Elelyä Aleksandriassa

Pe 13.3.2015, Aleksandria (EG)

Aleksandriassa ei tarvitse herätyskelloa. Vaikka hotellini sijaitsee pienen kadun varrella, alkaa autoliikenteen jatkuvan torvensoiton kakofonia juuri sopivaan aikaan aamulla. Äänet tulevat läpi tulpistakin, joten ainakaan herkkäunisen on turha yrittää nukkua aamuruuhkan alkaessa. Liikenne tuntuu tosin rauhoittuvan myöhemmin aamupäivällä ja tänään – perjantaihan on paikallinen jokaviikkoinen vapaapäivä – meteli oli paljon maltillisempaa. Sangen viileää täällä myös on, eritoten jos aurinko ei paista. Välillä jopa kalsaa. Huoneen paksut peitot ja täkit ovat öisin tarpeen. Ravintoloiden ulkoterasseilla ei oikein viitsi istuskella.

Muuten hotelli on pieni ja varsin kotoisa. Huone maksoi interenetistä varattuna noin 23 euroa yöltä. Egyptissä majoituksia varatessa kannattaa kiinnittää huomiota verojen ja palvelumaksujen osuuteen, joka ei yleensä näytä sisältyvän internetin majoitushakupalveluiden hintaan. Huonehinta voi näiden maksujen takia kohota maksuhetkellä jopa yli parikymmentä prosenttia. Näinhän hotellihinnat ilmoitetaan joissain maissa, ja Egypti siis näyttää kokemusteni peusteella olevan näistä yksi.

150313-1

Kotikatu, pilvinen päivä.

150313-2

Huone Aleksandriassa.

Lienen jossain määrin parjannut Egyptiä aiemmin, joten nyt lienee aika antaa maalle vähän positiivistakin palautetta. Nyt, useampia päiviä Aleksandriassa viettäneenä ja kaupungin katuja jonkin verran mittailtuani olen alkanut jopa pitää paikasta jossain määrin. Täällä saa nimittäin olla täysin rauhassa. Kukaan ei huutele eikä tyrkytä mitään. Huolimatta siitä, että kaupunki on paikoin sangen rähjäinen ja ajoin hankala kävellä – ovathan jalkakäytävät monesti täynnä ihmisiä, pysäköityjä autoja, roskaa tai sitten vain muista syistä kulkukelvottomia – kerjäläisiä on kaupungssa sangen vähän. Jalankulkija saa silti olla tarkkana, semminkin kun ajoväylällä joutuu usein kävelemään. Ikinä ei tiedä, mistä päin joku yrittää päällesi ajaa. Ehkä ylenmääräisessä äänimerkin käytössä on siten oma logiikkansa. Ainakin kuskit varoittavat muita kulkijoita taajaan.

Aleksandrian väestö on pääosin ulkonäöltään välimerellistä. Tummaihoisia näkee kaupungilla sangen harvoin. Ehkä tämäkin tosiseikka saa selvästi eurooppalaisen turistin tuntemaan olonsa kaupungissa kotoisammaksi, niin karulta kun se kuulostaakin. Vaikka asiaa ei aktiivisesti tiedostaisikaan, on jollain alitajuisella tasolla raskasta erottua aina niin ilmiselvästi paikallisväetön enemmistöstä. Näinhän tällä matkalla on ollut lähes aina, yli kolme kuukautta. Piiloon et pääse. Aleksandrian lähi-itähenkisessä suurkaupunkimiljöössä harhaillessani olen kokeut, että katuvilinään voi jälleen pitkästä aikaa hukkua. Tämä on ollut virkistävää.

Egyptin islamilaisuus näkyy ehkä selvimmin naisten pukeutumisessa, joista Aleksandriassa ylivoimaisesti suurin osa käyttää hiukset peittävää huivia, ehkä parikymmentä prosenttia kulkee pää paljaana ja kymmenen käyttää vain silmät näkyviin jättävää mustaa kaapua. Laidasta laitaan, siis. Hieman yllättävää on ehkä ollut sekin, että huolimatta viime vuosina paljon uutisoiduista Egyptin erilaisista, paljolti islamin tulkintoihin liittyvistä turvallisuusongelmista, en ole tässäkään mielessä oloani kaupungissa mitenkään uhatuksi tai turvattomaksi tuntenut. Toki tunne voi olla perusteeton. Toisaalta tässä saattaavat myös vaikuttaa jälleen kerran aiemmat matkan varrelle osuneet maat ja niiden tilanne. Aseistettuihin sotilaisiin ja erinäisiin liikkeiden ovilla tehtyiin turvatarkastuksiin on jo tottunut. Erilaisia aseistettuja uniformumiehiä Aleksandriassa näkee jopa harvemmin kuin monessa aiemmassa Afrikanmatkan maassa.

150313-3

Aleksandrian taksikanta koostuu mustakeltaisista Ladoista.

150313-4

Aleksandrian peruskatuja. Pyykki kuivuu.

Niin, ja päätin sitten lopulta lentää Turkkiin. Välimeren yli ei näemmä pääse millään muulla keinolla. Uskoin tämän lopulta kuultuani sen kyllin monelta matkoja työkseen myyvältä taholta. Eräs rahtilaivamatkoja välittävä matkatoimisto totesi myös, ettei ainakaan heidän myymiinsä aluksiin ei voi edes nousta Egyptistä, siis vaikka jotkut niistä maan satamissa pistäytyvätkin. Tiedä sitten miksi näin on. Ehkä tämäkin johtuu toisaalta Egyptin epävakaasta tilaneteesta, ja toisaalta matkailijoiden vähäisestä määrästä. Viimeisin matkustaja-alusliikennettä Euroopan ja Turkin välillä harjoittanut yritys meni kuulemma nurin kesällä 2014. Syynä jälleen vähäiset matkustajamäärät.

Siispä luovutin lopulta ja päätin lentää Istabuliin huomenna lauantaina. Toivoakseni kyseinen etappi kuitenkin jää tämän reissun ainoaksi lentomatkaksi. Ja eiköhän se jää.

 

Facebooktwittermailby feather

Välimeri, tuo pintatiematkailun yllättävä haaste

La 7.3.2015, Aleksandria (EG)

Virtuaalinen matkapäiväkirjani on viellä Punaisenmeren rannalla, mutta hypätäänpä silti taas hetkeksi muutama päivä eteenpäin ja nykyhetkeen, eli Välimeren rannalle Aleksandriaan. Tietyllä tavalla ensivaikutelma tästä kaupungista toi jollain tavoin mieleen Beirutin. Yhdistäviä tekijöitä ovat tietynlainen rakennetun ympäristön ranskalaishenkinen tyylikäs rähjäisyys ja tietenkin tuo meri, jonka rantaviivaa molemmat kaupungit myötäilevät. Molempien rantakatu on perin pitkä ja vilkkaasti liikennöity.

150307-11

Aleksandriaa ja Välimerta.

150307-12

Katunäkymä Beiruti… ei kun siis Aleksandriasta.

Alkuperäinen ajatukseni oli matkustaa Afrikan halki ja edelleen Suomeen lentämättä lainkaan. Syvällisempien tutkimusten perusteella tästä on tulossa paljon suurempi haaste kuin kuvittelin sen olevan. Syy tähän on juurikin tuo Välimeri, sen ylittäminen meriteitse Egyptistä Eurooppaan – Turkki, Kreikka tai jopa Kypros kävisivät – näyttää olevan äärimmäisen hankalaa, jopa mahdotonta. Matkustajia kyytiinsä ottavia laivoja ei vain näiden kahden mantereen välillä näytä kulkevan. Kaikki lentävät, ja rahtilaivatkaan eivät kaiketi halua riesakseen satunnaisia meri- tai pintatiematkustamiseen viehtyneitä kummajaisia.

Vielä muutama vuosi sitten tilanne näyttää olleen toisenlainen ja internet on yhä pullollaan vanhoja Egyptin ja Euroopan yhdistäneiden laivareittien aikatuluja. Muutokseen on varmaan vaikuttanut ainakin Egyptin epävakaa, tai sellaiseksi oletettu, tilanne. Laivalinjat on peruutettu koska matkustajia ei ole. Omaa osaansa on saattanut näytellä myös vuoden 2008 talouskriisi, jonka takia muistan ainakin Aasiassa joitain laivareittejä peruutetun.

Yhdistävä tekijä kansainvälisessä laivaliikenteessä näyttääkin olevan epävarmuus, ainakin sikäli kun puhutaan hieman eksoottisemmista reiteistä ja maailmankolkista. Tämä teema toistuu hyvin usein esimerkiksi erilaisilla overlander-foorumeilla. Pääseekö Kreikasta Israeliin laivalla? Entä vieläkö Panaman ja Kolumbian välillä kulkee autolautta? Kukaan ei tyypillisesti tiedä ja parin viikon takainen tietokin saattaa olla vanhaa. Tilanteet muuttuvat jatkuvasti. Jos laivafirma menee konkurssiin loppuu meritieyhteys siihen. Livingstonessa tapaamamme Turkista Egyptiin pyöränsä laivannut motoristiporukka ei esimerkiksi uskonut laivayhteyteen ennen kuin oikeasti näki laivan ja sen lähtövalmistelut, vaikka siis matka oli varattu ja kaiken piti olla kunnossa.

Siispä: jos joku tätä lukeva sattuisi tietämään tavan, jolla täältä Egyptistä pääsisi lentämättä Turkkiin tai Eurooppaan, tai vaihtoehtoisesti on kovin etevä etsimään kuranttia tietoa internetistä, otan erittäin mielelläni neuvoja ja vinkkejä vastaan. Matkustajalautat, risteilyalukset, rahtilaivat. Jopa yksityisveneet. Kaikki kiinnostavat. Ihan täysin en ole vielä toivosta luopunut, vaikka aika hankalalta tilanne näyttääkin.

Edit 8.3.2015

Täydennettäköön juttua vielä uutisilla itse bussin laivauksesta. Se ei siis ole ongelmallista ja Aleksandriasta lähtee sopivia autokuljetuslaivoja useampaankin kohteeseen Turkissa ja Euroopassa. Hintakin on verraten kohtuullinen. Bussin laivauskuviot ovat perin hyvässä mallissa ja paperit aika lailla kunnossa. Tilanne alkaa olla se, että auto enää pitää ajaa satamaan ja huolintaliike hoitaa loput. Mikään näistä laivoista ei vain suostu ottamaan henkilömatkustajia, mikä on harmillista.

 

 

Facebooktwittermailby feather