Sudanin paperit, muutama kuriositeetti sekä kamera

Ma 2.2.2015, Nairobi (KE)

Sudanin lähetystö oli vaikea löytää. Tai se olisi ollut, mikäli oma kuskimme ei paikkaa olisi tiennyt. Rakennuksen muureissa tai huomaamattomassa peltiovessa ei näemmä ollut minkäänlaisia tunnuksia ja koko paikka sijaitsi aivan eri puolella kaupunkia mihin googlen kartta sen merkitsi. Pääasia että löytyi.

Pakollinen maisemakuva. Nairobin laitamilla on myös paljon hulppeita (ja aidattuja) asumuksia.

Pakollinen maisemakuva. Nairobin laitamilla on myös paljon hulppeita (ja aidattuja) asumuksia.

Olimme paikalla papereinemme kymmenen aikoihin aamupäivällä. Meitä jatkaa yhdeksän, joten erilaisia lappuja ja kopioita oli melkoinen pino. Viisumikaavake – useaan kertaan kopioitu haalistunut kaksipuolinen paperi, jonka saimme perintökalleutena Jungle Junctionista – piti täyttää kahtena kappaleena. Valokuvia tarvittiin myös kaksi. Passista piti olla kopio sekä kunkin hakijan luottokortista (!), ilmeisesti todisteena viisumin anojan riittävästä varallisuudesta, sekä tietenkin voimassa oleva passi.

Tämän lisäksi asiaa auttaa suuresti hakijan kotimaan lähetystön viisumia varten laatima suosituskirje. Tällaisen paperin saimmekin Suomen Nairobin suurlähetystöstä jo viime viikolla siellä vieraillessamme. Maitse matkaavan tulee liittää mukaan hakemukseen myös auton paperit, eli käytännössä kopiot ajoneuvon tulliasiakirjasta (Carnet). Paljon paperia. Viime viikolla ostamamme kopiokone-skanneri kävi kuumana sunnuntaina. Hyvä ostos oli se. Näiden kaikkien lappujen monistamiseen ja skannailuun olisi jossain kopioliikkeessä mennyt ikä ja terveys.

Kaikki nämä meillä siis oli, mutta se ei ollut kuitenkaan aivan tarpeeksi. Auton tulliasiakirja sekä lähetystön suosituskirje – yhdessä paperissa koko porukan nimet – olivat mukana vain yhtenä kappaleena. Kopiot näistä piti vielä liittää jokaiseen hakemukseen erikseen, siis yhdeksänä kappaleena. Yksi meistä singahti kuskimme avustamana lähimpään kopiopaikkaan ja kävi otattamassa kopiot. Nyt kaikki oli kunnossa. Asiallainen ja vakavanoloinen kaveri tiskin takana niputti passit ja hakemukset henkilö kerrallaan siisteiksi kokonaisuuksiksi, ja otti jokaiselta kertaviisumin hinnan eli 5000 shillinkiä (aika tasan 50 euroa). Helppo vaihtokurssi täällä, pitää käytännössä jakaa vain sadalla.

Saisimme hakea valmiit viisumit keskiviikkona aamupäivällä. Hyvältä näyttää. Tuskinpa niitä enää tässä vaiheessa hylätään. Kokonaisuudessaan Sudanin lähetystössä oli sangen hiljaista ja toimintakin vaikutti lopulta hyvin asialliselta. Jos koko homma oli tässä, jännitimme tätä hakuprosessia turhaan. Toivotaan niin.

150202-1

Kalliita kameroita.

Mikään kovin halpa paikka ajan viettoon tämä Nairobi ei ole. Rahaa tuntuu menevän jatkuvasti. Esimerkiksi tämän päiväinen autoajelumme lähetystöön, sieltä ostoskeskukseen ja lopulta takaisin majapaikkaamme maksoi lopulta kuutisenkymmentä euroa. Toki kyseessä oli pikkubussi ja mukaan mahtui auttavasti koko porukka, mutta melkoinen summa tuon silti pitäisi Afrikassa olla. Tavalliset taksit maksavat myös tyypillisesti paljon verrattuna muihin vastaaviin maihin ja ravintolat, siis vähänkään länsimaistyyliset sellaiset, ovat Suomen hinnoissa tai jopa kalliimpia. Rahaa palaa.

Olen koittanut etsiä täältä uutta kameraa edellisen, jo Namibiassa siipeensä saaneen tilalle. Elektroniikan hinnatkin vaikuttavat sangen kovilta ja kameramallit vanhemmilta verrattuna niihin, joita vaikkapa Suomessa on tarjolla. Nyt pähkäilen, kannattaako täältä koko kameraa ostaa, semminkin jos siitä pitää maksaa kolmannes ylihintaa. Toisaalta käsillä taitaa olla viimeinen hetki moinen kapine hankkia ennen Egyptiä. Epäilen suuresti, etteivät Etiopia ja Sudan ole niitä paikoista sopivimpia mitä viihde-elektroniikkaostoksiin tulee.

150202-2

Pehmeää, raikasta sekä tietenkin aitoa.

Pussiviinaa.

Pussiviinaa.

Koska lienen postannut jo kyllästymiseen asti kuvia Nairobista ja sen katukuvasta, toimikoon jutun kuvituksena tällä kertaa myös muutama kuriositeetti. Esimerkiksi: Afrikassa edulliset viinat – joita en ole rohjennut maistaa – myydään muovipusseissa. Ja: Nairobin marketeista saa Pandan lakua pusseissa, näemmä samoissa pakkauksissa joissa se Suomessakin myydään, ja vieläpä monena makuvariaationa. Kummallista. Suomalaisiin kulutustuotteisiin koko matkalla ei ole pahemmin törmätty. En olisi arvannut, että ensimmäinen olisi lakritsi.

Olen nyt pähkinyt kamerasiaa päiväkausia pääsemättä siinä mihinkään tyydyttävään johtopäätökseen. Heitänkin tämän lukijoille haasteen: mikä kamera sopii matkabloggarille, tai paljon matkustavalle? Mitä itse käytätte?

Kamerassa omassa tapauksessani tulisi mielestäni olla paljohkosti zoomia ja sen pitäisi kulkea vyökotelossa. Pokkari, siis. Soisin myös, että se ei ihan vähästä kaltoinkohtelusta hajoaisi. Ehkä metallirunko? Tässä asiassa en kuitenkaan ole minkäänmoinen asiantuntija, joten otan hyviä ehdtuksia auliisti vastaan. Kerro kommenttikenttään mielipiteesi!

Follow my blog with Bloglovin

 

Facebooktwittergoogle_plusmail