevansa Afrikassa. Ympäristö tai väestö kun ei siihen juurikaan viittaa, ja kadullakin kulkee näemmä pääosin valkoisia saksalaisen näköisiä ihmisiä. Kiintoisaa. Enpä tällaisestakaan paikasta ennalta tiennyt.

Myöhäisiltapäivän valoa. Satunnaisotos Swakopmundista.

Myöhäisiltapäivän valoa. Satunnaisotos Swakopmundista.

Ajokki vihdoin parkissa, päivän päätteeksi.

Ajokki päivän päätteeksi vihdoin parkissa aidatulla alueella.

 

 

Facebooktwittermailby feather

Edelleen Etelä-Afrikkaa – päivä 2

Ti 2.12.2014, Clanwilliam – Springbok (ZA)

Toinen päivä oli maisemallisesti paljolti ensimmäisen toisintoa, kuten oli myös lämpötila. Edelleenkään täällä ei tarvitse palella. Auton ilmastointikin saatiin toimimaan, vaikkakin sovellettu kompressorin hihna sanoi sopimuksen irti iltapäivän pääteeksi. Huomenna mennään siis taas näillä näkymin ilman viilennystä.

141203-tie

Tietä ja maisemia.

141203-viini

Viiniä. Tynnyrit ovat kuulemma paljolti rekvisiittaa.

Päivän erikoisohjelmanumero oli vierailu viinitilalla joihin tällä alueella törmää usein. Ilmeisen romanttinen käsitykseni viinin valmistuksesta karisi kuullessamme kyseisenkin suurehkon viininvalmistajan saavan pääosan tuotoistaan laatikkoviineistä, viineistä joiden täytyy aina maistua samalta. Muuten asiakas pettyy. Näin sitä oppii. Taloudellisesti korkki-korkilla varustettujen pullojen tuottaminen on, ainakin kyseisellä tilalla, silkkaa puuhastelua ja markkinointia. Hienostelu ei kuulemma kannata ja näiden pullojen tuotantokustannukset laitetaan osittain markkinointibudjettiin, koska myyntihinta ei oikeastaan kata edes niitä. Perin kiintoisaa, ja oikeastaan ehkä myös loogista.

Täällä pohjoisemmassa Etelä-Afrikassa kielipolitiikka näyttäisi selvästi muuttuneen. Kaupoissa ja yleisessä kyltityksessä ensimmäinen käytetty kieli vaikuttaa olevan afrikaans, joka sinänsä puhuttuna kuulostaa hyvin paljon holannilta. En usko, että itse erottaisin kieliä toisistaan. Lähtökohtaisesti asiakasta näytetään tervehtivän palvelutilanteissa tällä kielellä. Toistaiseksi kuitenkin kaikki näyttävät puhuvan myös englantia, joten kieliongelmia ei ole sinänsä esiintynyt.

bfb

Päiväetapin päätös oli päätieltä vasemmalla.

Päivän satunnaisena havaintona todettakoon Etelä-Afrikan olevan siitä kiintoisa maa, että hanavettä voi juoda ja se on peräti hyvää. Tai ei ainakaan pahaa. Kuulemma ainoa maa Afrikassa jossa näin voi toimia. Saapa nähdä onko näin. Hyvinkin saattaisin uskoa, että on.

 

Facebooktwittermailby feather

Matka Afrikan halki käynnistyi – ensimmäinen päivä

Ma 1.12.2014, Kapkaupunki – Clanwilliam (ZA)

Puolen päivän jälkeen tänään se alkoi. Suomalaisin rekisterikilvin varustettu yli 20 vuotta vanha linja-auto starttasri Kapkaupungista kohti pohjoista. Alustavana suunnitelmana on ajaa halki Afrikan Sudaniin ja laivata sieltä auto Europpaan, ajaen se edelleen takaisin läpi vanhan mantereen Suomeen. Kyytiin nousi kaksikymmentä suomalaista matkustajaa. Aikaa projektille on varattu käytännössä koko kevät 2015. Afrikan pitäisi olla paketissa helmikuun loppuu mennessä.

Bussin ikkunassa pikavuoron kohdekaupunki on määritelty jossain määrin optimistisesti.

Bussin ikkunassa pikavuoron kohdekaupunki on määritelty jossain määrin optimistisesti.

Koska lähtö tapahtui verraten myöhään, otettiin matkanteko ensimmäisenä päivänä rauhallisesti. Matkaa Kapkaupungista taitettiin vain hieman yli 200 kilometriä ja yöksi pysähdyttiin Clanwilliam-nimiseen pikkukaupunkiin. Etelä-Afrikan pienemmissä kaupungeissa näyttää olevan tapana sulkea liikkeet ja ravintolat jo kuuden tai seitsemän aikaan illalla. Kummallinen tapa. Tämän vuoksi ajopäivät täytynee täällä lopettaa hyvissä ajoin, onhan illalla ruokaakin saatava.

Tiet näyttävät olevan sangen hyvässä kunnossa ja autokin kulkee hyvin. Tasaista kyytiä. Ajoittain matkaa hidastivat kuitenkin tietyöt. Muuta liikennettä on aika vähän eikä minkäänlaisia vaaratilanteita esiintynyt. Bussin suhteellisen siisti kunto jossain määrin yllätti minut. Viimeksi näin auton lähes kaksi vuotta sitten Malesiassa. Tuolloin auton yleiskunto oli mielestäni selvästi huonompi, ja päivän päätteeksi se jäikin korjaamolle Melakaan Malesiaan, samaiselle pajalle, jossa se on suuren osan viimeksi kuluneesta parista vuodesta viettänyt. Menneenä viikonoppuna Kapkaupungissa menopeliin uusittiin vielä kaikki renkaat. Kelpaa ajella.

Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Iltapäivällä tämä alkoi tuntua jo bussissa sisälläkin, vaikkei sisälämpötila ihan Kaakkois-Aasian lukemia vielä saavuttanutkaan. Autossa on ilmastointi, mutta toistaiseksi se ei toimi. Kapkaupungista ei löytynyt sopivaa varaosahihnaa laitteen kompressoriin. Hihnan hankinta on kuitenkin prosessissa ja itse toimenpide sen vaihtamiseksi verraten helppo. Ehkä ilmastointi saadaan tällä kertaa jopa toimimaankin.

Etelä-Afrikka ja sen pikkukylät tuovat edelleenkin jossain määrin mieleeni samankaltaiset pienet asutuskeskukset Australian syrjäseuduilla. Maisemat tosin ovat erilaisia. Jossain kohdin päivää ikkunasta näkynyt seutu toi etäisesti mieleen Tasmanian.

Huomenna matka jatkuu. Namibiaan ei ole hirvittävä kiire, joten Etelä-Afrikassa vietettäneen vielä muutama yö ja päivämatkat pidetään maltillisina. Alustavana suunnitelmana on viettää itsenäisyyspäivää Namibian pääkaupungissa Windhoekissa.

141201-2

Vaatimattomampaa rakennuskantaa Kapkaupungin ulkopuolella.

141201-3

Hyvää ja hiljaista tietä. Puita on vähän.

141201-4

Clanwilliamin pääkatu (ja käytännössä se ainoa sellainen) maanantai-iltapäivällä.

Facebooktwittermailby feather

Mietteitä Kapkaupungista sekä Pöytävuori

Su 30.11.2014, Kapkaupunki (ZA)

Mielikuvani Kapkaupungista on muuttunut positiivisempaan suuntaan muutaman viime päivän aikana. Tähän ovat kaiketi vaikuttaneet majapaikan vaihtuminen paitsi paremmaksi, myös parempaan paikkaan, sekä viikonloppuna kaupungissa harrastettu paikallisturismi. Ei ensimmäinen majoituskaan erityisen huonolla alueella sijainnut, mutta tämä uusi on aivan keskustassa.

Ainakin Kapkaupungin keskustassa on sangen siistiä ja asiat tuntuvat toimivan hyvin. Yleisvaikutelma on hyvin länsimainen ja jollain tavalla mieleen tulee Australia. Toisaalta jo lentokentällä jotkut yksityiskohdat toivat mieleen Yhdysvallat. Yhtymäkohdat ainakaan Australiaan eivät liene täysin kuviteltuja, kuuluivathan molemmat aikanaan Brittiläiseen imperiumiin. Lisäksi ne molemmat sijaitsevat samoilla leveyspiireillä ja ovat kaiketi ilmastoltaan hyvin samanlaisia. Myös tieliikenne on täällä vasemmanpuoleista. Vaatii muuten taas totuttelemista ettei katua ylittäessä jää auton alle katsoessaan epähuomiossa väärään suuntaan.

Toisaalta länsimainen vaikutelma voi hämätä. Kapkaupungin ja Etelä-Afrikan slummialueiden todellisuus lienee hyvin erilainen. Näitä alueita en kuitenkaan ole ainakaan vielä nähnyt ja Kapkaupungin keskustan todellisuuden nähneenä niiden olemassaoloa on jopa hieman hankala kuvitella. Ehkä maailmankuva laajenee ainakin jossain määrin jahka pääsemme huomenna liikkeelle ja matka kohti pohjoista alkaa. Oletan, että liikkuminen maan maaseudulla olevan hyvin kiintoisaa ja mieltä avartavaa. Buuritkin ovat vielä näkemättä.

Toisaalta mitään turhia riskejä ei tietenkään ole tarkoitus ottaa. Täällä kaupungin keskustassa olo ei ole tuntunut mitenkään erityisen turvattomalta vaikka olemme pimeälläkin kaduilla liikkuneet. Erilaisiin rahanpyytäjiin ja keskustelunavaajiin törmää sekä päivällä että yöllä, keskustelunavaajiin usein vain ilta-aikaan. Suurempaa haittaa näistä tuttavuudentekijöistä tai kerjääjistä ei kuitenkaan ole ollut. Yleisesti ottaen ”ei” uskotaan kerrasta eikä perään jäädä roikkumaan. Tässä mielessä paljon rasittavammissakin paikoissa olen vieraillut.

141130-poytavuori-1

Lähes perillä. Tästä tultiin ylös.

141130-poytavuori-2

Matkalla ylös. Reitti oli ajoin sopivassa määrin vaativa.

141130-poytavuori-4

Tauko ylösmenomatkan varrelta.

141130-poytavuori-3

Kapkaupunki Pöytävuorelta nähtynä.

Paikallisturismista. Kuleneen viikonlopun aikana sitä on harrastettu, jopa ahkerasti. Eilen kiipesimme Pöytävuorelle, joka lienee yksi Kapkaupungin tunnetuimmista maamerkeistä. Tasapäiselle vuorelle pääsee sekä lihasvoimin, että köysiradalla. Lauantainen sää oli mitä mainioin, joten alkuperäinen suunnitelma kävellä ylös ja tulla konevoimin alas sai jäädä ja kuljimme lopulta jalan molempiin suuntiin. Matka ylös kesti vajaa kolme tuntia ja alaspäin tuleminen noin puolitoista. Reitit tosin poikkesivat toisistaan, joten aikamääreet eivät ole täysin yhteismitallisia. Kaiken kaikkiaan hieno päivä ja reissu. Voin suoistella, erityisesti sitä reittiä, jota vaativaksi ja turvattomaksikin kylteissä kutsutaan. Menimme siitä ylös ja tulimme sitä helpommaksi mainittua alas.

Eräs toinen kaupungin suosituista nähtävyyksistä on Robben Island -vankilasaari, jossa Nelson Mandela ja moni muukin poliittinen vanki tuomioitaan kärsi. Saari on nykyään museo jonne järjestetään useita matkoja päivittäin. Tänään käytiin siellä. Laivamatka suuntaansa kestää puolisen tuntia ja opastetut kierrokset ehkä pari. Koko settiin on siis syytä varata kolmesta neljään tuntia. Kokemuksena saari oli minulle ehkä jossain määrin pettymys. Ei mitään kovin erikoista.

Kierrosten seuraamista vaikeutti lisäksi oppaiden – vanhoja poliittisia vankeja muuten – puhuma paikallisenglanti. Monenlaista englannin aksenttia olen kuullut ja kuunnellut, mutta tämä täällä puhuttu on kyllä siitä haastavammasta päästä. Jopa siinä määrin, että suuri osa oppaiden puheista jäi tyystin ymmärtämättä. Sama ongelma on itse asiassa tullut esille jo aiemminkin erilaissa palvelutilanteissa. Keskustelu alkaa käydä kiusalliseksi, jos joutuu kysymään kolme kertaa uudelleen mitä toinen oikeastaan sanoikaan. Totuttelemista siis vaatisi tämä murre. Sinänsä pääkieli ainakin Kapkaupungissa on kuitenkin juuri tämä englanti. Ainakaan kirjoitettua afrikaansia tai heimokieliä ei juurikaan näe.

141130-robben-island-2

Robben Island, selli ja opas.

141130-robben-island-1

Vapaus siintää horisontissa. Kapkaupunki ja Pöytävuori nähtynä Robben Islandilta.

141130-waterfront

Kapkaupungin viihtyisää Waterfront-aluetta.

 

Facebooktwittermailby feather