Junamatkailua Turkissa: Ankarasta Mersiniin

Ti 24.3.2015, Mersin (TR)

Yöjunamatka Ankarasta Adanaan ei ollut miellyttävyystasoltaa ihan Istanbul – Ankara -välin veroinen kokemus. Mitään vallan vastenmielistäkään se ei tosin ollut, itse asiassa kokemus oli melko neutraali. Ehkä hyvin samanhenkinen kuin vastaava pitkä matka yöbussilla olisi ollut.

Juna oli vanhempi ja hitaampi kuin uusi Istanbulista Ankaraan kulkenut, mutta yleisilmeeltään siisti. Turkin junissa istuimet – siis myös kakkosluokassa, jossa tämän kaksitoistatuntisen välin matkustin – on näemmä aina järjestetty 2 + 1 -asemaan, eli toisella puolella käytävää on istuimia vain yksi. Itse istuin tällä kertaa tällaisella yksittäisellä penkillä. Muuten hyvä, mutta valitettavasti paikkani oli vaunun päässä, jossa viimeiset istuimet olivat vastakkain ja jalkatila ehkä siten vähän pienempi kuin se keskemmällä vaunua olisi ollut. Potkimme siten ajoin unissamme toisiamme vastapäätä istuneen kaverin kanssa.

150324-1

Perillä Adanassa. Juna oikealla.

150324-2

Yöjuna sisältä.

Suurin tämän yöjunan negatiivinen puoli oli sen jatkuva pysähtely. Pysäkkejä oli tasaisin väliajoin myös yöllä ja väki junassa vaihtui taajaan. Liikennettä käytävällä oli siis paljon, ja uskon matkustajan joillain omaa paikkaani ympäröivillä penkeillä vaihtuneen matkan aikana pariinkin kertaan. Nukkuminen oli siis aika rauhatonta, sikäli kun unen laatu kovin hyvä olisi muutenkaan istuvassa asennossa ja valaistussa vaunussa ollut. Joissain lähteissä kerrotaan, että tämän välin voisi matkustaa myös makuuvaunussa. Käsitykseni mukaan makuupaikkoja ei tässä junassa kuitenkaan ollut. Ainakaan sellaista ei minulle tarjottu ja lippua Ankaran asemalta ostaessani ei muutakaan kyselty. Liekö siis junassa ollut vain yhdenlaisia ja -hintaisia istumapaikkoja.

Heräsin jossain vaiheessa yötä junan jälleen pysähdyttyä jollekin pikkuasemalle ja hämmästyksekseni huomasin ulkona olevan lunta. Juna taisi käydä melko korkealla. Matkustajien kulkiessa edes takaisin ulkoa kävi myös sangen viileä tuulahdus. Vaunussa kuitenkin oli koko matkan ajan lämmin, välillä suorastaan kuuma. Palella ei tarvinnut. Päästyäni aamulla perille Adanaan sää oli sangen leuto eikä lumesta tai kylmistä ilmoista ollut tietoakaan. Oikein mukava ja aurinkoinen kevätaamu. Kävellessäni hiljaista mutta leveää ja vehreää asemalta lähtenyttä puistokatua Adana vaikutti muutenkin, ainakin maanantaisena aamupäivänä, ihan viihtyisältä paikalta. Kovasti hienoja kahviloita.

Adanasta Merisiniin näytti menevän junia tämän tästä, monta tunnissa. Yöjunan saavuttua perille kahdeksan maissa yksi tällainen oli juuri lähdössä asemalta. Kovin näytti täydeltä, joten päätin ihmetellä hetken Adanaa. Ehkä tilanne rauhoittuisi myöhemmin aamupäivällä. Käveleksin siis jonkin verran ympäriinsä, söin aamupalaa ja lorvin. Yhdentoista maissa kyllästyin. Ostin pari euroa maksaneen junalipun viimeiselle etapille ja nousin junaan, joka ihme kyllä oli nytkin sangen täynnä. Kaikki halukkaat kuitenkin pääsivät istumaan huolimatta siitä, että paikkalippuja ei junaan myyty. Siisti ja uuden oloinen pakallisjuna pysähtyi 50 minuuttia kestäneen matkan aikana muutaman kerran ja puolelta päivin olin perillä Mersinissä.

150324-3

Mitä ihmettä? Lunta Turkissa! Kuva yöllisen junamatkan varrelta.

150324-4

Aurinkoisessa Adanassa lumesta ei ollut enää tietoakaan.

Ensivaikutelma kaupungista oli hektinen. Aamun seesteiseen Adanaan verrattuna Mersinin jalkakäytävät olivat näemmä paljon kapeampia ja niillä liikkui paljon enemmän ihmisiä, välillä suorastaan ruuhkaksi asti. Toinen selvä ero Istanbuliin verrattuna näyttää myös olevan kielitaito. Istanbulissa kaikki tuntuivat lähtökohtaisesti puhuvan englantia, monet jopa erittäin hyvää sellaista. Mersinissä taas tuntuu eilisten kokemusteni perusteella englanninkielentaitoisuus olevan enemmän poikkeus kuin sääntö. Mutta näinhän se lienee maassa kuin maassa, kun kansainvälisistä suurkaupungista siirtyy maakuntiin.

Turkin junayhteyksiä selvittäessäni turvauduin jälleen tuttuun ja erinomaisen kattavaan pintatiematkailua ja erityisesti junamatkoja käsittelevään sivustoon nimeltä The Man in Seat Sixty-one. Suosittelen. Turkkia koskevaa alasivua tuli tavattua muutaman viimeksi kuluneen päivän aikana hyvin ahkerasti. Se löytyy tästä. Turkin junaliput voi ostaa myös netistä. Varausjärjestelmä löytyy tämän linkin takaa. Itse tosin ostin lippuni aina asemilta, mutta tätä samaa varausjärjestelmä näkyi asemahenkilökuntakin käyttävän lippuja minulle myydessään. Junaliput olisi siis kaiketi ihan yhtä lailla voinut ostaa netistäkin hyvissä ajoin ennen matkaa. Tuolta näemmä selviää myös kunkin junan reaaliaikainen paikkatilanne.

 

Facebooktwittermailby feather

Yhä Istanbulissa – mutta kuinka sieltä pois?

La 21.3.2015, Istanbul (TR)

Onpas hankalaa. Tarkoitukseni on pikku hiljaa suunnata täältä Istanbulista kohti Välimeren rannalla sijaitsevaa satamakaupunkia nimeltä Mersin. Afrikan matkamme linja-auto nimittäin laivataan sinne ja bussin pitäisi olla perillä Turkissa aivan näinä päivinä. Siispä paremman tekemisen puutteessa ajattelinpa mennä ottamaan autoa vastaan minäkin. Matka Mersiniin ei ole aivan lyhyt, sinne lienee nimittäin tuhannen kilometriä. Suuri maa tämä Turkki.

Ajattelin mennä junalla. Turkissa näkyy ainakin internetistä löytämieni tietojen perusteella olevan uudenkarhea luotijunaverkosto, joka olisi kiintoisaa testata, onhan noilla nopeilla junilla tullut monessa muussakin maassa tullut matkustettua. Lisäksi reitti Adanaan ja Mersiniin kulkee Ankaran kautta, jossa pitää vaihtaa junaa. Turkin pääkaupunki tulisi siten kätevästi vilkaistua samalla. Kaksi kärpästä samalla iskulla. Tämä kuulosti hyvältä suunnitelmalta.

Asiaa selviteltyäni ja junista eri tahoilta kyseltyäni suunnitelma alkoikin näyttää kinkkisemmältä. Järjestäen kaikki asiassa neuvoneet tyrmäsivät junavaihtoehdon lähes suoralta kädeltä. Juna on kallis ja vaihtoja on kaksi. Lisäksi kaupungin itäpuolen päärautatieasema on remontissa ja nämä nopeat junat lähtevät tätä nykyä kaukaa Aasian puolelta, lähes 30 kilometrin päästä Bosborilta (aseman nimi on Pendik). Tälle asemalle ei pääse myöskään metrolla tai paikallisjunalla. Raide löytyy, mutta sekin on remontissa. Kannattaa siis kuulemma mennä bussilla. Se on edullisempi, kaikin puolin kätevämpi ja menee suoraan perille Mersiniin. Kaiken lisäksi Ankara on kuulemma tylsä paikka eikä sinne kannata mennä. Näin minua on toistuvasti neuvottu.

Nyt alkaa olla aika päättää uskoako neuvojia vaiko pitääkö päänsä. Kaikki saamani neuvot ovat olleet järjestäen niin samankaltaisia, että tilanne alkaa jo suorastaan jossain määrin ärsyttää. Moisen vastarinnan edessä tulee väistämättä mieleen, että kulkupeliksi on ihan kiusallaankin valittava juna. Ja kuinka tylsä Ankara voi muka olla? Olisihan se nähtävyys sekin, lähtökohtaisesti kaikkien poikkeuksellisen tylsänä pitämä kaupunki. Vastavirtaan, lohien sukua, tiedättehän.

Sitten taas toisaalta, miksi nähdä syyttä suotta vaivaa. Taidan marssia tästä suosiolla seuraavaksi osatamaan sen bussilipun. Vai olisikohan se juna kuitenkin parempi..?

Istanbulissa on muuten harmaata, sataa vettä ja on edelleen aika viileää. Päivälämpötilat ovat järjestäen olleet alle kymmenen asteen, joten sää ei ole vierailuani oikein suosinut. Se ei tosin suuremmin ole haitannut. Vaihtelua tämäkin, Afrikan helteiden jälkeen. Rahaa täällä tosin edelleen palaa ja automaatilla saa ravata tämän tästä. Suomeen vertautuva hintataso lienee jonkinasteinen shokki kolmen Afrikassa vietetyn kuukaduen jälkeen. Vaikka Afrikassa osin odotettua kalliinpaa varsinkin majoitusten osalta olikin, oli esimerkiksi syöminen ja eläminen siellä kuitenkin verraten edullista. Täällä se ei tunnu sitä olevan, tai siltä ainakin vaikuttaa. Tai sitten taskussani on reikä.

150321-1

Majapaikan maskotti osallistuu.

150321-2

Näkymiä.

150321-3

Hagia Sofian kulmilla.

150321-4

Hagia Sofian sisällä.

Palatsimuseon portilla. Turisteja Istanbulissa on  paljon, join ihan ruuhkaksi asti.

Palatsimuseon portilla. Turisteja Istanbulissa on paljon, ajoin ihan ruuhkaksi asti.

 

 

 

Facebooktwittermailby feather