Malarialääkkeitä ja rokotuksia Tallinnasta

To 2.10.2014, Tallinna (EE)

Lääkkeet, ne lääkkeet! Nyt niitä on. Lupasin taannoin palata matkalääkitykseen ja erityisesti siihen, saako malarialääkkeitä Suomea halvemmalla lahden takaa Tallinnasta. Nyt sen tiedän: saa.

Malarian ennaltaehkäisyyn on käsittääkseni olemassa kolme erilaista lääkinnällistä lähestymistapaa.

Kauppanimellä Lariam (vaikuttava aine meflokiini) myytävää lääkkettä pitää ottaa vain kerran viikossa. Tämän lisäksi lääke ei ole myöskään kovin kallis, joten se ehkä vaikuttaa siten ilmeiseltä ratkaisulta malariaongelmaan. Mutta kuten monet asiat maailmassa, tämäkään ei ole niin yksinkertainen. Masennusta. Hallusinaatioita. Ahdistavia unia. Lariamin legendaarisista sivuvaikutuksista voi itse kukin lukea netistä. Itsekin olen tavannut henkilön, joka piti omaa Lariam-kokemustaan Amazonasin sademetsässä sangen epämiellyttävänä. Toisaalta tunnen useita henkilöitä, jotka ovat mainittua lääkettä syöneet ilman ongelmia. Joten ota tästä sitten selvä. Ainoa tapa on varmaan kokeilla.

Itse en kuitenkaan ajatellut vieläkään, siis kokeilla. Onhan olemassa toinen, vähemmän sivuvaikutuksia aiheuttava lääke nimeltä Malarone (vaikuttavat aineet atovakoni ja proguaniili). Tätä olen aiemmin itse asiassa syönytkin parisen viikkoa ilman ongelmia taikka sivuvaikutuksia. Malaronea otetaan päivittäin ja lääkkeen ottamista tulee myös jatkaa viikko malaria-alueelta poistumisen jälkeen, joten pidemmällä matkalla pillereitä tarvitaan siis sangen paljon. Malaronen ainoa suurempi ongelma on hinta. Suomessa yksi tabletti maksaa 4,15 EUR/ kpl (hinta Yliopiston apteekista). Kuukausia kestävällä matkalla tämä on melkoinen lisäkustannus.

Kolmas vaihtoehto taistelussa matkailijan malariaa vastaan on Doksisykliini. Tämä lääke on kuitenkin antibiootti, joten sitä en itse edes harkinnut. Lisäksi Doksisykliinillä on omat sivuvaikutuksensa, joista ehkä eniten eri lähteissä mainittu on mahdollinen aurinkoihottuma. Ei siis sitä minulle, kiitos.

163 euroa ja 24 senttiä.

163 euroa ja 24 senttiä maksoi tämä pino.

 

Mutta entäs ne hinnat Suomessa ja Virossa sitten?

Menkäämme vihdoin asiaan. Malaronea myydään kahdentoistakappaleen pakkauksissa. Suomessa tämä paketti maksaa 49,80 EUR. Tallinnassa vastaavaa pakkausta myydään hintaan 23,32 EUR, joten ero on eteläisen naapurimme hyväksi melkoinen. Niin uskomattomalta kun se tuntuukin, saman lääkkeen saa parin tunnin laivamatkan päästä yli puolet halvemmalla.

Lariamin hintaakin kysyin varmuuden vuoksi. Kahdeksan tabletin paketti maksaa Tallinnassa 22,02 EUR. Suomen hinta näkyy olevan internetin mukaan 41,11 EUR. Hintaero Viron eduksi on taas selvä, joskaan se ei Lariamin suhteen muodostu yhtä merkittäväksi kuin Malaronen tapauksessa. Lariamiahan matkalle tarvitsee paljon pienemmän tablettimäärän.

Kaikki hinnat on kysytty syyskuun lopussa 2014 ja ne ovat peräisin suomalaisen Yliopiston apteekki -ketjun virolaisen tytäryhtiön myymälästä Tallinnassa. Suomalainen resepti käy myös virossa, mutta sen täytyy olla paperilla. E-reseptiä ei siis hyväksytä. Myös kaverin lääkkeet voi kuulemma hakea kun vain resepti on mukana, kaverin ei täydy olla. Tähän kysymykseeni apteekin palveluhenkilö vastasi tosin hieman empien.

Rokotusten hintoja en sen kummemmin maiden välillä vertaillut koska ne olivat kohdallani pääosin kunnossa. Keltakuumerokotus kuitenkin puuttui ja sen pistättäminen lääkkeineen maksoi eräällä Tallinnan keskustan lääkäriasemalla 35 euroa. Samaan hintaan sisältyi aiempien rokotusteni läpikäyminen sekä resepti edellä mainituille malarialääkkeille.

Keltakuumerokote.

Yellow fever vaccine (live).

 

Facebooktwittermail

Tautista hommaa – lääkitystä Afrikkaan

Pe 19.9.2014, Helsinki (FI)

Ensikisi on todettava, että ennakkoluuloni Afrikkaa kohtaan ovat suuremmat kuin mitään muuta maanosaa tuntemani. Afrikka näyttäytyy mielikuvissani poliittisesti erittäin epävakaana paikkana, jota riivaavat köyhyyden ja puutteen ohella lukuisat erilaiset sairaudet ja taudit. Kaikki mahdolliset tartuntataudit ynnä erinäiset ihmistä piinaavat loiset mitä maailmasta suinkin löytyy. Ja toki lisäksi ne, joita tiede ei ole vielä löytänyt. Afrikasta nekin löytyvät. Näin ajatellen minä.

Tämähän ei tietenkään voi olla koko totuus. Afrikkahan on valtava manner ja lienee kaikkea muuta kuin poliittisesti, ilmastollisesti tai etnisesti homogeeninen sellainen. Ongelmiakin toki on, mutta koko mannerta koskevia yleistyksiä ei voitane tehdä. Näin sanoo järkeni. Näihin ennakkoluuluihin ei siten varmaankaan ole kuin vain yksi lääke. On mentävä itse paikan päälle katsomaan mistä on kysymys.

Afrikan malariakartta. Suunniteltu reitti on esitetty mustalla viivalla.

Afrikan malariakartta. Suunniteltu reitti on esitetty mustalla viivalla. (Kuva: worldbank.org)

Oma rokotussuojani on käsitykseni mukaan aika hyvässä kunnossa. Viime talven kestäneen Libanonin reissun yhteydessä tuolloinen työnantajani tarjosi työsuhde-etuna kiitettävän määrän erilaisia rokotuksia. Niillä päästäneen hyvään alkuun.

Muutama olennainen rokotus ja lääkitys minulta kuitenkin puuttuu. Rokotuksista tärkein tällainen on keltakuume, jota vastaan minua ei ole koskaan rokotettu, enhän ole aiemmin käynyt tämän taudin esiintymisalueilla. Väriltään keltainen kansainvälinen rokotuskortti (kuvat ohessa) on käsittääkseni alun perin tarkoitettukin viralliseksi dokumentiksi tästä nimenomaisesta rokotuksesta. Ainakin vihkosen ensimmäinen aukeama on omistettu pelkästään tälle taudille ja se on ainut rokote, joka kortissa mainitaan nimeltä. Yellow fever. Fievre Jaune. Pari vihkosen seuraavaa aukeamaa on sitten varattu vain ”muille rokotuksille”.

Afrikassa on joitakin maita, joihin päästäkseen keltakuumerokote pitää olla voimassa. Se on siis hankittava. Muistan kuulleeni, että näitä rokotuksia pistettäisiin myös niitä vaativien maiden rajoilla sikäli kun satunnaisella matkailijalla ei sellaista ole, mutta ajatus afrikan sydänmaiden rajaklinikalla otetusta rokotuksesta ei oikein houkuttele. Rajansa kaikella, seikkailuillakin. Eritoten jos ne sisältävät injektioneuloja.

Kansainvälinen rokotuskortti päältä.

Kansainvälinen rokotuskortti päältä.

Kansainvälinen roktuskortti sisältä. Merkinnät jatkuvat vielä seuraavalle aukeamalle.

Kansainvälinen roktuskortti sisältä. Merkinnät jatkuvat vielä seuraavalle aukeamalle.

Toinen ennakkovalmistautumista vaativa terveydellinen asia Afrikassa on tietenkin Malaria. Oheisella kartalla on esitetty Malarian vaara-alueita Afrikassa sekä suunniteltu matkareitti Etelä-Afrikasta Sudaniin.Kuten kuvasta nähdään, musta viiva kohtaa ajoittain kovin syvänpunaisia alueita. Joihinkin ennakkotoimenpiteisiin täytyy kai siis ryhtyä.

Malariarokotetta ei ole olemassa, joten sairautta vastaan voi suojautua vain syömällä malarianestolääkkeitä sekä tietenkin yrittämällä välttää hyttysten puremia käyttämällä peittäviä vaatteita ja hyönteisverkkoja. Kumpikaan näistä keinoista ei ole kuitenkaan täysin varma. Myös ilman lääkitystäkin voi maailmalla seikkailla, enkä itse ole esimerkiksi Aasiassa ikinä malarialääkkeitä syönyt. Terveysongelmia ei ole ollut vaikka esimerkiksi Laos – jonka läpi olen Kiinasta Thaimaahan maanteitä pitkin noin viikon maassa viettäen matkustanut – on joissain kartoissa kokonaan malaria-aluetta.

Tällä kertaa, ehkä johtuen juuri Afrikkaa kohden tuntemistani ennakkoluuloista, ajattelin kuitenkin malarialääkityksenkin hommata. Vaihtoehtoja on muutamia, joista käsittääkseni paras ja vähiten sivuvaikutuksia aiheuttava on valitettavan kallis. Yksi tabletti (joita on otettava päivittäin) taitaa Suomessa maksaa 4…5 euroa kappaleelta. Huhut kuitenkin kertovat, että tätä lääkettä saisi esimerkiksi Virosta huomattavasti halvemmalla.

Täytyy tutkia asiaa. Koitan palata aiheeseen myöhemmin näin tehtyäni.

 

 

 

Facebooktwittermail