Pitkä tie Malawijärvelle – päivä 36

Ma 5.1.2015, Lilongwe (MW) – Nkhotakota (MW)

Maanantai muodostui jälleen jossain määrin perinteiseksi pikavuoroiluksi. Päivän piti olla lyhyt ja helppo: uusi matkustaja kyytiin lentokentältä iltapäivällä ja noin kahdensadan kilometrin ajo Malawijärven rannalle. Huolimatta suhteellisen myöhäisestä lähdöstä perillä oltaisiin hyvissä ajoin, valoisaan aikaan.

Toisin kävi. Pimeä ehti taas tulla ja majapaikan etsiminen osoittautui sangen hankalaksi. Syitä tähän oli kaksi. Suunnittelemamme suorin tie ei kuulemma ollut auki. Tämän opimme yhdellä päivän poliisistopeista, jolla meidät ohjastettiin ajamaan hieman pidempää sisämaan reittiä Mbobo-nimisen kylän kautta. Matka piteni lähes sata kilometriä. Tämä ei kuitenkaan pahemmin meitä tässä vaiheessa häirinnyt. Tiet olivat olleet verraten hyvässä kunnossa ja matka edistyi joutuisasti.

150106-2

elämää tien varrella.

150106-3

Tauko. Pääosa Malawin teistä on ollut hyvässä kunnossa.

Malwilaiset poliisit ovat muuten sangen rentoa porukkaa. Ongelmia ei virkavallan kanssa ole ollut. Brittiläishenkisiin khakiunivormuihin pukeutuneet virkamiehet kun yleensä naureskelevat ja heittävät juttua. Kysymykseen ”mistä tulette?” voi vastata vaikka jotta kuusta. Ja kaikkia naurattaa. Eräs matkan varren poliisi kysyi kainosti, olisiko meillä hänelle minkäänlaista uudenvuodenlahjaa. Pienen pähkäilyn jälkeen miehelle annettiin bussin jo vanhentunut vaahtosammutin, mikä herätti lahjan vastaanottajassa suurta riemua. Kaikenlaista.

Pääsyy päivän pituuteen oli kuitenkin matkan varrelle osunut luonnonpuisto Nkhotakota Wildlife Reserve. Puiston puomille päästyämme nimittäin selvisi, että alueen läpi kulkeva tie oli päällystämätön, kuoppainen ja monin paikoin sadevesien pahasti uurtama. Matkavauhti hidastui lähes kävelynopeudeksi. Kolmenkymmenen kilometrin taittamiseen kului lopulta pitkälti toista tuntia. Puiston toiselle portille selvittyämme kello oli jo yli kuusi ja oli alkanut hämärtää.

Saavuimme lopulta illan jo pimetessä Nkhotakotan kylään, joka osoittautui melko epäkiintoisaksi paikaksi. Vettäkin satoi kaatamalla. Kylän huoltoasemalla saimme ohjeita siitä, mihin meidän kannattaisi majoittua. Niinpä ajoimme paikallisen kaverin opastuksella puolisen tuntia kapeaa pikkutietä järven rantaan, jossa majatalo paljastui laatuunsa nähden jossain määrin arvokkaaksi. Sänkypaikkojakaan ei ollut tarpeeksi. Etsintä jatkui. Päätien varrelta löytyi useita erilaisia majapaikkaviittoja, mutta ne kaikki sijaitsivat järven rannassa, noin neljän kilometrin päässä tieltä. Yksikään näistä pikkuteistä ei ollut ajokelpoinen bussille. Pelkkää kuoppaista mutauraa.

Lopulta ajeltuamme toista tuntia järveä sivuavaa tietä edestakaisin, sopiva lodge löytyikin kylältä päätien varrelta oikeastaan vahingossa. Huoneet eivät olleet häävejä mutta niitä oli paljon. Ja tällä kertaa hintakin oli kohdallaan: vajaa kahdeksan euroa huone. Tällaista hintatasoa moni lienee Afrikalta odottanutkin.

150106-1

Polkupyörätaksit tauolla. Näitä on täällä paljon. Matkustaja istuu tarakalla ja kuski polkee. Kaikissa näkyy olevan myös rekisterikilpi.

150106-4

Luonnonpuiston kehnoa ja hidasta tietä. Eläimiä ei näkynyt.