Namibiasta Botswanaan – päivä 17

Ke 17.12.2014, Divundu (NAM) – Maun (BW)

Namibian ja Botswanan välinen raja ylittyi tänään puolenpäivän tietämissä. Rajanylitys sujui ongelmitta. Suomalaiset eivät viisumia maahan tarvitse ja bussikin saatiin maahan ilman sen kummempaa draamaa. Kokonaisuudessaan tähänastiset rajanylitykset Afrikassa ovat olleet sangen myönteinen yllätys. Tunnustan, että odotin jotain muuta. Lähtökohtaisesti ongelmia ei ole ollut ja viranomaiset ovat olleet rentoja mutta toisaalta myös asiallisia ja ammattitaitoisen oloisia. Yhdenkään univormuasuisen henkilön kanssa toimiminen ei ole vielä tällä mantereella aiheuttanut ahdistusta. Ehkä niinkin vielä käy.

Raja-asema oli sangen hiljainen, mikä ei olekaan ihme. Tie Namibian puolella kun on joitakin kymmeniä kilometrejä ennen rajaa jossain määrin kehno ja päällystämätön. Viimeinen viisitoistakilometrinen kulkee luonnonpuiston läpi, joka lienee osasyy teiden huonohkoon kuntoon. Ehkä teitä puistossa ei halutakaan päällystää. Tämä ei ole selvästikään pääreitti Namibiasta Botswanaan. Esimerkiksi rekkaliikennettä ei näkynyt lainkaan, mikä on tien kunnon huomioon ottaen hyvin ymmärrettävää. Bussilla tien kuitenkin pystyi ilman suurempia vastoinkäymisiä ajamaan, vauhti vain piti pitää matalana.

141218-1

Ensimmäinen norsuvaara. Kuva Namibian viimeisiltä kilometreiltä.

141218-2

Ensimmäisiä tienvarsinäkymiä Botswanasta.

141218-3

Eläimiä piisaa, asutusta ei näy missään. Tyypillinen tienäkymä päivämatkan varrelta luoteisessa Botswanassa. Kuvasta puuttuu vain aasilauma.

Botswanan puolella tie muuttui jälleen päällystetyksi mutta jossain määrin kuoppaiseksi. Aamupäivän soratiehen verrattuna marssitahti parani kuitenkin huomattavasti. Kuoppia ja reikiä suuremmaksi ongelmaksi muodostuivat erilaiset eläimet, lähinnä naudat ja aasit. Niitä nimittäin vaelteli tien sivussa ja tiellä lähes jatkuvasti. Se kenelle nämä eläimet kuuluivat, jäi jossain määrin epäselväksi. Asutusta neljäsataakilometrisen päivämatkan varrella Botswanassa oli aika vähän. Maaseutua. Mitään erityisen mielenkiintoista ei tien varteen päivän aikana osunut. Illalla horisontissa salamoi.

Päivämatka oli taas sangen pitkä ja majoituksen löytäminen meinasi käydä taas hankalaksi. Kuvittelimme Maunin olevan jossain määrin merkittävä kaupunki, onhan se läheisen suuren luonnonpuiston vuoksi kuulemma Botswanan tärkein turismikeskittymä, mutta ensivaikutelma pimeässä ei oikein vakuuttanut. Kaupungilla ei näyttänyt olevan selvää keskustaa ja lisäksi pääosa siitä oli täysin pimeänä. Tämä johtui kuulemma illan sateesta. Sähköt menevät poikki kun sataa, tietenkin. Kuinkas muutenkaan.

Pitkällisten etsintöjen ja säätämisen jälkeen löytyneessä, sinänsä tasokkaan oloisessa hotellissa ei sitten ollut ilmastointia koska sähköt puuttuivat. Juokseva vesikin juoksi vähän niin ja näin eikä ollut lämmintä, pumppu kun kuulemma tarvitsee virtaa. Ero Namibiaan ja Etelä-Afrikkaan alkaa käydä selväksi. Tämäkin kaiketi on sitten Sitä Afrikkaa.

Maunissa on tarkoitus viettää kolme yötä ja kaksi päivää kunnes matka jatkuu taas.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Se oikea Afrikka: Namibian luoteisosa – päivä 16

Ti 16.12.2014, Tsumeb (NAM) – Divundu (NAM)

Niin kutustutun oikean Afrikan alkamista on odoteltu bussissa jo pitkään. Sekä Etelä-Afrikka että Namibia ovat yllättäneet kehittyneisyydellään ja eurooppalaisuudellaan. Homma on näyttänyt toimivan hyvin, tiet ja infra ovat olleet hyvässä kunnossa ja kaikkialla siistiä.

Omat odotukseni ovat olleet ristiriitaisia. Toisaalta ajatus tämän varsinaisen, ehkä stereotyyppisenkin, Afrikan näkemisestä on tuntunut kiinnostavalta. Sitä vartenhan täällä oikeastaan ollaan. Toisaalta vähän hirvittää. Mitä siellä oikeassa Afrikassa syödään? Mihin siellä voi majoittua? Tiedän varsin hyvin viihtyväni paremmin ympäristössä, jossa asiat toimivat kuin niden on tottunut niin sanotuissa sivistyneissä länsimaissa toimivan.

141217-1

Kauppaa tien sivussa.

141217-2

Tyypillistä rakennuskantaa tein varresta.

Syteen tai saveen, tänään se sitten alkoi. Se oikea Afrikka. Muutos Namibian viimeisenä ajopäivänä oli melkoinen, nopea ja hämmentävä. Asutus teiden varsilla muuttui pääosin bambusta tehdyiksi majoiksi. Ihmiset pukeutuvat värikkäästi eikä valkoihoisia juurikaan enää näe. Naiset kantavat taakkoja päänsä päällä. Iltapäiväisestä pyshdyspaikastamme Rundusta ei tuntunut millään löytyvän sen tyyppisiä tuttuja länsimaishenkisiä ruokapaikkoja joihin olemme Namibiassa jo tottuneet. Tunnelma keskusta-alueella muistutti jonkinlaisia pienimuotoisia markkinoita. Tavaroita myytiin pienissä itsekyhätyissä kojuissa ja ihmisiä oli liikkeellä paljon. Afrikkalainen musiikki soi. Kaupustelevista pienyrittäjistä huolimatta markettiketjut olivat yhä täälläkin voimissaan, vaikka rakennukset eivät ihan yhtä siistejä olleetkaan kuin aiemmin Namibiassa. Merkillinen ristiriita.

Ajopäivänä tiistai oli melko raskas. Kilometrejä kertyi yli 500. Tarkoitusenamme oli ajaa mahdollisimman lähelle Botswanan rajaa ja ylittää se keskiviikkoaamuna. Tämän kyseisen rajan tuntumassa ei kuitenkaan ole yhtään suurempaa asutuskeskusta, joten majoitus ja sen löytyminen oli hieman arvoitus. Hieman hankalaksi se menikin. Kymmenen kilometriä ennen rajaa tie muuttui päällystämättömäksi ja piimeäkin tuli. Illalla ehdttiinkin kokea matkan ensimmäisiä varsinaisia pikavuorohetkiä: oliko edessä vihdoin bussiyö? Kuoppaista ja lätäkköistä hiekkauraa ympäröinyt viidakkokin näytti sangen vakuuttavalta. Oikeaa Afrikkaa, tosiaan.

141217-3

Katuvilinään Rundussa.

141217-4

Aurinko laskee Namibian ja Botswanan välisen rajan tuntumassa.

Onneksi rajan pinnassa kulkee kuitenkin joki, joka on näemmä houkutellut paikalle usemmankin majoitusyrittäjän, ja lopulta sopivan hintainen mökkimajoitus löytyikin. Ongelmaksi nimittäin meinasi jälleen muodostua majoitusten korkeahintataso. Nämä ”lodget” kun olivat näemmä lähtökohtaisesti valkoihoisten pitämiä ja vain erilaisille luontoturisteille suunnattuja. Tällaiset matkat eivät liene niitä matkoista halvempia, joten majoituksetkin ovat melko tasokkaita ottaen huomioon niiden sijainnin enemmän tai vähemmän keskellä viidakoa. Tosin tinkiminen auttoi tälläkin kertaa. Lähes aina se on tähän mennessä auttanut.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail