Kairo, Giza sekä mietteitä Egyptin liikenteestä – päivä 95

To 5.3.2015, Hurghada (EG) – Kairo/ Giza (EG)

Kapista Kairoon. Nyt se on sitten virallisesti tehty. Pääsimme perille. Tästä pitäisi vielä ajaa muutaman sadan kilometrin matka Aleksandriaan, josta linja-auto laivataan Turkkiin. Matka on kuitenkin lyhyt ja lienee silkka läpihuutojuttu. Miltä nyt sitten tuntuu? En osaa sanoa, ei kaiketi oikein miltään. Uskoisin kaikkien seitsemän matkalaisen kuitenkin olevan hyvin helpottuneita siitä, että loppu on vihdoin käsillä. Reissu on ollut pitkä. Syvällisempien analyysien tekeminen vaatinee hieman aikaa ja pohdiskelua. Perspektiiviä.

Päätös ajaa Luxorista Kairoon Punaisenmeren rannikon kautta osoittautui hyväksi. Lähes viidensadan kilometrin etappi Hurghadasta Kairon kupeessa sijaitsevaan ja pyramideista tunnettuun Gizaan sujui olosuhteet huomioiden nopeasti ja vaivattomaksi. Koko matka oli jälleen aavikkomaisemissa kulkevaa mainiota tietä. Kuten aiemmin mainittua tulikin, polttoainetankki saatiin lopulta täyteen Hurghadassa. Mainitsematta taisi kuitenkin jäädä aineen hinta täällä. Kuten Sudanissa, myös Egyptissä diesel on erittäin edullista. Litra maksaa vain parisenkymmentä eurosenttiä, joten muutama ylimääräinen kilometri ei tässä mielessä täällä kovin tyyriiksi tule.

Poliiseista tai sotilaista ei tänäänkään ollut oikeastaan minkäänlaista harmia tai hidastetta. Muuta liikennettä ei tälläkään tiellä paljon ollut. Sen sijaan Kairon kehäteillä liikennettä oli. Kaiketi kolmikaistaiseksi tarkoitetun tien kaistaviivat olivat monin paikoin jätetty maalaamatta ja liikenne oli sen mukaista. Autot harhailevat leveällä tiellä missä sattuu, monet päättämättöminä kahdella oletetulla kaistalla yhtä aikaa. ”Pääsenkö nopeammin tuosta vai tuosta? En osaa päättää, joten kärkyn molemmilla” lienee monen egyptiläisen kuskin ajatusmalli. Torvet soivat jatkuvasti.

Egyptin liikenne on yleisemminkin ollut kaiketi kaikkein holtittominta koko matkalla. Hieman yllättäen esimerkiksi Nairobissa, kaupungissa jossa porukkaa ja autoja oli valtavasti, muistelen liikenteen olleen paljon siistimpää ja kohteliaampaa. Mielestäni Nairobin ajopelitkin olivat hämmästyttävän kolhuttomia ottaen huomioon kaupungin liikennemäärät. Torvet eivät soineet ja kuskit olivat kärsivällisiä. Egyptissä kaikki taas on ollut toisin. Jokainen rako täytetään välittömästi – oli siinä järkeä tai ei – ja kaikilla on hillitön kiire johonkin. Lähes kaikki autot ovat kolhuilla. Kukaan ei jousta ja kaikki pitävät vain omaa puoltaan. Kuten arvata saattaa, tämä johtaa melkoiseen kaaokseen ja sumppuihin. Ja kun mikään ei liiku, soitetaan torvea. Moni tosin tuntuu soittavan sitä muutenkin, pelkästä metelöimisen ilosta tai varmuuden vuoksi. Oikeastaan silkkaa hölmöilyä koko homma. Ehkäpä liikennekulttuurissa heijastuu välimerellinen, helposti kiihtyvä temperamentti.

Lähdimme liikkeelle aamukuuden jälkeen ja olimme siis perillä Kairossa jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Pyramidien ynnä muiden Gizan nähtävyyksien katsastaminen päätettiin jättää tästä huolimatta huomiseen. Sopivan hotellin löytäminen ei tällä kertaa ollut temppu eikä mikään. Aivan pyramidien vierestä löytyi perussiisti majapaikka, jossa huonetaksat olivat jo monesta aiemmastakin kaupungista tutut 30 dollaria yhden hengen huoneesta ja 40 dollaria parihuoneesta. Kheopsin suuri pyramidi näkyi huoneen ikkunasta. Ei hullumpaa.

Kuten jo todettua tuli, matkaa perille Aleksandriaan on jäljellä enää parisensataa kilometriä. Viimeisen osuuden tienkin pitäisi olla edelleen uutta ja hyvää, joten tarvetta aikaiseen lähtöön ei ole. Viimeiselle etapille lähdetään huomenna kaikessa rauhassa, jahka nähtävyydet on nähty.

150308-1

Punaisenmeren rannikkotietä.

150308-2

Kairon tietämillä. Tässä vaiheessa tie on vielä suhteellisen selvä.

150308-4

Maali häämöttää jättömaan ja lähiön takana.

150308-3

Maalissa.

 

Facebooktwittermailby feather

Punaisenmeren rantaan – päivä 94

Ke 4.3.2015, Qena (EG) – Hurghada (EG)

Bussissa vietetyn yön jälkeen matka jatkui jo seitsemältä aamulla. Quenan huoltoaasemilla tilanne ei näyttänyt muuttuneen edellisestä illasta. Samat autot olivat edelleen jonossa saadakseen dieseliä sitten kun sitä joskus tulisi. Emme jääneet odottelemaan vaan käänsimme keulan kohti Punaisenmeren rannikkoa.

Rannalla sijaitsevan lomakohteenakin tunnetun Hurghadan kautta kulkeva reitti Kairoon on jonkin verran pidempi Niilin vartta kulkevaan verrattuna, mutta sen piti olla saatujen tietojen mukaan nopeampi. Niilin varren hidastetöyssyjen ja pikkukaupunkien värittämä maantie ei houkutellut enää lainkaan. Pieni lisämatka ei haittaisi lainkaan jos vain pääsisimme vauhdilla eteenpäin. Luxorista Kairoon ajavat turistibussitkin kuulemma ajavat tätä reittiä lyhyemmän sijaan, mikä sekin lupasi hyvää.

150307-1

Suoraa tietä väliltä Luxor Hurghada.

Ennakkotiedot eivät olleet vääriä. Tie rannikolle oli koko matkan sangen hyvää ja uutta kulkien läpi autioiden aavikkomaisemien. Muuta liikennettä oli kovin vähän ja matka sujui sangen joutuisasti. Matkalla oli jälleen säännöllisin väliajoin armeijan ja poliisin tarkastuspisteitä, mutta taaskaan meitä ei juurikaan vaivattu. Kukaan ei vaatinut tällä kertaa, että kyydissämme pitäisi olla poliisi tai sotilas. Kaikilla pisteillä pitkästyneen oloiset sotilaat viittoivat meidät jatkamaan sen enemmän meistä kiinnostumatta.

Egyptin poliisin ja viranomaisten toiminta on ollut yllätys. Emme odottaneet pääsevämme näin helpolla. Esimerkiksi Sambiassa tapaamamme Egyptin läpi ajaneet sveitsiläiset motoristit sanoivat pysäytyksiä olevan tämän tästä ja poliisin myös heitä niillä kaikilla tentanneen. Meitä taasen ei ole pysäytelty oikeastaan lainkaan, ainakaan jos tilannetta vertaa pääosaan muista tällä matkalla vierailemistamme maista. Poliisipysäytyksiä on nimittäin Afrikassa riittänyt, välillä muutaman kymmenen kilometrin välein, ja lähes kaikilla niistä meiltä on jotain kyselty. Kuvittelin Egyptin olevan tässä mielessä maista haastavin, mutta nyt se näyttääkin osoittautuvan niistä helpoimmaksi. Ehkä ajopelikin vaikuttaa pysäytystaajuuteen. Bussi näyttää olevan tässä mielessä hyvä, moottoripyörä ehkä sitten huonompi.

Eilen illalla saatu kuudenkymmenen litran polttoainetäydennys riitti kuin riittikin rannikolle asti. Kuudenkymmenen kilometrin päässä Hurghadasta piti varmuuden vuoksi soveltaa ja Jani sai ostettua kaksi jerry-kannullista polttoainetta eräältä rekkakuskilta, huoltoasemat kun olivat täälläkin tyhjät. Hurghadasta dieseliä kuitenkin lopulta löytyi ja tankki täytettiin vihdoin ihan piripintaan asti. Nyt polttoaineen pitäisi riittää tarvittaessa vaikka reissun loppuun, Aleksandriaan asti.

150307-2

Hurghada.

150307-3

Onni on täysi polttoainetankki.

Kuten kuvitella saattaa, Hurghada osoittautui melko tyypilliseksi turistikaupungiksi. Kovin moni työmaa näytti kaupungin laitamilla, ja jopa lähellä keskustaakin, jääneen kesken. Useat jo lähes valmiit lomakompleksit oli tyystin hylätty. Turistit lienevät Egyptin poliittisten ongelmien ja pari vallankumouksen myötä päättäneen mennä muualle, jonka jälkeen myös sijoittajat ovat vetäneet rahansa pois hankkeista. Tämän seurauksena Hurghada sitten monin paikoin muistuttaa suurta, kesken jäänyttä rakennustyömaata.

Vaikka Hurghadassa aika hiljaista olikin, jonkin verran turisteja kaupunkiin oli kuitenkin eksynyt. Paikka näkyy olevan erityisen suosittu venäläisten matkailijoiden keskuudessa, sillä hyvin merkittävä osa ainakin oman hotellimme vähistä vieraista näytti olevan kotoisin itänaapuristamme. Suuri osa kaupungin keskustassa näkemistäni mainoksista ja liikkeiden nimistä oli esitetty myös venäjäksi, kuten myös vaikkapa ravintoloiden ruokalistat. Osa liikeyrityksistä näytti jopa omaksuneen venäjän suorastaan ensimmäiseksi kielekseen jättäen latinalaiset aakkoset ja englannin kokonaan pois logoistaan ja mainoksistaan. Aika yllättävää.

Kaikki eivät kuitenkaan vaikuttaneen tyystin tyytyväisiltä venäläisten invaasioon. Majoitushintoja eri paikoista kysellessämme meiltä tiedusteltiin aina kansallisuutta ja tällä kertaa vaikutti siltä, että suomalaisuus oli sangen positiivinen asia. Viimein valitsemamme hotellin ravintolan manageri puhui kaihoten ajoista, jolloin oli saanut tehdä töitä suomalaisia, saksalaisia, ruotsalaisia ja muita länsieurooppalaisia palvellen. Nyt jäljellä ei kuulemma ollut kuin vain ja ainoastaan venäläisiä. Toki tämäkin oli parempi kuin tyystin töitä vailla oleminen, mutta… Meille mies lupasi meille hyvät alennukset baaristaan, jotka tosin taisivat tällä kertaa jäädä hyödyntämättä.

Matkaa jatketaan huomenissa aikaisin aamulla ja tarkoitus on ajaa noin 500 kilometrin matka Kairoon asti. Tien pitäisi olla edelleen hyvää, mutta aikaa matkaan on silti hyvä varata. Näin pitkää päivämatkaa kun ei Egyptissä ole aiemmin ajettu.

 

Facebooktwittermailby feather