Taas liikkuu: eteenpäin ja pois Nairobista – päivä 67

To 5.2.2015, Nairobi (KE) – Isiolo (KE)

Kaikki oli kunnossa. Viisumit anottu ja myönnetty, rahat vaihdettu ja eväät ostettu. Oli aika mennä. Yli viikon paikallaan seissyt bussi käynnistyi ensimmäisellä yrittämällä ja se ujutettiin ulos Jungle Junctionin kapeasta portista varttia vailla kymmenen aamupäivällä. Olimme suuntaamassa Nairobista kohti pohjoista ja Etiopian rajaa. Tämän reitin viimeiset viitisensataa kilometriä on tunnettu perinteisesti Afrikan maantiematkailijoiden keskuudessa nimellä ”road to hell”. Siis tie helvettiin. Kuulostaa perin lupaavalta. Mutta koska Kairoon pitäisi päästä eikä vaihtoehtoisia reittejä oikein ole, ei auta muuta kuin yrittää.

Kyllä se siitä mahtuu. Lähtö Nairobista.

Kyllä se siitä mahtuu. Lähtö Nairobista.

Roskia poltetaan ja yksi Afrikan lukemattomista minibusseista ottaa kyytiläisiä.

Roskia poltetaan ja yksi Afrikan lukemattomista minibusseista ottaa kyytiläisiä. Kuva alkumatkalta.

Ensisijaisesti tieosuus on lempinimensä saanut legendaarisen kehnon kuntonsa takia, mutta muitakin ongelmia tien halkomalla alueella on ollut. Paikalliset heimot ovat kahakoineet siellä keskenään ja kuolonuhreja tuli viimeksi muistaakseni vuonna 2013. Perimätieto kertoo, että myös tiellä ajaneita länsimaalaisia matkailijoita on ryöstetty. Nairobin majapaikkamme isäntä kuitenkin lohdutti meitä ennen lähtöämme. Lähes kaikki Nairobista läpi ajavat overlanderit kun hänen pakkaansa majoittuvat, eikä hän muistanut kuin muutaman ryöstötapauksen, jotka nekin johtuivat hänen mukaansa matkailijoiden omasta hölmöydestä. Pysähtyä ei kuulemma pidä. Eikä ajaa yöllä.

Jos kuitenkin jollain merkillisellä tavalla moiseen tilanteeseen joutuisimme, meitä evästettiin, kannattaa rosvojen kanssa kuulemma neuvotella. Ihmisiä kun hekin ovat. Ja vieläpä käytännössä vaeltelevia paimentolaisia, jotka ensisijaisesti rosvoilevat toisiltaan, eivät turisteilta. Tämän suuntaisia kommentteja kuulimme myös myöhemmin päivän aikana asiaa erinäisiltä ihmisiltä kyseltyämme. Turistit kuulemma jätetään helvetintielläkin pääosin rauhaan, ja turvallisuustilanne alueella on ollut jo jonkin aikaa sangen vakaa. Ongelmia ei ole viime aikoina ollut.

Nämä tieongelmat, sikäli kun niitä on, alkaisivat kuitenkin vasta huomenna perjantaina. Torstain piti olla suhteellisen helppo ajopäivä normaaleilla teillä ja seuduilla, Nairobista Isiolo-nimiseen pikkukaupunkiin. Sitä se olikin. Tie oli koko matkan päällystettyä ja verraten hyvässä kunnossa. Eteneminen oli kuitenkin yllättävän hidasta. Muuta liikennettä oli melko paljon ja keskivauhtia laskivat myös lukuiset kylät ja taajamat, joiden läpi tie kulki. Vaikka emme kovin kummoisia taukoja pitäneet, olimme perillä Isiolossa vasta iltahämärissä seitsemän aikoihin.

Ajopäivän päätteeksi, Nanyukin jälkeen ja ennen Isioiloa, laskettelimme melkoisen matkan alas pitkin hiljaista, vehreiden maisemien ympäröimää hyväkuntoista asfalttitietä. Olimme olleet ylätasangolla ja korkeusasemamme tippui nyt melkoisesti. Tämä näkyi myös ilman lämpötilassa ja kosteudessa. Isiolossa ilma on illallakin selvästi hiostavampaa kuin Nairobissa, jossa se oli miellyttävän viileää ja kuulakkaa.

150205-3

Siinä ollaan. Ensimmäinen maitse tapahtunut päiväntasaajan ylitykseni. Meriteitse tasaaja ylittyi Indonesiassa pari vuotta takaperin.

150205-4

Lattapäinen puu ja asutusta.

150205-5

Loppupäivän laskettelua alamäkeen.

Mielenkiintoisena detaljina tulkoon vielä mainittua tuo taukopaikkamme Nanyuki (kaupunki sijaitsee muuten käytännössä täsmälleen päiväntasaajalla), jonka katukuvassa kuljeskeli yllättävän paljon valkoihoisia. Tämä ihmetytti meitä. Kylän marketissa törmäsimme jopa porukkaan belgialaisia sotilaita uniformuissaan. Syy ilmiöön selvisikin kun ajoimme kaupungista ulos. Taajaman laitamilla näkyi nimittäin sijaitsevan brittiarmeijan leiri ja koulutuskeskus. Belgialaisista päätellen paikassa koulutetaan myös muita kansallisuuksia.

Matka jatkuu heti huomenna. Pyrimme starttaamaan mahdollisimman aikaisin, sillä ovathan seuraavat kaksi päivää ainakin ennakko-odotustemme perusteella ehkä koko matkan haastavimmat. Tavoitteenamme huomenna on noin 260 kilometrin päässä sijaitseva Marsabitin kaupunki. Onneksi tämän reitin tietä on tiettävästi paranneltu paljon viime vuosien aikana. Toivokaamme siis, että tie helvettiin ei enää nykypäivänä ole nimensä veroinen.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Reippailua, Amerikan rahaa ja Edith Piaf

Ti 3.2.2015, Nairobi (KE)

Johan on markkinat. Otin juoksuaskelia ja ihan vapaaehtoisesti. Reippailin noin neljän kilometrin päässä sijaitsevaan kauppakeskukseen ja takaisin. Ei ole ollut näillä tällaisilla matkoilla tapana moinen kuntoilu, mutta kun kävely kävi liian pitkäveteiseksi niin juoksin. Tämäkin kuvastaa kaiketi sitä, miten pitkäksi aika alkaa täällä käydä. Pitkäksi. Käyttämätöntä energiaa alkaa olla aivan liikaa.

Keniassa on paljon nähtävää eikä erilaisia aktiviteetteja tietenkään olisi hankala löytää. Joku saattaa ehkä siten ihmetellä mistä moinen narina: eihän täällä pitäisi ainakaan tylsää olla. Jos totta puhutaan, ei vain jaksa. Luulen, että useammalla matkalaisella Afrikan manner alkaa jo painaa, itse sen ainakin tunnustan. Tekee mieli vain olla, ottaa vähän lomaa tuosta muurien ympärillä vallitsevasta todellisuudesta. Mutta rajansa kaikella, viikko tähän olisi riittänyt tähän paremmin kuin hyvin. Nyt mieli halajaa jo kovin tielle, uusiin maisemiin ja kohti uusia seikkailuita. Mikäli Sudanin lähetystökeikka menee huomenna putkeen ja viisumit on myönnetty, matka jatktuu onneksi taas torstaina.

150203-1

Lenkkimaastoja Nairobin laitamilla. Alueella on paljon yliopistoja.

150204-2

Rahaa, paikallista ja kansainvälistä.

Oli sinne ostarille asiaakin. Reissun jatkoa varten piti vaihtaa rahaa, dollareita. Yhdysvaltain rahaa tarvitaan viimeistään Sudanissa, jossa ei kuulemma mikään läntinen luottokortti toimi. Dollareita voi kuitenkin maassa ilmeisesti paikalliseksi valuutaksi vaihtaa. Etiopiassa taasen automaateista huhujen mukaan rahaa saa, mutta siitä on pula. Jopa siis siitä ihan heidän omasta rahastaan. Olemme kuulleet juttuja, joiden mukaan käteisellä minkään suuremman ostoksen maksamisen yhteydessä saatetaan kysyä tositetta siitä, mistä kyseinen käteinen on peräisin. Lisäksi paikallista valuuttaa ei kuulemma saa lainkaan viedä ulos maasta. Eipä se tosin ihmetytä,  sikäli kun käteistä ei maassa vain ole tarpeeksi. Ulkomaanvaluutan vaihtamiseen ei taida Etiopiakaan siten olla paras paikka.

Siispä vaihtokelpoista rahaa piti saada Keniasta ja käytännössä Narobista, pankkeja kun ei välttämättä kovin taajaan pääkaupungin jälkeen ole. Tämä ei onnistunut siten, kuten olin sen toivonut sen onnistuvan, eli suoraan vaihtopisteestä Visa-kortilla nostamalla. Ei. Ensin piti nostaa paikallisia shillinkejä automaatista ja sitten vaihtaa se nippu dollareiksi. Aika kalliiksi tulee moinen puljaaminen, sillä jokaisessa nostossa ja valuutan vaihdossa tietetenkin menettää rahaa. En edes viitsinyt laskea paljonko tässä transaktiossa kokonaisuudessaan hävisin. Varmaan lähes parikymmentä prosenttia. Vaihtoprosessin yhteydessä piti esittää henkilöllisyystodistus. Passin sijasta näemmä suomalainen id-korttikin kelpasi. Ehkä ajokortti tai muu kuvallinen muovikorttikin olisi käynyt. Vähän sellainen vaikutelma jäi.

Mikäpä musiikkivalinta paremmin sopisi auringon paahtamille Nairobin laitamaiden pölyisten teiden varsilla hölkkäävän satunnaisen matkailijan korviin kuin Edith Piaf. Joku voisi toki olla sitä mieltä, että mikään ei sovi tähän ympäristöön huonommin. Ehkä siksi valinta tuntuikin sangen mainiolta. Oli miten oli, tänään kuunneltiin Pariisin varpusta. Mitään en kadu. Non, rien de rien.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Edelleen Nairobia ja Nairobista

La 31.1.2015, Nairobi (KE)

Ajan tappaminen Nairobissa jatkuu. Tällä kertaa sana ”viisumit” saa kunnian jäädä pois jutun otsikosta. Tämän tosiasian kunniaksi mainittakoon sana ”Nairobi” sen sijaan kahdesti, niin näiden kirjoitelmien otsikointipolitiikka pysyy edelleen tyylilleen uskollisesti sopivan yksitotisena. Onhan tämä tilannekin jossain määrin sitä.

Siirryin lauantain kunniaksi ruuhkaisasta keskustasta takaisin tuttuun ja turvalliseen Jungle Junctioniin. Täällä melkein kaikki muutkin matkalaiset jo ovat. Etiopian viisumeista sentään kuuluu edelleen hyviä uutisia. Lähetysseurannan mukaan passimme nimittäin olivat saapuneet jo tänään takaisin Nairobiin. Niitä ei tosin ehditty vielä DHL:n toimistosta noutaa. Huomenna sitten, olettaen että toimipiste on auki. Keniassa nimittäin näytään yhä noudattavan verraten perinteistä pyhäpäivien viettoa – sunnuntaisin kun hyvin moni paikka on kiinni.

Kuten olen tainnut jo lähes kyllästymiseen asti toistaa, Nairobin keskusta oli tosiaan hyvin ruuhkainen. Ihan moista ihmispaljoutta en muista äkkiseltään muilla mittailemillani jalkakäytävillä New Yorkin joitain ruuhkaisimpia risteyksiä lukuunottamatta kokeneeni. Perjantaina satuin eksymään kaupungille suuren moskeijan kulmille juuri muslimien – näkyy heitä olevan kuitenkin aika lailla täälläkin – perjantairukouksen jälkimainingeissa. Tungos lähikortteleissa oli suorastaan ahdistava. Välillä liikkumaan ei päässyt mihinkään suuntaan. Aikamoista.

150131-nairobi-1

Perushulinaa. Busseja ja pikkubusseja on todella paljon. Paikallinen julkinen liikenne jäi tälä kertaa testaamatta.

150131-Nairobi-2

Taksissa, matkalla pois jossain määrin uuvuttavasta keskustasta.

Huolimatta suuresta väkimäärästä ja näemmä vähäisestä valkoihoisten määrästä kaupungin keskustassa, Nairobissa sai kuljeskella verraten rauhassa. Muutama jutustelija minua kuitenkin parin päivän aikana lähestyi. Selkeimpää englantia ja sivistyneimmän vaikutelman antaeen kaverin kanssa ajauduin juttelemaan pidempään. Sain kuulla jutun. Arvelin sen kunniaksi menettäväni rahaa.

Kyseinen, jo aikuiseen ikään ehtinyt mieshenkilö sanoi olevansa eläinlääketieteen yliopisto-opiskelija Zimbabwesta. Hän oli osallistunut maassa opiskelijaprotesteihin, jotka maan yksinvaltainen johtaja Mukabe oli väkivalloin tukahduttanut. Lukuisia opiskelijoita kuoli. Tarinan kertoja oli kuitenkin päässyt pakenemaan maasta neljän kaverinsa kanssa. Kaksi heistä oli loukkaantunut jo mellakoissa ja kolme muuta ystävystä olivat lopulta haudanneet heidät Tansaniassa. Monien vaiheiden jälkeen jäljelle jääneet olivat selvinneet Nairobiin, jossa yrittivät haalia kokoon rahaa päästäksen Ruandaan. Siellä heille olisi luvassa apua jonkin kristillisen järjestön toimesta.

Sellainen oli se juttu. Totesimme, että on perin onnekasta syntyä Eurooppaan, erityisesti sinne pohjoisosiin. Monelaista ihmistä on Afrikassa, monenlaisine ongelmineen. Oli tämä nimenomainen ongelmatilanne totta tai ei, tarjosin herralle kolajuoman ja annoin muutaman euron arvosta shillinkejä. Ja toivotin hyvää matkaa. Jossain määrin väsyneen ja stressaantuneen oloinen opiskelija poistui luvaten ilmoittaa sähköpostitse pääsivätkö kaverukset perille Ruandaan jossa kaikki olisi paremmin. Toivottavasti pääsevät. Ja toivottavasti on.

 

 

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Viisumiasiat edistyvät Nairobissa

To 29.1.2015, Nairobi (KE)

Hyviä uutisia. Passimme pääsivät onnellisesti Tukholmaan, ne kiikutettiin siellä paikalliseen Etiopian lähetystöön, ja nyt niissä kaikissa kuulemma on Etiopian turistiviisumit. Paketti lähti jo tulemaan takaisin kohti Afrikkaakin. Hyvältä näyttää. Toivoakseni DHL toimii ripeästi ja saamme passimme takaisin viimeistään maanantaiaamuna. Sitten vuorossa ovat Sudanin viisumit, jotka saamme täältä Nairobista. Tähän pitäisi mennä maksimissaan kolme päivää.

Alkaa siis näyttää siltä, että viimeistään viikon kuluttua olemme taas liikkeellä kohti pohjoista ja Etiopian rajaa. Rajalle päästäksemme joutunemme ajamaan kolme päivää. Ensimmäisen päivän pitäisi olla verraten helppo ja tien hyvää. Kaksi viimeistä sen sijaan kulkivat ainakin ennen nimellä ”road to hell”, joten kiinnostavia päiviä lienee luvassa. Paperiasioista meidän ei kuitenkaan tarvinne enää huolehtia, jahka vain saamme anottua Sudanin viisumit. Egyptin viisumin saamme tiettävästi maan rajalta ja muutenkin tuon rajanylityksen pitäisi sujua kitkattomasti, olemmehan jo sopineet alustavasti asiasta paikallisen fikserin kanssa, miehen, jonka pitäisi meidät ja bussin Egyptiin auttaa.

150129-1-Nairobi

Nairobia.

150129-2-Nairobi

Hotelli, hotellin kattoterassi ja valomainos.

150129-3-Nairobi

Hieman vähemmän hektinen näkymä Nairobista. Keksutassa ei mielellään valokuvaa. Joku kun rupeaa pian kritisoimaan, mitä Afrikassa on sattunut usein

Nairobi. Jos Dar es Salaamissa oli varsinkin pimeän tullen suorastaan autiota, niin Nairobissa sitä ei ole. Porukkaa kaupungin keskustassa on suorastaan järjetön määrä. Jalkakäytävillä on ajoittain hankala kävellä suurien ihmismassojen vuoksi. Valkoihoisia katukuvasssa ei juurikaan näy. Liikenne on myös aika hurjaa. Autoja keskustassa pyörii todella paljon ja meininki on sangen hektistä. Pikkubusseja saattaa olla kadun varressa parkissa peräkkäin useita ja autojen sisäänheittäjät huutelevat äänekkäästi ohikulkijoille houkutellen näitä omaan kulkupeliinsä. Hälinä ja kuhina on kova.

Nairobi näkyy myös muistuttavan tähän asti nähdyistä Afrikan kaupungeista eniten muuallakin näkemiäni suurkaupunkeja. Keskustan kaavoitus ja tiet ovat paljolti sitä, mitä suurkaupungilta odottaisi. Johtuisikohan tämä brittiläisestä perinteestä, mene ja tiedä. Muslimeja täällä ainakin lienee paljon vähemmän kuin vaikkapa Dar es Salaamissa. Tämäkin vaikuttanee kaupungin yleiseen, jossain määrin Tansanian kaupunkeja länsimaisempaan henkeen.

Vuonna 2013 Nairobissa tehtiin vakava terrori-isku. Turvallisuuskysymykset ovatkin näemmä yhä pinnalla. Jokaisen liikkeen, jopa supermarkettien, edessä on useita vartijoita ja nämä tutkivat sisääntulijat kädessä pidettävillä metallinpaljastimilla. Suurissa toimisto- ja liiketilakomplekseissa näemmä jopa autojen alustat tarkistetaan varrellisella peilillä. Tosin aina eivät ainakaan kauppojen vartijat metallinpaljastushommiaan kovin vakavasti ota, ainakaan tarkastettavan ollessa valkonaama. Kunhan vain vähän laitettaan näön vuoksi kehon eri puolilla kuljettelevat.

Nairobin ilmasto on muuten sivumennen sanoen aika mainio. Illat ja yöt ovat suorastaan viileitä, päivät taasen lämpimiä, ehkä +25 asteisia. Kovin kosteaa täällä ei ole, joten lämpötilakaan ei kovin piinaavalta tunnu. Tämä johtunee siitä, että olemme yli puolentoista kilometrin korkeudessa ja sisämaassa. Kiintoisaa. Päiväntasaajalle on sangen lyhyt matka. En olisi uskonut, että näillä leveystasteilla kelit ovat näin maltillisen miellyttävät.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail