Risteillen Karibialla – päivä numero 4 ja St. Lucia

Ke 16.12.2015, Castries (St. Lucia)

Castries saarella nimeltä St. Lucia. Jälleen itsenäinen valtio. Ilmeisesti pyhimyksiin viittaavat st-etuliitteet paikannimissä jatkuvat. Miksi täällä on niin kovin ihastuttu moiseen, sitä en tiedä. Tuliperäinen ja hyvin vehreä saari on tämä. Perin sievää. Hienot maisemat. Merkillistä sinänsä, mutta maihin mennessä tarkastukset näyttävät muuttuvan vähemmän vaativiksi mitä pidemmälle etenemme. Tällä kertaa laivalle palatessa kukaan ei kysynyt edes henkilöllisyystodistusta, saati sitten passia. Tämä saari on ollut sekä ranskalaisten että englantilaisten vallan alla ja molempien vaikutus näkyy yhä. Kaduilla kuulee puhuttavan paitsi englantia, myös jonkinlaista kreoliranskaa. Englannilla kuitenkin pärjäsi mainiosti koko kaupunkikierroksen ajan. Monet paikallisnimetkin ovat selvästi ranskalaista alkuperää.

Jos eilen suuria risteilyaluksia oli satamassa kaksi, tänään niitä oli kolme. Saapa nähdä montako huomenna. Castries poikkesi jälleen edeltäjistään jonkin verran. Kaupunki näyttäisi olevan suurempi kuin eilen nähty St. John’s. Risteilyvieraille suunnatut kauppakeskittymät olivat täällä ehkä jossain määrin suurempia ja ammattimaisempia kuin edellisessä satamassa. Monesta löytyi myös ilmainen ja helppokäyttöinen wifi, ominaisuus joka on aiemmin ollut jossain määrin kiven alla. Korkeampia (lue neljä kerrosta) rakennuksiakin tähän kaupunkiin mahtui. Edellisen sataman kanssa yhteistä olivat lukuisat taksiyrittäjät, jotka tarjosivat jälleen kyytejään saaren eri osiin ja rannoille. Näistä kuljetusyrittäjistä on selvästi ylitarjontaa. Jos kahta viimeistä saarta haluaa vain kierrellä omin päin tai tietää täsmälleen mitä haluaa nähdä ja minne mennä, uskoisin kyydin saamisen rannasta olevan merkittävästi edullisempaa kuin valmiin retken varaaminen laivan palvelutiskiltä olisi. Aivan varmaksi tätä en tosin voi sanoa, en nimittäin ole kokeillut.

Laivalla on monenlaista porukkaa, lapsista ikäihmisiin, eurooppalaisista etelä- ja väliamerikkalaisiin. Mikään ikäryhmä ei mielestäni erotu joukosta. Monesti risteilyjä pidetään vanhemman kansan huvina, mutta mielestäni näin ei ainakaan täällä pääsääntöisesti ole. Kansallisuuksista sanoisin eurooppalaisten olevan vähemmistössä. Epäilen enemmistön olevan Pohjois-Amerikasta. Espanjaa puhutaan myös matkustajien keskuudessa paljon, ehkä jopa samassa määrin kuin amerikanenglantia. Välillä skandinaavisia kieliäkin kuulee. Samalta lennolta tuttuihin tanskalaisiin naamoihin törmää välillä. Muutama suomalainenkin laivalla näyttää olevan, yksi kolmihenkinen porukka ja toinen parivaljakko. Kaikki nuorehkoja miehiä, mikä sekin on ehkä hieman yllättävää. Enemmänkin suomalaisia täällä toki saattaa olla, mutta vain nämä viisi ovat tähän mennessä tulleet vastaan.

Jos asiakaskunta on monikansallista, on sitä myös laivan henkilökunta. Ei voi välttyä ajatukselta, että näin on tarkoituksella. Laivan päällystö oli kuvineen ja lyhyine esittelyineen esillä hytteihin jo lähtiessä jaetuissa esitteissä. Kahta upseeria ei taida olla samasta maasta. Laivan henkilökunnalle Suomi on perin tuttu maa, onhan paatin kapteeni kotoisin Turusta. Kapteenin kakkosmies on kiinalainen, konemestari Kroatiasta. Keittiöpäällikkö Sveitsistä, ympäristöupseeri Puolasta ja risteilyemäntä Argentiinasta. Palveluhenkilökunta kuka mistäkin. Molemmat sukupuolet ovat hyvin edustettuna. Ensimmäiset illallistarjoilijat olivat Karibian saarilta, tämän uuden vaihdetun ruokavuoron Intiasta ja Kiinasta. Muistaakseni henkilökuntaa on noin puolestasadasta maasta. Laivan yleiskieli näyttää olevan murteellinen englanti.

Vähiin käy ennen kuin loppuu tämäkin risteily. Huomenna on vuorossa Grenada, joka on tämän risteilyn viimeinen pysähdys. Perjantain laiva on koko päivän merellä saapuakseen takaisin Puerto Ricoon lauantaiaamuna. Loppujen lopuksi nopeasti on aika täällä mennyt. Tällaisella joka päivä eri satamaan pysähtyvällä risteilyllä ei näemmä ehdi pitkästyä. Päivät menevät maissa, illat merellä. Laivan ohjelmatarjonta on sangen yltäkylläistä. Kaikkiin esityksiin voi lähtökohtaisesti kävellä sisälle ja istua ihmettelemään, mitä tänään kussakin esitystilassa on tarjolla. Tähän asti nähtyä on tullut ainakin jonkinlainen yhdistetty narupallo-, musiikki ja stand up -komediashow, sekä jäätanssia laivan pienellä luistinradalla. Tämä jääesitys oli tolkuttoman suosittu. Kannattaa olla ajoissa paikalla jos ei halua seistä. Ykkösluistelija on muuten Suomesta. Sari, mikäli esiintyjien esittelyt näytöksen päätteeksi oikein tulkitsin. Kuten todettua, kansainvälistä meininkiä on tämä risteilypuuha.

151216-1

St. Lucian vehreää ja idyllistä maisemaa.

151216-2

Pääkaupunki Castriesin katuja.

151216-3

Veneitä kaupungin laitamilla.

151216-4

Tälle kentälle ei parane aina laskeutua. Huomaa laivan varjo. Alukset kukevat aivan kiitoradan pään edestä.

151216-6

Vaihteeksi laivakuvaa. Mahtipontinen joulukuusi ja keskuskäytävä.

 

Facebooktwittermail

Tänään kuunnellaan: Vaya Con Dios – Puerto Rico

La 12.12.2015, Puerto Rico (USA)

Blogissa on ollut hiljaista pitkään. Lienee aika herätellä sitä taas henkiin, onhan taas talvi ja olen matkoilla. Saavuin eilen Puerto Ricoon, joka on saari Karibialla. Alue on kiinnostanut minua jo pitkään, ja nyt sitä olisi tarkoitus kierrellä noin kuukauden verran. Paluulippu on yhä ostamatta, mutta en usko että tästä reissusta mitään maratonmatkaa kehkeytyy. Niin en ole suunnitellut. Saapa nähdä mihin tässä vielä päädytään. Katsotaan.

151212-1

Lauantaiaamun maisemia.  Puerto Ricon pääkaupunki San Juan.

Toinen minua jostain syystä pitkään kiinnostanut ilmiö ovat olleet Karibian risteilyt, ovathan ne suoranainen klisee. Joku käsittääkseni tykkää todella paljon, joku toinen taas pitää laivoja suoranaisena helvettinä maan päällä. Kohta tämäkin asia selviää, laivaan on nimittäin tarkoitus marssia vielä myöhemmin tänään. Jos ei muuta, niin ainakin monta saarta tulee tällä keikalla nähtyä. Viikon aikana niitä kertyy Puerto Ricon lisäksi viisi. Näyttää siltä, että saarien bongailu risteilyaluksella on nykyään oikeastaan ainoa vaihtoehto jos ei lentää halua. Kovin ovat harvassa laivayhteydet näiden pikkusaarien välillä nykyään. Kaikki lentävät, kuten nykymaailmassa tapana on.

Puerto Rico on osa Yhdysvaltoja. Se ei kuitenkaan ole osavaltio, vaan itsehallintoalue. Tästä huolimatta ovat saarelle pääsemisen edellytykset samat kuin manner-Yhdysvalloissakin. USA:n viisuminkorvike ESTA tulee anoa ennen matkaa, ilman sitä ei pääse edes koneeseen. Lentoyhtiö oli tällä kertaa Norwegian, joka avasi reitin Euroopasta tänne sopivasti kuluvana syksysnä. Yhtiön lippuhinnat ovat sangen kohtuulliset, ainakin jos niitä vertaa muihin netistä löytyviin lentoihin. Karibian pienille saarille joulun tietämissä pääseminen ei näytä nimittäin olevan helppoa. Kovin ovat tutkimusteni mukaan nihilistisiä muut vaihtoehdot – 36-tuntisia lentoja kahdella vaihdolla, hintaa nelinumeroinen summa. Norwegianilla tänne pääsi hieman yli kolmella sadalla.

Blogihiljaisuuteen on muuten muitakin syitä kuin silkka laiskuus, vaikka epäilemättä silläkin on asian kanssa tekemistä. Olen nimittäin iltapuhteinani askarrellut viime talven Afrikan matkallamme tekemiäni matkapäiväkirjamerkintöjä kirjamuotoon. Saatuani vihdoin tekeleestä koevedoksen, uskaltanen kertoa tällaistakin olleen meneillään. Pitkiä prosesseja ovat nämä. Lopullinen versio on toivoakseni valmis – ja ehkä jopa kiinnostuneiden hankittavissa – joskus ensi vuoden alkupuolella.

151212-2

Koevedos.

Puerto Ricon kunniaksi kuunnelkaamme musiikkia. Muistaakseni musiikilla taisin avata Afrikan retkenikin vuosi sitten. Kappale olkoon tällä kertaa teemaan hyvin sopiva Vaya Con Diosin kappale Puerto Rico, biisi jota jostain syystä myös Pikavuoron aikana aika ajoin kuunnetiin eräänlaisena sisäpiirin vitsinä. Olkaatte siis hyvä.

 

 

Facebooktwittermail