Päivä 224, La Joya (Meksiko)

Olemme taas Tyynenmeren rannalla ja viluttaa. Mittari näyttää alle kahtakymmentä. On hämmästyttävää, kuinka erilainen ilmasto Bajan niemimaan eri rannikoilla vallitsee, vaikka ne ovat vain alle kahdensadan kilometrin päässä toisistaan. Pari edellistä päivää hikoilimme Kalifornianlahden rannalla yli neljänkymmenen asteen helteissä. Pääsyyllinen viileään keliin lienee tuo parinkymmenen metrin päässä oleva valtameri.

Ellei mikään mene pieleen, tämä on viimeinen päivämme Meksikossa. Lähdemme kohta Yhdysvaltain rajalle. Vaihtoehtoja on monta. Pienen pähkäilyn jälkeen päätimme suunnata lähimmän Tijuanan raja-aseman sijasta…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 221, Gonzaga Bay (Meksiko)

Länkkärimaisemat jatkuvat. Jos Mexicalin tietämissä oli stereotyyppisen meksikolaista, on täällä vielä enemmän sitä. Katselimme tänään koko päivän tien molemmille puolille levittäytyvää kumpuilevaa ja hiekkasoraista maastoa. Kaktukset ovat valtavia, kuin Lucky Luke -sarjakuvasta konsanaan. Monen mielikuva Meksikosta taitaa olla tällainen, eikä se ole sinänsä sattumaa. Klassisten lännenelokuvien ja seikkailukertomusten tapahtumat sijoittuivat oikeastikin näille main, Yhdysvaltain rajamaastoon. Pohjois-Meksiko on populaarikulttuurissa yliedustettu. Siksi harva yhdistää maahan vaikkapa Jukatanin viidakoita. Vähän tällainen käsitys minullakin taisi ennalta olla. Odotin kaktuksia ja hiekkaa. Viime viikkojen aikana on selvinnyt, että on Meksikossa paljon muunkinlaista maisemaa.

Lähdimme vuorilta tänään aamulla ja palasimme…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 217, Mexicali (Meksiko)

Kiitos ja ylistys, meillä on uusi tuulilasi! Saavuimme Mexicaliin eilen alkuiltapäivästä ja suunnistimme suorinta tietä lasipajalle. Katjalta ja Nandolta, kuten kaikki häntä kuulemma kutsuvat, saamamme osoitteen perusteella se löytyi helposti. Mexicali ei ole mikään kyläpahanen. Täällä on lähes miljoona asukasta. Näin suuressa paikassa emme ole pysähtyneet aikoihin. Silti täällä ei ole kovin hankala ajaa, sillä kadut ovat suoria ja leveitä. Ne on suunniteltu selvästi yhdysvaltalaisen mallin mukaan, autoja varten. Muutaman korttelin päässä hotelliltamme kulkee epämääräisen näköinen viivasuora ja nelisen metriä korkea aaltopeltiaita. Sen toisella puolella on USA ja pikkukaupunki nimeltä Calexico. Aikanaan täällä paikkoja nimenneet ovat olleet humoristeja. Kun toinen yhdisti Meksikon ja Kalifornian nimet yhdellä tavalla, teki rajan vastakkaisen puolen asutuskeskus saman tempun, mutta toisin päin.

Korjaamolla meitä odotettiin: ”Te olettekin varmaan ne suomalaiset?” Hyvää englantia puhunut…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 214, San Carlos (Meksiko)

Saavuimme tänään loppuiltapäivästä pienehköön kylään nimeltä San Carlos. Paikka on Kalifornianlahden rannalla. Jos tästä lähtisi vesiteitse suoraan länteen, alle sadan kilometrin päässä vastaan tulisi Kalifornian niemimaaksi nimetty 1300 kilometriä pitkä maasoiro. Nimestään huolimatta sekin on osa Meksikoa. Tosin niin oli varsinainen Yhdysvaltain Kaliforniakin aikanaan. On edelleen kuuma. Lämpötila on noussut päivä päivältä. Pohjoiseen vievän valtatien ympäristö on ollut tasaista ja tylsää. Edes puita tai korkeampaa kasvillisuutta ei ole. Tie hohkaa. Onneksi vaihdatimme auton alla alkuun olleet viimeisetkin kaksi kitkarengasta kesäkumeihin Kolumbiassa. Ensimmäiset kaksihan hajosivat jo Chilessä.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli suunnata juuri Kalifornian niemimaalle. Sinne olisi päässyt laivalla…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

Facebooktwittermailby feather