Taas liikkuu: eteenpäin ja pois Nairobista – päivä 67

To 5.2.2015, Nairobi (KE) – Isiolo (KE)

Kaikki oli kunnossa. Viisumit anottu ja myönnetty, rahat vaihdettu ja eväät ostettu. Oli aika mennä. Yli viikon paikallaan seissyt bussi käynnistyi ensimmäisellä yrittämällä ja se ujutettiin ulos Jungle Junctionin kapeasta portista varttia vailla kymmenen aamupäivällä. Olimme suuntaamassa Nairobista kohti pohjoista ja Etiopian rajaa. Tämän reitin viimeiset viitisensataa kilometriä on tunnettu perinteisesti Afrikan maantiematkailijoiden keskuudessa nimellä ”road to hell”. Siis tie helvettiin. Kuulostaa perin lupaavalta. Mutta koska Kairoon pitäisi päästä eikä vaihtoehtoisia reittejä oikein ole, ei auta muuta kuin yrittää.

Kyllä se siitä mahtuu. Lähtö Nairobista.

Kyllä se siitä mahtuu. Lähtö Nairobista.

Roskia poltetaan ja yksi Afrikan lukemattomista minibusseista ottaa kyytiläisiä.

Roskia poltetaan ja yksi Afrikan lukemattomista minibusseista ottaa kyytiläisiä. Kuva alkumatkalta.

Ensisijaisesti tieosuus on lempinimensä saanut legendaarisen kehnon kuntonsa takia, mutta muitakin ongelmia tien halkomalla alueella on ollut. Paikalliset heimot ovat kahakoineet siellä keskenään ja kuolonuhreja tuli viimeksi muistaakseni vuonna 2013. Perimätieto kertoo, että myös tiellä ajaneita länsimaalaisia matkailijoita on ryöstetty. Nairobin majapaikkamme isäntä kuitenkin lohdutti meitä ennen lähtöämme. Lähes kaikki Nairobista läpi ajavat overlanderit kun hänen pakkaansa majoittuvat, eikä hän muistanut kuin muutaman ryöstötapauksen, jotka nekin johtuivat hänen mukaansa matkailijoiden omasta hölmöydestä. Pysähtyä ei kuulemma pidä. Eikä ajaa yöllä.

Jos kuitenkin jollain merkillisellä tavalla moiseen tilanteeseen joutuisimme, meitä evästettiin, kannattaa rosvojen kanssa kuulemma neuvotella. Ihmisiä kun hekin ovat. Ja vieläpä käytännössä vaeltelevia paimentolaisia, jotka ensisijaisesti rosvoilevat toisiltaan, eivät turisteilta. Tämän suuntaisia kommentteja kuulimme myös myöhemmin päivän aikana asiaa erinäisiltä ihmisiltä kyseltyämme. Turistit kuulemma jätetään helvetintielläkin pääosin rauhaan, ja turvallisuustilanne alueella on ollut jo jonkin aikaa sangen vakaa. Ongelmia ei ole viime aikoina ollut.

Nämä tieongelmat, sikäli kun niitä on, alkaisivat kuitenkin vasta huomenna perjantaina. Torstain piti olla suhteellisen helppo ajopäivä normaaleilla teillä ja seuduilla, Nairobista Isiolo-nimiseen pikkukaupunkiin. Sitä se olikin. Tie oli koko matkan päällystettyä ja verraten hyvässä kunnossa. Eteneminen oli kuitenkin yllättävän hidasta. Muuta liikennettä oli melko paljon ja keskivauhtia laskivat myös lukuiset kylät ja taajamat, joiden läpi tie kulki. Vaikka emme kovin kummoisia taukoja pitäneet, olimme perillä Isiolossa vasta iltahämärissä seitsemän aikoihin.

Ajopäivän päätteeksi, Nanyukin jälkeen ja ennen Isioiloa, laskettelimme melkoisen matkan alas pitkin hiljaista, vehreiden maisemien ympäröimää hyväkuntoista asfalttitietä. Olimme olleet ylätasangolla ja korkeusasemamme tippui nyt melkoisesti. Tämä näkyi myös ilman lämpötilassa ja kosteudessa. Isiolossa ilma on illallakin selvästi hiostavampaa kuin Nairobissa, jossa se oli miellyttävän viileää ja kuulakkaa.

150205-3

Siinä ollaan. Ensimmäinen maitse tapahtunut päiväntasaajan ylitykseni. Meriteitse tasaaja ylittyi Indonesiassa pari vuotta takaperin.

150205-4

Lattapäinen puu ja asutusta.

150205-5

Loppupäivän laskettelua alamäkeen.

Mielenkiintoisena detaljina tulkoon vielä mainittua tuo taukopaikkamme Nanyuki (kaupunki sijaitsee muuten käytännössä täsmälleen päiväntasaajalla), jonka katukuvassa kuljeskeli yllättävän paljon valkoihoisia. Tämä ihmetytti meitä. Kylän marketissa törmäsimme jopa porukkaan belgialaisia sotilaita uniformuissaan. Syy ilmiöön selvisikin kun ajoimme kaupungista ulos. Taajaman laitamilla näkyi nimittäin sijaitsevan brittiarmeijan leiri ja koulutuskeskus. Belgialaisista päätellen paikassa koulutetaan myös muita kansallisuuksia.

Matka jatkuu heti huomenna. Pyrimme starttaamaan mahdollisimman aikaisin, sillä ovathan seuraavat kaksi päivää ainakin ennakko-odotustemme perusteella ehkä koko matkan haastavimmat. Tavoitteenamme huomenna on noin 260 kilometrin päässä sijaitseva Marsabitin kaupunki. Onneksi tämän reitin tietä on tiettävästi paranneltu paljon viime vuosien aikana. Toivokaamme siis, että tie helvettiin ei enää nykypäivänä ole nimensä veroinen.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail