Risteillen Karibialla – päivä 2 ja St. Croix

Ma 14.12.2015, St. Croix (Yhdysvaltain Neitsytsaaret)

Toinen päivä, toinen saari. Edelleen Yhdysvaltain hallintoalueella. Uusia itsenäisiä valtioita ei ole siis vielä tällä kierroksella tullut eteen. Sekin aika tosin vielä koittaa. Tähän mennessä maihin – tai takaisin laivaan – päästäkseen on pitänyt esittää kuvallinen henkilökortti (suomalainen ajokorttikin on kelvannut) sekä risteilylippu, joka on samalla ikään kuin luottokortti. Kaikki ostokset laivalla tehdään tällä samaisella muovikortilla, eikä käteistä rahaa tarvitse käyttää. Kortti toimii myös hytin avaimena. Passiin ei leimoja ole tullut eikä sitä ole maissa kyselty.

Kun laivalta lähtee maihin, jokaisen matkustajan kortin viivakoodi piipataan henkilökunnan toimesta lukijalla. Sama toistuu palatessa. Tämä helpottaa varmasti turistien paimentamista, tietäähän henkilökunta jatkuvasti kuka on laivassa ja kuka ei. Puerto Ricossa laivaan kirjautuessa kaikki risteilijät myös valokuvattiin. Jos laivan lähtöaika lähestyy ja joku puuttuu, on tuon kadonneen lampaan naamakin heti henkilökunnan tiedossa. Kunkin matkustajan kuva näkyy nimittäin ilmestyvän viivakoodeja lukevan laivahenkilön päätteelle kun kortti sanoo laivasta lähtiessä piip. Kyllä tietotekniikka on ihmeellistä. Pakoon ei pääse.

Laiva tulee satamaan aina aikaisin aamulla ja sieltä pääsee niin halutessaan poistumaan jo puoli kahdeksan maissa. Tähän mennessä palata on pitänyt puoli kuuteen mennessä alkuillasta. Poistuminen ei ole tietenkään pakollista. Niin halutessaan koko viikon voi viettää käymättä kertaakaan kuivalla maalla. Ohjelmaa laivalla on päivälläkin. Uskoisin kuitenkin pääosan porukasta käyvän maissa päivittäin. Jotkut ovat pidempään, jotkut lyhyemmän aikaa. Lähteä ja palata voi milloin tahansa. Uskoakseni edestakaisinkin voi rampata, mutta tätä en tosin ole (vielä) henkilökohtaisesti kokeillut. Laiva seilaa taas kohti uutta satamaa iltahämärissä.

St. Croix oli hengeltään hieman erilainen kuin eilinen St. Thomas. Vähemmän huoliteltu ja autenttisempi ehkä. Upouudet ostoskeskukset täältä ainakin näyttivät puuttuvan. Tunnelma on rauhallinen, suorastaan uinuva. Tämä saari on kuulemma ollut aikanaan brittiomistuksessa, mutta sittemmin se myytiin tanskalaisille, jotka käsittääkseni tänne vasta varsinaisesti rupesivat infraa rakentamaan. Paikannimissäkin tanskalainen vaikute näkyy. Suurimmat asutuskeskukset ovat nimeltään Frederiksted ja Kristiansted. Viimeksi mainitussa bongasin katukilpiä, joissa kadunnimi oli ensin tanskaksi, vasta sitten englanniksi. Yhdysvaltain tähtiliput tosin liehuvat silti monissa mastoissa. Kiintoisasti liikenne on vasemmanpuoleista, mutta kaikissa näkemissäni autoissa ratti oli silti vasemmalla. Manner-Yhdysvalloista tuotuja ovat ajoneuvot kai. Luovuttaisivat vain suosiolla ja siirtyisivät oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Joka tapauksessa merkillinen taskalais-karibilais-jenkkiläinen paikka on tämä. Enpäs tällaisenkaan olemassaolosta ollut aiemmin tietoinen.

Tällä kertaa risteilyalusten satama sijaitsi saaren pääasutuskeskuksista pienemmässä, Fredrikstedissä. Heti laiturin pielessä oli ranta, johon monet risteilijät näyttivät suuntaavan. Saaren pääpaikkaan Christianstediin pääsi myös helposti, sillä risteilijöiden kuljetus pikkubusseilla paikasta toiseen on näemmä vakiintunut ja toimiva paikallisten kuljetusyrittäjien pyörittämä bisnes. Edestakaisesta matkasta joutui maksamaan 16 dollaria ja se kesti puolisen tuntia. Kovin suuri tämäkään saari ei siis ole. Hiljaisen seesteinen oli Kristianstedkin. Kadulla kuljeskeli harvojen ihmisten ohella hämmentävä määrä irtokukkoja. Palvelut tosin tuntuvat tälläkin saarella toimivan hyvin ja tunnelma on loppujen lopuksi länsimainen. Olemmehan kuitenkin yhä Yhdysvalloissa.

Hyttiin alkaa pikku hiljaa kotiutua. Hyvä niin, onhan edessä vielä monta päivää täällä asustelua. Iltaruokailu ei mennyt henkilökunnalta oman arvioni mukaan eilenkään ihan putkeen. Tänään sekä ruokailuaika että pöytä vaihtuvat. Saapa nähdä miten muuttuu meininki. Ruokailujärjestelyjen muutos onnistui helposti. Syytä pyyntöön ei kyselty ja henkilökunta oli hyvin asiallista ja auttavaista. Asiakasta täällä ainakin kuunnellaan. Tässä mielessä palvelukulttuuri on ollut tähän asti suorastaan ylitsevuotavan kohteliasta.

151214-1

Ensimmäinen saari jää taakse iltahämärissä sunnuntaina.

151214-2

St. Croix, satama. Risteilijät poistuvat laivasta aamulla.

151214-4

Ranta heti risteilylaiturin tuntumassa.

151214-3

Christianstedin hiljainen pääkatu. Kuvasta bongattavissa sekä Tanskan että Yhdysvaltain liput.

151214-5

Christianstedin hiljaista rantakatua. Huomaa jouluinen venemies.

 

 

Facebooktwittermailby feather

Risteillen Karibialla – 1. päivä ja St. Thomas

Su 13.12.2015, Charlotte Amalie (Yhdysvaltain neitsytsaaret)

Laiva on hieno. Ja suurikin se on, siitä ei pääse mihinkään. Netti tosin on niin tolkuttoman kallis, joten paatilla ei yhteyksiä ole. Ainakaan vielä. Ehkä vielä murrun ja maksan 20 – 30 dollaria päivältä saadakseni tuon kuulemma kehnon yhteyden käyttööni. Vielä vieroitusoireet eivät kuitenkaan ole aivan kestämättömät. Tässä kuitenkin pikahavaintoja viimeisestä vuorokaudesta Charlotte Amalien nettibaarista käsin. Muutkin risteilymatkustajat täällä näyttävät dataavan kuin viimeistä päivää.

Pieni paikka on tämä St. Thomasin Charlotte Amalie. Kuuluu Yhdysvalloille tämäkin saari. Hiljaista on, ainakin näin sunnuntaina. Katuja kansoittavat lähinnä risteilyvieraat. Kahvilat, ravitolat ja matkamuistomyymälät lienevät auki vain meitä varten. Kovasti tähän risteilylaiturin kupeeseen on myös rakennettu erilaisia ostospaikoja meidän shoppailla. Siistiä on, ja kuten todettua, risteilijöitä lukuunottamatta aika hiljaista. Liikenne on vasemmanpuoleista, joka on aika yllättävää. Olemmehan kuitenkin Yhdysvalloissa ja taaloilla täälläkin maksetaan. Manner-Jenkeissähän ajetaan oikealla.

Itse laivasta ja risteilymeiningistä. Ensimmäisen vuorokauden aikana on saanut jonotella. Ensin laivaan piti jonottaa ehkä tunnin verran. Illalliskattaukselle oli myös jono, eikä koko illallissysteemi oikein ensimmäisen päivän perusteella vakuuttanut. Ensin piti jonottaa, sitten odottaa. Sapuskan tuleminen kesti pitkään, jota tosin anteeksipyydeltiin tarjoilijoiden toimesta vuolaasti. Kuulemma ensimmäisen päivän ongelmia olivat nämä. Saapa nähdä. Ruoan laatu ei myöskään ollut ehkä aivan sitä, jota puitteet olisivat antaneet ymmärtää.

Muoto oli siis illalliskattauksella kunnossa, sisällössä sen sijan puutteita. Eipä monen tuhannen ihmisen a la carte -syöttäminen taida maailman yksinkertaisin asia olla, ymmärtäähän tuon tavallaan. Toisaalta harjoitusta pitäisi olla, kiertäähän laiva samaa ympyrää viikosta toiseen. Joten sitten taas tavallaan ei ymmärrä.

Toinen ensihavainto ovat erilaiset lisäpalvelut, jotka on hinnoiteltu sangen suolaisesti. Kaikki syömiset kuuluvat risteilylipun hintaan. Vesi kuuluu myös, muut juomat sen sijaan eivät. Niistä joutuu maksamaan ylimääräistä. Näin myös tuon jo mainitun netin kanssa. Tyypillisesti nämä lisäpalvelut myydään paketteina, joista tulee helposti satojen dollarien lisäkulu. En usko että olisi suurikaan saavutus käyttää tuhat dollaria noihin erinäisiin mukavuutta lisääviin ekstroihin. Lisäksi ainakin eilisen iltaruokailun viinilistahintoihin lisättiin vielä automaationa 18 prosentin palvelumaksu, maksu jota eilinen palvelu ei mielestäni olisi juurikaan ansainnut. Tämän pakkotipin päälle oli tosin myös mahdollista maksaa ylimääräistä, jota tarjoilijat ehkä jossain määrin myös odottivat. Jäivät tällä kertaa ilman.

Mutta nämä ovat vasta ensivaikutelmia. Ehkä tämä tästä vielä tasaantuu. Hytti ainakin on hieno ja siisti, parveke ja kaikki. Hyttikäytävän karibialainen tummapintainen nokkamieskin sangen mukava. Seilasi ennen saman varustamon laivoilla Itämerellä. Helsinkikin kuulemma tuttu paikka. Laivan kapteenikin on kuulemma suomalainen. Kippari on tosin ainakin vielä tapaamatta.

151213-1

Jonotusta lähtösatamassa Puerto Ricossa.

151213-2

St. Thomas, yleisnäkymää satamasta. Laiva kuvan vasemmassa alanurkassa.

151213-3

Satunnasikuva Charlotte Amalien keskustassa. Kovasti on koruja myynnissä täällä.

151213-4

Karibiallakin voi näemmä tulvia.

151213-5

Ostosparatiisi risteilyaluslaiturissa St. Thomasissa.

 

Facebooktwittermailby feather

Tänään kuunnellaan: Vaya Con Dios – Puerto Rico

La 12.12.2015, Puerto Rico (USA)

Blogissa on ollut hiljaista pitkään. Lienee aika herätellä sitä taas henkiin, onhan taas talvi ja olen matkoilla. Saavuin eilen Puerto Ricoon, joka on saari Karibialla. Alue on kiinnostanut minua jo pitkään, ja nyt sitä olisi tarkoitus kierrellä noin kuukauden verran. Paluulippu on yhä ostamatta, mutta en usko että tästä reissusta mitään maratonmatkaa kehkeytyy. Niin en ole suunnitellut. Saapa nähdä mihin tässä vielä päädytään. Katsotaan.

151212-1

Lauantaiaamun maisemia.  Puerto Ricon pääkaupunki San Juan.

Toinen minua jostain syystä pitkään kiinnostanut ilmiö ovat olleet Karibian risteilyt, ovathan ne suoranainen klisee. Joku käsittääkseni tykkää todella paljon, joku toinen taas pitää laivoja suoranaisena helvettinä maan päällä. Kohta tämäkin asia selviää, laivaan on nimittäin tarkoitus marssia vielä myöhemmin tänään. Jos ei muuta, niin ainakin monta saarta tulee tällä keikalla nähtyä. Viikon aikana niitä kertyy Puerto Ricon lisäksi viisi. Näyttää siltä, että saarien bongailu risteilyaluksella on nykyään oikeastaan ainoa vaihtoehto jos ei lentää halua. Kovin ovat harvassa laivayhteydet näiden pikkusaarien välillä nykyään. Kaikki lentävät, kuten nykymaailmassa tapana on.

Puerto Rico on osa Yhdysvaltoja. Se ei kuitenkaan ole osavaltio, vaan itsehallintoalue. Tästä huolimatta ovat saarelle pääsemisen edellytykset samat kuin manner-Yhdysvalloissakin. USA:n viisuminkorvike ESTA tulee anoa ennen matkaa, ilman sitä ei pääse edes koneeseen. Lentoyhtiö oli tällä kertaa Norwegian, joka avasi reitin Euroopasta tänne sopivasti kuluvana syksysnä. Yhtiön lippuhinnat ovat sangen kohtuulliset, ainakin jos niitä vertaa muihin netistä löytyviin lentoihin. Karibian pienille saarille joulun tietämissä pääseminen ei näytä nimittäin olevan helppoa. Kovin ovat tutkimusteni mukaan nihilistisiä muut vaihtoehdot – 36-tuntisia lentoja kahdella vaihdolla, hintaa nelinumeroinen summa. Norwegianilla tänne pääsi hieman yli kolmella sadalla.

Blogihiljaisuuteen on muuten muitakin syitä kuin silkka laiskuus, vaikka epäilemättä silläkin on asian kanssa tekemistä. Olen nimittäin iltapuhteinani askarrellut viime talven Afrikan matkallamme tekemiäni matkapäiväkirjamerkintöjä kirjamuotoon. Saatuani vihdoin tekeleestä koevedoksen, uskaltanen kertoa tällaistakin olleen meneillään. Pitkiä prosesseja ovat nämä. Lopullinen versio on toivoakseni valmis – ja ehkä jopa kiinnostuneiden hankittavissa – joskus ensi vuoden alkupuolella.

151212-2

Koevedos.

Puerto Ricon kunniaksi kuunnelkaamme musiikkia. Muistaakseni musiikilla taisin avata Afrikan retkenikin vuosi sitten. Kappale olkoon tällä kertaa teemaan hyvin sopiva Vaya Con Diosin kappale Puerto Rico, biisi jota jostain syystä myös Pikavuoron aikana aika ajoin kuunnetiin eräänlaisena sisäpiirin vitsinä. Olkaatte siis hyvä.

 

 

Facebooktwittermailby feather