Norsuja tiellä: lisää Botswanaa – Päivä 20

La 20.12.2014, Maun (BW) – Kasane (BW)

edit 22.12.2014: lisätty kuvat

Kaksi ajamisesta vapaata päivää Maunissa kuluivat sangen nopeasti. Ensimmäinen meni käytännössä majoitusasioiden järjestelyyn, olihan tulopäivämme iltayön majoitusratkaisu hieman pakkoraossa tehty, sekä lepäilyyn. Perjantaina taasen tehtiin vene- ja kanoottiretki Maunin päänähtävyyden eli valtaisan Okavangon jokisuiston maastoon. Tämän vajaa 60 euroa maksaneen ja koko päivän kestäneen ekskursion järjesti paikallinen retkiyritys ja kanootteja – perinteisen mallisia, mutta lasikuidusta valmistettuja sellaisia – soutelivat paikalliset kyläläiset.

Okavangon jokisuiston alueella elää runsaasti villieläimiä, mutta mitään suurempia havaintoja ei tällä kertaa tehty. Jokunen pahkasika, seepra ja antilooppi vain. Ei virtahepoja tai norsuja. Päiväretki oli kuitenkin sinänsä mukavaa vaihtelua. Kuumakin oli. Onneksi taivas oli kuitenkin osittain pilvessä ajoittain, joten lämpötila ei noussut aivan kestämättömäksi. Jokisuisto kasvoi sankkaa kaislaa, joka yhdessä hiljaisen kanoottietenemisen kanssa toi jostain syystä mieleeni joidenkin vuosien takaisen melontareissun Lohjanjärvellä. Liekö sielläkin ollut tasaisehkoa maastoa ja runsaasti kaislakasvustoa. Tai sitten muistan tyystin väärin. Ei kai Lohjalla ja jokisuistolla Botswanassa voi olla kerrassaan mitään yhteistä. Vai voiko?

141221-1

Kanootit valmiina lähtöön.

141221-2

Paikallinen kylä jokisuistossa.

141221-7

Okavangossa on myös kuivaa maata, ainakin tähän aikaan vuodesta.

Sähköt olivat poikki koko kaupungista kahtena yönä kolmesta. Molempina iltoina satoi, mutta jostain syystä sähköverkkoa ei saatu pelittämän ennen kuin vasta aamulla, vaikka yö itsessään oli sateeton. Toisena aamuna hotellihenkilökunta väitti koko maan olleen yön ilman sähköä. Lieköhän totta. Perin merkillistä miten huonosti sähkönjakelu näyttää maassa toimivan, pitäisihän Botswanan kuitenkin olla yksi Afrikan vauraimmista valtioista. Ei voi olla välttymättä ajatukselta, että jonkinasteisesta leväperäisyydestä tämä johtuu.

Eikä sähköverkon luotettavuus ole ainoa asia joka tällaiseen päätelmään voi täällä johtaa. Tähän mennessä moni botswanalainen on vaikuttanut palvelutilanteissa kovin flegmaattiselta jopa liikkeitä ja puhetta myöten. Loivia ovat liikkeet ja perin epäselvää ja hidasta kommunikaatio. Eräässä hotellissa respahenkilö esimerkiksi väitti, ettei vapaita huoneita ole. Aiemmin saman paikan johtaja oli sanonut, että on. Selvisi, että henkilökunta ei vain olisi viitsinyt siivota vapaita huoneita kovin kiireellisesti, joten oli ilmeisesti helpompaa ilmoittaa paikan olevan täynnä. Emme jääneet sinne.

Uima-allas eräässä majatalossa Maunissa.

Uima-allas eräässä majatalossa Maunissa. Herää kysymys miksi rakentaa koko allas jos sitä ei välitä pitää käyttökunnossa.

Toisaalta aina ei ole näin. Tehokkaasti ja järkevästi toimivia paikallisiakin olemme jo tavanneet. Ja toisaalta myös botswanalaiset vaikuttavat keskimäärin hyvin ystävällisiltä ja rennoilta. Outojakin ihmisiä tervehditään luontevasti ja hymyillen. Tässä mielessä Botswana nähdäkseni poikkeaa vaikkapa Namibiasta, jossa ihmiset nähdäkseni olivat astetta tai paria varautuneempia. Jossain esitettiin teoria, että tämä johtuu Namibian ja Etelä-Afrikan kohdalla maiden apartheid-historiasta. Rodut eivät osaa suhtautua vieläkään toisiinsa täysin luontevasti. Tämä saattaa olla pätevä teoria. Botswanallahan ei moista historiaa ole.

Lauantainen yli 600 kilometrin siirtyminen Maunista aina maan pohjoisrajalle Kasaneen sujui suorastaan uskomattoman helposti. Tie Maunista matkan puolessa välissä sijaitsevaan Nataan oli sangen hyvä ja loppumatka Natasta Kasaneen suorastaan erinomainen. Aamulähtö oli aikainen, joten selvisimme perille vielä valoisaan aikaan juuri ennen kuutta alkuillasta.

141221-4

Nata, Botswana. Puolipäivän katunäkymää.

141221-5

Tiekuva iltapäivän tauolta.

Botswanassa, kuten Namibiassakin, teillä näkyy olevan paljon poliisin tarkastuspisteitä. Tyypillisesti nämä sijaitsevat suurten risteyksien läheisyydessä tai juuri kaupunkien ulkopuolella. Papereita tarkastetaan vaihtelevasti. Tänään eräällä tällaisella pisteellä poliisi tarkasteli ensimmäistä kertaa auton kuntoa. Valot, vilkut ja pyyhkimet. Huolimatta joistain puutteista pääsimme kuitenkin jatkamaan ilman huomautuksia. Näemmä selittäminen ei aina pahennakaan asiaa, kuten armeijassa oli tapana sanoa. Joskus se menee läpi.

Aaseja ja nautoja oli tänään tiellä paljon vähemmän kuin aiemmin, pääosin ei oikeastaan ollenkaan. Nekään eivät siten hidastaneet etenemistä merkittävästi. Sen sijaan norsut sitä hieman tekivät, niitä kun piti pysähtyä kuvaamaan tämän tästä. Päivän aikana taisimme tehdä ainakin parikymmentä havaintoa. Norsutkin näyttivät vaeltelevan päivämatkan varrella vapaasti, osin hyvin lähellä tietä, jopa tiellä. Ensimmäinen elefanttihavaintomme oli juuri tällainen. Horisontissa tiellä näytti olevan jokin kummallinen, koko kulkuväylän peittänyt ilmestys. Lähemmäs päästyämme paljastui, että kyseessä ei ollutkaan poikittain tiellä oleva rekka tai jotain muuta normaalia, vaan tietä ylittänyt norsu. Iso elukka. Kaikenlaista. Sinänsä muuten tylsähkö Botswanan tieosuus kannatti sitten kuitenkin lopulta ajaa läpi.

141221-6

Ärtynyt norsu ja pahaenteiset pilvet. Kuva väliltä Nata – Kasane.

Internet on taas sangen surkeassa jamassa. Kuvat jäävät siis seuraavaan kertaan, kenties jopa seuraavaan maahan. Botswana kun on Botswana.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail