Kuuban kulkupelit ja maantiet

Pe 4.7.2014, Las Tunas (CU)

Kuuban päätiet näyttävät olevan jossain määrin kuoppaisia mutta silti suhteellisen hyvässä kunnossa. Las Tunas sijaitsee Havannasta noin 700 kilometriä itään ja kaksitoistahenkinen suomalaisryhmämme taittoi matkan ilmeisesti vain turistikäyttöön varatulla linja-autolla. Paikalliset bussit kun ovat yleensä tähän lähes uuteen ja hyvin ilmastoituun kiinalaisvalmisteiseen linja-autoon verrattuna sangen karuja. Ihan hyvää ja miellyttävää kyytiä siis.

Liikennepoliisitar.

Liikennepoliisitar jossain Kuuban sydänmailla.

Paikallisia linja-autoja.

Paikallisia linja-autoja.

Kuubalaiset pitkämatkalaiset eivät tällaisista mukavuuksista näytä saavan nauttia. Pitkänmatkan joukkoliikennevälineinä toimivat nimittäin monesti enemmän tai vähemmän ikääntyneet kuorma-autot joiden lava on katettu. Lavan reunojen ja katon välinen aukko on lisäksi tyypillisesti varustettu metallisin kalterein ja sisään kuljetaan auton perässä tai sivussa olevasta luukusta. Huolimatta kulkuvälineiden vaatimattomuudesta näyttävät ne matkustajamääristä päätellen silti olevan hyvin suosittuja. Kuorma-autobussien lavat ovat nimittäin usein tupaten täynnä ihmisiä. Vaihtoehtoja ei kaiketi ole, joten jos liikkeelle haluaa, on tyydyttävä siihen mitä on tarjolla. Ja koska ikkunoita ei ole, ainakin ilma autojen lavalla vaihtuu.

Liikennettä maanteillä näyttäisi olevan melko vähän. Sitä kuitenkin on. Oman haasteensa sekä maanteille että pienempiin kaupunkeihin tuovat hevoskärryt, joita liikenteessä on yhä paljon. Hitaasti kulkevat kärryt olisivat varmaan suurempikin ongelma jos muuta liikennettä olisi enemmän. Koska näin ei ole, ohitukset sujuvat yleensä melko jouheasti.

Joskus yksi hevosvoima riittää.

Joukkoliikennettä – joskus yksi hevosvoima riittää.

Polkupyörätaksi Las Tunasissa.

Polkupyörätaksi Las Tunasissa.

Teiden sivuissa – tyypillisesti siltojen alla aurinkoa paossa – näkee paljon liftareita. Monet näistä liftaavat pitämällä kädessään muutamaa seteliä, mikä kuulemma lisää kyydin saamisen todennäköisyyttä. Ilmeisesti tämä matkustustapa on loppujen lopuksi monesti varsinaista joukkoliikennettä nopeampi ja miellyttävämpi. Ainakin junat – joita siis Kuubassa myös kulkee – ovat paikallisoppaamme mukaan melko epäluotettavia, hitaita ja epämukavia. Lisäksi aikataulut eivät pidä ja varsinkin pidemmän matkan ajallinen kesto selviää vasta kun ollaan perillä. Työlästä puuhaa näkyy siis matkustaminen olevan Kuubassa. Ainakin kuubalaisille.

Oma lukunsa on maan kuuluisuuttakin saavuttanut autokanta, joka on kiinnostavan kirjava sekoitus vallankumousta edeltävältä ajalta peräisin olevia (siis yli 50 vuotta vanhoja) amerikkalaisia autoja, entisen neuvostoliiton tuottamaa autokantaa kuten Ladoja ja Moskvitseja sekä uudempaa tyypillisesti aasialaista kalustoa. Näiden kolmen päätyypin suhteet vaihtelevat hieman, mutta karkeasti arvioiden kuhunkin ryhmään kuuluu kolmasosa teillä liikkuvista henkilöautoista.

Paikallisten mukaan vielä ajossa olevien yli puoli vuosisataa vanhojen amerikkalaisten autojen suuri määrä ei muuten kerro niinkään kyseisen maan autonvalmistustaidosta, vaan enemmänkin kuubalaisten kyvystä soveltaa ja korjata vanhaa tekniikkaa puutteellisin varaosin ja välinein. Kuinkas muuten. Totuus lienee jossain näiden kahden katsantokannan välissä. Kieltämättä moni näistä vanhoista jenkkiraudoista näyttää kovin kekseliäästi korjatuilta. Monet niistä lisäksi näyttävät liikkuvan diesel-moottorilla. Näin ei varmasti alun perin ole ollut.

Autot, varsinkin uudemmat sellaiset, ovat siis mitä ilmeisimmin saarella kiven alla. Joitain osia ja lisätarvikkeita tuntuu sen sijaan olevan saatavilla. Tuunauskulttuuri on nimittäin voimissaan. Monet entisen itäblokin ihmeet nimittäin kulkevat sangen näyttävillä ja isoilla pyörillä. Jostain siis ainakin erikoisvanteita näyttää saavan. Tai ehkä niitä askarrellaan itse, kuka tietää.

Kaupunkien katukuvaa värittävät myös polkupyörätaksit. Itse asiassa en muista nähneeni missään maassa niitä yhtä paljon kuin täällä. Ilmeisesti tämä kyytimuoto yleistyi Neuvostoliiton romahdettua jolloin Kuuba joutui taloudellisesti syvään ahdinkoon, menihän koko saaren sokerituotanto Suomen itäiseen naapuriin ja koko tämä tulonlähde loppui tuolloin yllättäen. Samat riksat ollevat yhä ajossa. Ja mikäs siinä. Tämä joukkoliikenteen muoto ei varmaankaan ole missään mielessä se niistä huonoin. Varsinkaan jos ei ole kiire. Eikä Kuubassa taida usein olla.

140712-kuuba-20

Kadunvarsiparkki Havannassa.

140712-kuuba-19

Edelleen Havannaa.

140712-kuuba-17

Mosse Las Tunasissa. Näitä on vielä ajossa paljon. Ihme sinänsä, sillä kuvittelin näiden olevan laadultaan aika kehnoja.