Matka Afrikan halki käynnistyi – ensimmäinen päivä

Ma 1.12.2014, Kapkaupunki – Clanwilliam (ZA)

Puolen päivän jälkeen tänään se alkoi. Suomalaisin rekisterikilvin varustettu yli 20 vuotta vanha linja-auto starttasri Kapkaupungista kohti pohjoista. Alustavana suunnitelmana on ajaa halki Afrikan Sudaniin ja laivata sieltä auto Europpaan, ajaen se edelleen takaisin läpi vanhan mantereen Suomeen. Kyytiin nousi kaksikymmentä suomalaista matkustajaa. Aikaa projektille on varattu käytännössä koko kevät 2015. Afrikan pitäisi olla paketissa helmikuun loppuu mennessä.

Bussin ikkunassa pikavuoron kohdekaupunki on määritelty jossain määrin optimistisesti.

Bussin ikkunassa pikavuoron kohdekaupunki on määritelty jossain määrin optimistisesti.

Koska lähtö tapahtui verraten myöhään, otettiin matkanteko ensimmäisenä päivänä rauhallisesti. Matkaa Kapkaupungista taitettiin vain hieman yli 200 kilometriä ja yöksi pysähdyttiin Clanwilliam-nimiseen pikkukaupunkiin. Etelä-Afrikan pienemmissä kaupungeissa näyttää olevan tapana sulkea liikkeet ja ravintolat jo kuuden tai seitsemän aikaan illalla. Kummallinen tapa. Tämän vuoksi ajopäivät täytynee täällä lopettaa hyvissä ajoin, onhan illalla ruokaakin saatava.

Tiet näyttävät olevan sangen hyvässä kunnossa ja autokin kulkee hyvin. Tasaista kyytiä. Ajoittain matkaa hidastivat kuitenkin tietyöt. Muuta liikennettä on aika vähän eikä minkäänlaisia vaaratilanteita esiintynyt. Bussin suhteellisen siisti kunto jossain määrin yllätti minut. Viimeksi näin auton lähes kaksi vuotta sitten Malesiassa. Tuolloin auton yleiskunto oli mielestäni selvästi huonompi, ja päivän päätteeksi se jäikin korjaamolle Melakaan Malesiaan, samaiselle pajalle, jossa se on suuren osan viimeksi kuluneesta parista vuodesta viettänyt. Menneenä viikonoppuna Kapkaupungissa menopeliin uusittiin vielä kaikki renkaat. Kelpaa ajella.

Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Iltapäivällä tämä alkoi tuntua jo bussissa sisälläkin, vaikkei sisälämpötila ihan Kaakkois-Aasian lukemia vielä saavuttanutkaan. Autossa on ilmastointi, mutta toistaiseksi se ei toimi. Kapkaupungista ei löytynyt sopivaa varaosahihnaa laitteen kompressoriin. Hihnan hankinta on kuitenkin prosessissa ja itse toimenpide sen vaihtamiseksi verraten helppo. Ehkä ilmastointi saadaan tällä kertaa jopa toimimaankin.

Etelä-Afrikka ja sen pikkukylät tuovat edelleenkin jossain määrin mieleeni samankaltaiset pienet asutuskeskukset Australian syrjäseuduilla. Maisemat tosin ovat erilaisia. Jossain kohdin päivää ikkunasta näkynyt seutu toi etäisesti mieleen Tasmanian.

Huomenna matka jatkuu. Namibiaan ei ole hirvittävä kiire, joten Etelä-Afrikassa vietettäneen vielä muutama yö ja päivämatkat pidetään maltillisina. Alustavana suunnitelmana on viettää itsenäisyyspäivää Namibian pääkaupungissa Windhoekissa.

141201-2

Vaatimattomampaa rakennuskantaa Kapkaupungin ulkopuolella.

141201-3

Hyvää ja hiljaista tietä. Puita on vähän.

141201-4

Clanwilliamin pääkatu (ja käytännössä se ainoa sellainen) maanantai-iltapäivällä.

Facebooktwittermailby feather

Mietteitä Kapkaupungista sekä Pöytävuori

Su 30.11.2014, Kapkaupunki (ZA)

Mielikuvani Kapkaupungista on muuttunut positiivisempaan suuntaan muutaman viime päivän aikana. Tähän ovat kaiketi vaikuttaneet majapaikan vaihtuminen paitsi paremmaksi, myös parempaan paikkaan, sekä viikonloppuna kaupungissa harrastettu paikallisturismi. Ei ensimmäinen majoituskaan erityisen huonolla alueella sijainnut, mutta tämä uusi on aivan keskustassa.

Ainakin Kapkaupungin keskustassa on sangen siistiä ja asiat tuntuvat toimivan hyvin. Yleisvaikutelma on hyvin länsimainen ja jollain tavalla mieleen tulee Australia. Toisaalta jo lentokentällä jotkut yksityiskohdat toivat mieleen Yhdysvallat. Yhtymäkohdat ainakaan Australiaan eivät liene täysin kuviteltuja, kuuluivathan molemmat aikanaan Brittiläiseen imperiumiin. Lisäksi ne molemmat sijaitsevat samoilla leveyspiireillä ja ovat kaiketi ilmastoltaan hyvin samanlaisia. Myös tieliikenne on täällä vasemmanpuoleista. Vaatii muuten taas totuttelemista ettei katua ylittäessä jää auton alle katsoessaan epähuomiossa väärään suuntaan.

Toisaalta länsimainen vaikutelma voi hämätä. Kapkaupungin ja Etelä-Afrikan slummialueiden todellisuus lienee hyvin erilainen. Näitä alueita en kuitenkaan ole ainakaan vielä nähnyt ja Kapkaupungin keskustan todellisuuden nähneenä niiden olemassaoloa on jopa hieman hankala kuvitella. Ehkä maailmankuva laajenee ainakin jossain määrin jahka pääsemme huomenna liikkeelle ja matka kohti pohjoista alkaa. Oletan, että liikkuminen maan maaseudulla olevan hyvin kiintoisaa ja mieltä avartavaa. Buuritkin ovat vielä näkemättä.

Toisaalta mitään turhia riskejä ei tietenkään ole tarkoitus ottaa. Täällä kaupungin keskustassa olo ei ole tuntunut mitenkään erityisen turvattomalta vaikka olemme pimeälläkin kaduilla liikkuneet. Erilaisiin rahanpyytäjiin ja keskustelunavaajiin törmää sekä päivällä että yöllä, keskustelunavaajiin usein vain ilta-aikaan. Suurempaa haittaa näistä tuttavuudentekijöistä tai kerjääjistä ei kuitenkaan ole ollut. Yleisesti ottaen ”ei” uskotaan kerrasta eikä perään jäädä roikkumaan. Tässä mielessä paljon rasittavammissakin paikoissa olen vieraillut.

141130-poytavuori-1

Lähes perillä. Tästä tultiin ylös.

141130-poytavuori-2

Matkalla ylös. Reitti oli ajoin sopivassa määrin vaativa.

141130-poytavuori-4

Tauko ylösmenomatkan varrelta.

141130-poytavuori-3

Kapkaupunki Pöytävuorelta nähtynä.

Paikallisturismista. Kuleneen viikonlopun aikana sitä on harrastettu, jopa ahkerasti. Eilen kiipesimme Pöytävuorelle, joka lienee yksi Kapkaupungin tunnetuimmista maamerkeistä. Tasapäiselle vuorelle pääsee sekä lihasvoimin, että köysiradalla. Lauantainen sää oli mitä mainioin, joten alkuperäinen suunnitelma kävellä ylös ja tulla konevoimin alas sai jäädä ja kuljimme lopulta jalan molempiin suuntiin. Matka ylös kesti vajaa kolme tuntia ja alaspäin tuleminen noin puolitoista. Reitit tosin poikkesivat toisistaan, joten aikamääreet eivät ole täysin yhteismitallisia. Kaiken kaikkiaan hieno päivä ja reissu. Voin suoistella, erityisesti sitä reittiä, jota vaativaksi ja turvattomaksikin kylteissä kutsutaan. Menimme siitä ylös ja tulimme sitä helpommaksi mainittua alas.

Eräs toinen kaupungin suosituista nähtävyyksistä on Robben Island -vankilasaari, jossa Nelson Mandela ja moni muukin poliittinen vanki tuomioitaan kärsi. Saari on nykyään museo jonne järjestetään useita matkoja päivittäin. Tänään käytiin siellä. Laivamatka suuntaansa kestää puolisen tuntia ja opastetut kierrokset ehkä pari. Koko settiin on siis syytä varata kolmesta neljään tuntia. Kokemuksena saari oli minulle ehkä jossain määrin pettymys. Ei mitään kovin erikoista.

Kierrosten seuraamista vaikeutti lisäksi oppaiden – vanhoja poliittisia vankeja muuten – puhuma paikallisenglanti. Monenlaista englannin aksenttia olen kuullut ja kuunnellut, mutta tämä täällä puhuttu on kyllä siitä haastavammasta päästä. Jopa siinä määrin, että suuri osa oppaiden puheista jäi tyystin ymmärtämättä. Sama ongelma on itse asiassa tullut esille jo aiemminkin erilaissa palvelutilanteissa. Keskustelu alkaa käydä kiusalliseksi, jos joutuu kysymään kolme kertaa uudelleen mitä toinen oikeastaan sanoikaan. Totuttelemista siis vaatisi tämä murre. Sinänsä pääkieli ainakin Kapkaupungissa on kuitenkin juuri tämä englanti. Ainakaan kirjoitettua afrikaansia tai heimokieliä ei juurikaan näe.

141130-robben-island-2

Robben Island, selli ja opas.

141130-robben-island-1

Vapaus siintää horisontissa. Kapkaupunki ja Pöytävuori nähtynä Robben Islandilta.

141130-waterfront

Kapkaupungin viihtyisää Waterfront-aluetta.

 

Facebooktwittermailby feather

Etelä-Afrikka, ensitunnelmia

Pe 28.11.2014, Kapkaupunki (ZA)

Ensimmäiset vaikutelmat Etelä-Afrikasta ja Kapkaupngista eivät olleet pelkästään positiivisia. Itse asiassa ne olivat jollain tarkemmin määrittelemättömällä tavalla negatiivisia. En anna sen estää, vaan koitan eritellä niitä seuraavasti.

Vaikka kentältä kaupunkiin siirtyminen ei mikään suuren suuri projekti ollutkaan (välin pääsee bussilla), pitkä lento painoi ja parikymmenminuuttisen matkan taittaminen – ja ennen kaikkea linja-autoyhteyden sekä muiden asioiden selvittely – oli jossain määrin tervan juontia. Kaupungissa kadut olivat täynnänsä erivärisiä ja pääsääntöisesti köyhän näköisiä ihmisiä ja ennalta varattua majapaikkaa sai etsiä jonkin aikaa. Eksyin epähuomiossa minibussiasemalle. Huutelivat. Kaupungin infokarttatauluissa pohjoinen ei ollut ylhäällä. Olivat vinksallaan miten sattuu. Sääkin oli pilvinen. Tuuli, todennäköisesti vastaan. Väsytti ja ahdisti. Ärsytti.

141128-kapkaupunki-1

Kapkaupungin keskustaa ja istuskelijoita torstailta.

141128-kapkaupunki-2

Lisää torstain harmautta.

Kun majapaikka löytyi, se paljastui rähjäiseksi yli satavuotiaaksi, sinänsä epäilemättä rappioromanttiseksi rakennukseksi. Tämä ei ollut ongelma. Ongelma oli suoraan jakamani dormihuoneen alakerrassa ollut baari. Musiikki alkoi soida joskus alkuillasta ja se jatkui aamukahteen. Basson tunsi sängyn rakenteissa asti ja biisit tunnisti mainiosti korvatulppienkin läpi. Silti ei tanssittanut. Nukkuminen jäi siis taas vähiin.

Muutkin matkalaiset olivat huomanneet majoituksen puutteet ja tänään se vaihtui. Aurinkokin tuli esiin pilvien takaa ja asiat näyttävät luistavan paremmin. Paikalliset ihmiset vaikuttavatkin pääsääntöisesti kohteliailta, mitä nyt tiettyä flegmaattisuuttakin esiintyy. Eivätkä kaikki edes ole erivärisiä. Eivätkä köyhännäköisiä – vaikka moni on, yhä aurinkoisenakin päivänä. Rahanpyytäjiin törmää aika ajoin.

Jo lentokentällä huomioni kiinnitti palveluhenkilökunnan suuri määrä. Jokaisen tiskin takana väkeä tuntuu olevan liikaa. Sinänsä kunnioitettavaa. Uskoisin kyseessä olevan jonkinlainen tarkoituksellinen työllistämiskamppanja, enemmän porukkaa siellä tiskin takana tai sorvin ääressä ei nimittäin aina taida tarkoittaa parempaa työtehoa. Väkeä on vain niin paljon, että sitä on vaikea sijoittaa järkeviin tehtäviin, epäilen. Ja se taitaa tehdä työnsä aika halvalla.

Kulta vaihtuu käteiseksi ja kenkiä korjataan.

Kulta vaihtuu käteiseksi ja kenkiä korjataan.

Kaupungilla näkee myös kaikenlaista kaupustelijaa, joilta paikalliset myös ostavat erilaisia pikkutarpeita, kuten muutamia savukkeita kerrallaan tai juoman. Työvoimaa näkyy myös olevan tarpeeksi monenlaiseen markkinahenkisyyden näkökulmasta luovempaankin toimintaan. En nimittäin muista muualla nähneeni näin paljon erinäisiä kyltinkantajia. ”Ostetaan kultaa” näyttää olevan yksi päivän kantavista teemoista.

Tällaisia nopeita havaintoja sekä muutama kuva. Varsinainen matka starttaa liikeelle tulevana maanantaina. Viikonloppu ihmetellään siis vielä Kapkaupungin ihmeitä, enkä usko ajan kuitenkaan pitkäksi tulevan. On täällä kuitenkin nähtävää, josta toivoakseni vielä lisää myöhemmin.

141128-kapkaupunki-4

Aurinkoisempi perjantai.

141128-kapkaupunki-5

Afrikka-henkistä tavaraa on kaupan paljon.

141128-kapkaupunki-6

Modernimpaa rakennuskantaa ja vuori.

 

Facebooktwittermailby feather

Kapkaupunki! Tänään kuunnellaan: Die Antwoord – Fatty Boom Boom

To 27.11.2014, Kapkaupunki, lentokenttä (ZA)

Perillä. Lämpötila +21 C, puolipilvistä.Lentokoneen ikkunasta nähdyt maisemat, tai pikemminkin värimaailma, on perin maanläheinen. Vaaleita ruskean ja vihreän sävyjä. Ajoittaista puiden tummanvihreää.

Kapkaupunki. Lentokoneet saavat vähäksi aikaa jäädä.

Kapkaupunki ja kone. Lentokoneet saavat vähäksi aikaa jäädä.

Viimeisen vuorokauden saldona voin todeta, että Madridin lentokenttä on suuri ja siellä voi joutua liikkumaan terminaalista toiseen sekä bussilla että junalla. Espanjan kentillä on huonot (lue maksulliset) internetyhteydet. Dohan kentällä voi joutua kävelemään useita kilometrejä kun busseja tai junia ei ole. Nettiyhteydet kuitenkin ilmiaisia. Qatar Airlinesin koneissa ei tarvitse nähdä nälkää. Sapuskaa tarjoillaan tämän tästä. Tuon viereisen pikaruokapaikan työntekijät ovat juuri nyt häiritsevän äänekkäitä. Tanssiaskeliakin otetaan.

Etelä-Afrikkaan saapumisen kunniaksi kuunnellaanpa seuraavaksi maan nykymusiikkia. Kuulin tästä yhtyeestä sattumalta jokunen vuosi sitten kuunnellessani erästä yhdysvaltalaista podcastia. Eteläafrikkalainen – myöhemmin Die Antwoordiksi paljastunut – kolmihenkinen kummajaisjunttiporukka oli saanut nettijulkisuutta. Pohtivat ohjelmassa, olivatko tosissaan vai pilailivatko. Höh, kukas sitä nyt ei tosissaan olisi.

Mutta kuitenkin, hyvän maun rajoilla – ja usein sen tuolla puolen – liikkuvat Ninja, Yo-landi sekä DJ Hard Dick Etelä-Afrikasta, olkaa hyvä. Ei täällä vielä tuolta ole näyttänyt. Johtuneeko siitä, etten ole Lady Gaga -klooni.

Jostakin kumman syystä muistan selvästi, että kuuntelimme kyseistä yhtyettä pari vuotta sitten shanghailaisessa neljän tähden business-hotellissa pohdiskellessamme mihin sitä suuntaisi. Kaikkea sitä muistaa. Ehkä se oli se kontrasti.

 

Facebooktwittermailby feather