Arusha – mietteitä kaupungista, luontomatkailusta ja viisumeista

Pe 23.1.2015, Arusha (TZ)

Luulin olevani hyvinkin nokkela kun saavuttuamme tiistai-illan pimeydessä Arushaan valitsin huoneeni (yhden hengen huone 25,- USD/yö) pihan puolelta. Toisella puolella rakennusta kun kulkee suhteellisen vilkasliikenteinen päätie. Tällä puolella olisi rauhallista, päättelin. Aamulla kahdeksalta heräsin kuitenkin merkilliseen säännöllisesti toistuvaan paukutukseen. Aikani pyörittyäni luovutin, nousin ylös ja avasin verhot. Olin näemmä päätellyt väärin.

Ikkunani alla ei nimittäin ollutkaan rauhallista vuorimaisemaa, vaan paikallinen autokorjaamo, jossa hakattiin suoraksi jonkun pelin ruttuista peltiä. Mukavaa. Hyvä kai että pojilla on hommia, ei kai siinä mitään. Peltejä ei enää onnekseni oiottu seuraavina aamuina. Sen sijaan öitä täällä on värittänyt koirien kiljunta, joka sekin on aika rasittavaa kuunneltavaa eikä paranna unen laatua. Aika kova ja piinallinen ääni noistakin elukoista lähtee kun oikein huutamaan innostuvat. Arushassa on siis tullut nukuttua aika rauhattomasti. Sinänsä muuta suurempaa vikaa ei hotellissa ole, jos nyt ei hieman syrjäistä sijaintia huomioida. Siistise ainakin oli ja henkilökunta ystävällistä.

150123-1

Takapihanäkymä ensimmäisenä aamuna.

Itse Arusha on kooltaan jossain määrin merkittävä kaupunki – ruutukaavoitettuakin aluetta löytyy – mutta näkemäni perusteella se on kuitenkin selvästi hengeltään afrikkalainen. Kaupungista järjestetään paljon safareita muun muassa läheiseen Ngorongon suojelualueelle, sekä kiipeämisreissuja myös melko lähellä kaupunkia sijaitsevalle Kilimanjarolle. Tässä mielessä jotenkin odotin, että turismi näkyisi täällä selvemmin. Toki erilaisia safariyrityksiä on paljon, mutta kaupungilla ainakaan valkoihoisia turisteja ei loppujen lopuksi kovin paljon vilahdellut. Tai sitten he hukkuivat paikalliseen säpinään, sillä sitä Arushan keskustassa jossain määrin riitti. Kuhinasta huolimatta kaupungilla sai kuljeskella sangen rauhassa myös yksin. Itse asiassa kukaan ei tainnut tulla kertaakaan tarjoamaan tai tyrkyttämään mitään.

Luontomatkailu täällä ei ole täällä halpaa hupia. Osa porukasta kävi safarilla Ngorongorossa ja osa (myös minä) vaeltelemassa päiväseltään Kilimanjaron juurella, vuoren mukaan nimetyssä puistossa. Tämä päiväkävely maksoi noin 120 US-dollaria henkilöltä, kaksi päivää ja yhden yön käsittänyt safari taasen 270 dollaria. Bisnestä. Pyrin palaamaan Kilimanjaron maisemiin vielä myöhemmin. Melkoista liiketoimintaa on nimittäin mainitun vuoren valloittaminen, ainakin tänään näkemäni perusteella.

150123-2

Arushaa.

150123-5

Kilimanjaro on pysynyt hyvin piilossa. Pilvien takaa näkyy aavistus huipun lumista.

150123-4

No niin, no. Turisti patsastelee turisteille ominaisen maamerkin vieressä.

Matka jatkuu taas huomenaamuna ja suuntana on uusi maa. Tarkoitus on ajaa Kenian pääkaupunkiin Nairobiin. Jo aiemmin mainitsemani Etiopian viisumit ovat yhä arvoitus ja oikeastaan kaikki vastaukset Keniasta tehtyihin tiedusteluihin vaikuttavat aika pessimistisiltä. Viisumeja ei tultaisi Nairobista meille myöntämään. Ruotsista ne koko porukalle saisi, tätä voidaan pitää jo lähes varmana. Arushassa leikiteltiin jo idealla, että joku meistä lentäisi henkilökohtaisesti Tukholmaan passinipun kanssa ja noutaisi viisumit kaikille sieltä. Saa kuulemma saman päivän aikana, eikä edestakainen lentolippukaan suunnattoman kallis ole. Ellei viisumeita meille Nairobista myönnetä, tämä lienee myös vaihtoehtoisista tavoista nopein ja varmin.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Ehkä kokeilemme viisumiasiassa kuitenkin ensin Nairobia. Eihän sitä koskaan tiedä. Ikinä ei tiedä.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail