502 kilometriä Dar es Salaamiin – päivä 43

Ma 12.1.2015, iringa (TZ) – Dar es Salaam (TZ)

Matkaa sisämaan Iringasta Tansanian suurimpaan kaupunkiin meren rannalle kertyy hieman yli 500 kilometriä. Parin viimeisen päivän keskinopeus maan teillä ei ole ollut häävi, hädin tuskin viittäkymmentä kilometriä suurempi, joten matka olisi sangen pitkä. Erilaisten mielipiteiden kuulemisen jälkeen maanantaina päätettiin lopulta kuitenkin yrittää perille asti. Monellekin matkalaiselle Afrikan pikkukaupungit ja käpykylät alkoivat jo riittää. Oli jo korkea aika päästä oikeasti suureen kaupunkiin. Päivästä tulisi pitkä.

Niin siitä tulikin. Lähdimme liikenteeseen juuri auringon noustessa, kuuden jälkeen aamulla. Alku ei näyttänyt lupaavalta. Ennen kahdeksaa liikenne oli hiljaista, mutta hermoja kiristivät jokaisen pienenkin kylän kohdalla toistuneet viidenkympin nopeusrajoitukset sekä niihin liittyneet lukuisat hidasteet. Kuten aiemminkin, juuri kun bussilla saavutettiin hyvä matkanopeus tuli taas aika hidastaa. Eteneminen oli pelkkää hidasta kiihdyttelyä ja nopeampaa jarruttelua. Hidastetöyssyjä kun oli tämän tästä. Hyvin stressaavaa. Kuski ei tykännyt.

Yhdeksän aikoihin aamupäivällä muukin liikenne alkoi olla taas sitä, mihin oli totuttu. Rekat olivat palanneet täysimääräisesti ilostuttamaan ajopäiväämme. Lisäksi kohtasimme tässä vaiheessa vuoristoisen tieosuuden, joka ei auttanut asiaa. Letka toisensa jälkeen kävelyvauhtia serpentiinitietä pitkin eteneviä, ja aina tilaisuuden salliessa toisiaan ohittelevia rekkoja eivät mieltä ylentäneet. Tien sivussa näkyi säännöllisin väliajoin kolaroituja, palaneita tai vain perinteisesti ojaan ajettuja ja kaadettuja rekanraatoja. Tuoreita ja vähemmän tuoreita sellaisia. Rekkakusin elämä Tansaniassa ei liene niitä elämistä parhaita. Ei ihme, jos kuskit sortuvat välillä henkilökohtaisiin ratkaisuihin. Tai sitten vain nukahtavat rattiin.

150113-1

Rekkoja ja serpentiinitietä.

150113-3

Taas näitä. Likaisen tuulilasin läpi otettu kuva jälleen yhdestä kaatuneesta yhdistelmästä.

Päivämatkan varrelle sattui myös muutama luonnonpuisto joiden läpi tie kulki. Pelkäsimme näitä jossain määrin etukäteen, sillä tähän asti koetun perusteella moisilla alueilla on tyypillisesti lähes aina jonkinlaisia ajamista haittaavia hidastuksia, kuten päällystämätöntä tietä tai ankarat nopeusrajoitukset. Tällä kertaa näin ei ollutkaan. Puistojen läpi tai sivuitse kulkenut tie olikin sangen hyvää ja hidastetöyssyjä ja muuta riesaa paljon vähemmän kuin muilla tieosuuksilla. Tämä onkin ymmärrettävää, eihän puistoissa pahemmin asutusta ollut. Matkanopeus nousi. Mikumin kansallispuistossa bongattiin muutama kirahvi ja useampia antilooppeja. Eläinhavainnot jäivät kuitenkin loppujen lopuksi aika vähäisiksi.

Dar es Salaamin ollessa jo lähes käden ulottuvissa, muutaman kymmenen kilometrin päässä, liikenne hidastui huomattavasti. Välillä se suorastaan seisoi. Aiemmin oli näyttänyt siltä, että saattaisimme jopa päästä perille päivän valossa, mutta nyt tämä toivo alkoi hiipua. Ilta hämärtyi, ja lopulta ryömiessämme auton mitan kerrallaan ohi kaupungin kehätien oli kello jo puoli kahdeksan ja ulkona täysin pimeää.

Ensivaikutelmat kaupungista olivat kaoottiset. Porukkaa ja liikennettä oli tähänkin aikaan paljon. Olimme nokkelasti selvitelleet mielestämme sopivan paikan hyvän hotellin pihasta bussille heti mainitun kehätien sisäpuolelta. Totuus olikin, jälleen, toisenlainen. Ei se mikään hyvä paikka ollut. Bussi ehdittiin jo ajaa kapealle, päällystämättömälle ja erilaisten kojujen sekä taksien reunustamalle kujalle ennen kuin selvisi, ettei autoa saisi mitenkään käännettyä hotellin pihaan. Itse pihakin oli liian pieni. Kyseessä oli kaiken lisäksi kapea umpitie. Siis se, mihin auto oli jo ajettu.

Siispä: ei kun peruuttamaan. Illan pimeydessä peruutusoperaatiosta tulikin melkoinen spektaakkeli. Paikallisia kuhisi bussin ympärillä kuin muurahaisia konsanaan. Neuvojia riitti. Kiitettävästi darilaiset kuitenkin myyntikärrynsä ja taksinsa pois tieltä siirsivät. Ehkä tämä oli ihan järkevääkin, kapealla kujalla bussi kun oli kuin se kuuluisaa norsu posliinikaupassa konsanaan. Helposti olisivat posliinit särkyneet. Tälläkään kertaa niin ei tosin onneksi käynyt, kiitos etevän kuskimme.

Lopulta majapaikka löytyi kaupungin keskustasta erään paikallisen opastajan avulla. Kaveri nousi kyytiimme peruutusoperaation jälkeen ja neuvoi meidät perille. Keskustassa operointitilaa oli enemmän, kadut päällystettyjä ja porukkaa paljon vähemmän. Oli hiljaista, suorastaan. Vartijoita keskustassa tosin piisasi. Aseistetettuja ja aseistamattomia, joka korttelissa monta. Ilmeisesti kukin liikkeenharjoittaja palkkaa oman tilansa eteen oman. Ei taida moinen työvoima olla kovin kallista täällä.

Bussikin saatiin lopulta pitkällisten operaatioiden jälkeen ainakin tilapäisparkkiin valvotulle alueelle. Sitä tosin jouduttaisiin siirtämään vielä huomenna. Kuten todettua, päivä todellakin oli pitkä.

150113-2

Vaara! Kansallispuisto. Ja villejä elukoita. Kuvassa myös hidastetöyssy, erään tyyppinen sellainen. Tansaniassa malleja on monta.

150113-4

Paikallinen kumikorjaamo. Onneksi tällaisen pajan apua ei ole vielä tarvittu.

Mitä Afrikan pikavuoroon tulee, Dar es Salaam toimii eräänlaisena välietappina. Moni matkustajista jatkaa täältä lentäen, kuka kotiin, kuka jonnekin muualle. Lähes puoleen pienentyneen porukan matka jatkuu näillä näkymin vasta ensi maanantaina. Suuntana tällöin ovat Tansanian pohjoisosat, Kilimanjaron maasto ja lopulta Tansania pohjoinen naapuri Kenia. Tuon rajanylityksen pitäisi olla vielä helppo. Varsinaiset haasteet alkanevat vasta Etiopiassa.

 

Facebooktwittermailby feather

Kohtaamisia Tallinnan satamassa – Pikavuoro Afrikkaan?

Ke 6.8.2014, Helsinki (FI)

Kohtasin taannoin Tallinan satamassa, siinä monelle suomalaiselle tutun D-terminaalin parkkipaikalla, tutun miehen ajoneuvoineen.Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, myös teippauksena Salon tilausmatkojen bussin perässä. Afrikkaan pitäisi lähteä. Tai joku ainakin näemmä on lähdössä.

Eräs linja-auto Tallinnassa.

Eräs linja-auto Tallinnassa.

Pikavuorokipparinakin tunnettu Jani Laine ajaa bussia. Kilometrit Suomessa ja lähialueilla käyvät kuitenkin, taas kerran, vähiin. Mies on kuulemma lähdössä jo elokuun lopussa kohti Aasiaa josta sitten suoraan Amerikkaan josta edelleen Afrikkaan. Suomessa on tarkoitus olla taas joskus ensi vuoden toukokuussa. Perin kunnioitettavaa.

Itse olen ollut tavalla tai toisella mukana viime talvea lukuunottamatta kaikilla näillä Pikavuoro-matkoiksi kutsutuilla reissuilla ja niitä on tainnut vyön alle kertyä jo kolme. Niinpä tämäkin Janin suunnittelema maantiematka Etelä-Afrikasta koko mantereen halki Eurooppaan ja edelleen Suomeen kiehtoo kovasti.

Eeppisyysmittarit ainakin noin karttaa tutkiskeltaessa alkavat nousta samoihin lukemiin kuin vuonna 2011, jolloin ensimmäinen ja ehkä se legendaarisin Pikavuoro-reissu suuntautui Helsingistä Bangkokiin. Silloinkin perille pääsy tuntui hyvin epätodennäköiseltä, olihan Keski-Aasiassa keskitalvi. Kahdeksan viikon jälkeen perillä kuitenkin oltiin. Ehkä sen Afrikankin sitten voi läpi ajaa.

Monta mutkaa matkaan vielä mahtuu ennen kuin liikkeelle päästään. Bussikin on vielä Malesiassa. Lähtö Etelä-Afrikasta on kuitenkin kuulemma jo kätelty ja lyöty lukkoon: bussi lähtee liikkeelle 1.12.2014 Kapkaupungista. Jonkinlaista reittikarttaakin on hahmoteltu. Hahmotelma löytyy täältä. Ja muita yksityiskohtia matkasta täältä.

 

 

Facebooktwittermailby feather