Havannan lentokentällä – suuntana Dominikaanit

To 10.7.2013, Havanna (CU)

Havannan katseleminen jäi tällä reissulla valitettavan vähiin matkan keskittyessä pääosin Kuuban muihin osiin. Pääosa ajasta meni Las Tunasin kaupungissa saaren itäosissa vapaaehtoistöitä tehden ja erilaisia kuubalaisia tilaisuuksia ja tapoja ihmetellen. Matkan järjestelyistä kiitos Suomi-Kuuba-seuralle.

Vaan ei se mitään haittaa. Havannaa tuli kuitenkin nähtyä sen verran, että kaupungista jäi jonkinlainen käsitys. Ja tuo käsitys oli positiivinen, tai vähintään kiinnostava. Koska en hoksannut varata Havannaan enempää reissuohjelman ulkopuolista aikaa, saan siten tekosyyn tulla kaupunkiin uudelleen kun tänne päin seuraavan kerran satun.

Havannan lentokentältä matka jatkuu seuraavaksi kohti Dominikaanisen tasavallan pääkapunkia Santo Domingoa, jonne lentää täältä hieman yli kaksi tuntia. Kuten Kuuba, myös tämä samalla saarella Haitin kanssa sijaitseva Karibian valtio on minulle uusi tuttavuus. Lento on suora ja lentoyhtiö kuubalainen.

Kuubasta poistuessa kannattaa muuten muistaa, että pois päästäkseen pitää matkaa 25 CUC:n lentokenttävero. Tämän unohtaminen ei kuitenkaan maailmaa kaada, sillä mikäli paikallien valuutan on sattunut tuhlaamaan viimeiseen penniin, löytyy lentokentältä sekä rahanvaihtopiste (sattumoisin ihan veronmaksukopin vieressä) sekä Visa-kortin huoliva pankkiautomaatti.

Matkatavarat jätetään ensin lentoyhtiön tiskille, jonka jälkeen vero maksetaan tuohon edellä mainittuun koppiin. Virkailija leimaa sitten matkatavaroiden jättämisen yhteydessä saadun boarding passin, joka toimii passintarkastuksessa merkkinä siitä, ettei kyseinen henkilö yritä livistää maasta veroa maksamatta.

Vähäisen Havannaraportoinnin korvikkeeksi muutama kuva kaupungista ohessa.

140715_Havanna-2

140715_Havanna-3

140712-kuuba-13

140715_Havanna-4

140715_Havanna-5

140715_Havanna-6

 

Kuuban kulkupelit ja maantiet

Pe 4.7.2014, Las Tunas (CU)

Kuuban päätiet näyttävät olevan jossain määrin kuoppaisia mutta silti suhteellisen hyvässä kunnossa. Las Tunas sijaitsee Havannasta noin 700 kilometriä itään ja kaksitoistahenkinen suomalaisryhmämme taittoi matkan ilmeisesti vain turistikäyttöön varatulla linja-autolla. Paikalliset bussit kun ovat yleensä tähän lähes uuteen ja hyvin ilmastoituun kiinalaisvalmisteiseen linja-autoon verrattuna sangen karuja. Ihan hyvää ja miellyttävää kyytiä siis.

Liikennepoliisitar.

Liikennepoliisitar jossain Kuuban sydänmailla.

Paikallisia linja-autoja.

Paikallisia linja-autoja.

Kuubalaiset pitkämatkalaiset eivät tällaisista mukavuuksista näytä saavan nauttia. Pitkänmatkan joukkoliikennevälineinä toimivat nimittäin monesti enemmän tai vähemmän ikääntyneet kuorma-autot joiden lava on katettu. Lavan reunojen ja katon välinen aukko on lisäksi tyypillisesti varustettu metallisin kalterein ja sisään kuljetaan auton perässä tai sivussa olevasta luukusta. Huolimatta kulkuvälineiden vaatimattomuudesta näyttävät ne matkustajamääristä päätellen silti olevan hyvin suosittuja. Kuorma-autobussien lavat ovat nimittäin usein tupaten täynnä ihmisiä. Vaihtoehtoja ei kaiketi ole, joten jos liikkeelle haluaa, on tyydyttävä siihen mitä on tarjolla. Ja koska ikkunoita ei ole, ainakin ilma autojen lavalla vaihtuu.

Liikennettä maanteillä näyttäisi olevan melko vähän. Sitä kuitenkin on. Oman haasteensa sekä maanteille että pienempiin kaupunkeihin tuovat hevoskärryt, joita liikenteessä on yhä paljon. Hitaasti kulkevat kärryt olisivat varmaan suurempikin ongelma jos muuta liikennettä olisi enemmän. Koska näin ei ole, ohitukset sujuvat yleensä melko jouheasti.

Joskus yksi hevosvoima riittää.

Joukkoliikennettä – joskus yksi hevosvoima riittää.

Polkupyörätaksi Las Tunasissa.

Polkupyörätaksi Las Tunasissa.

Teiden sivuissa – tyypillisesti siltojen alla aurinkoa paossa – näkee paljon liftareita. Monet näistä liftaavat pitämällä kädessään muutamaa seteliä, mikä kuulemma lisää kyydin saamisen todennäköisyyttä. Ilmeisesti tämä matkustustapa on loppujen lopuksi monesti varsinaista joukkoliikennettä nopeampi ja miellyttävämpi. Ainakin junat – joita siis Kuubassa myös kulkee – ovat paikallisoppaamme mukaan melko epäluotettavia, hitaita ja epämukavia. Lisäksi aikataulut eivät pidä ja varsinkin pidemmän matkan ajallinen kesto selviää vasta kun ollaan perillä. Työlästä puuhaa näkyy siis matkustaminen olevan Kuubassa. Ainakin kuubalaisille.

Oma lukunsa on maan kuuluisuuttakin saavuttanut autokanta, joka on kiinnostavan kirjava sekoitus vallankumousta edeltävältä ajalta peräisin olevia (siis yli 50 vuotta vanhoja) amerikkalaisia autoja, entisen neuvostoliiton tuottamaa autokantaa kuten Ladoja ja Moskvitseja sekä uudempaa tyypillisesti aasialaista kalustoa. Näiden kolmen päätyypin suhteet vaihtelevat hieman, mutta karkeasti arvioiden kuhunkin ryhmään kuuluu kolmasosa teillä liikkuvista henkilöautoista.

Paikallisten mukaan vielä ajossa olevien yli puoli vuosisataa vanhojen amerikkalaisten autojen suuri määrä ei muuten kerro niinkään kyseisen maan autonvalmistustaidosta, vaan enemmänkin kuubalaisten kyvystä soveltaa ja korjata vanhaa tekniikkaa puutteellisin varaosin ja välinein. Kuinkas muuten. Totuus lienee jossain näiden kahden katsantokannan välissä. Kieltämättä moni näistä vanhoista jenkkiraudoista näyttää kovin kekseliäästi korjatuilta. Monet niistä lisäksi näyttävät liikkuvan diesel-moottorilla. Näin ei varmasti alun perin ole ollut.

Autot, varsinkin uudemmat sellaiset, ovat siis mitä ilmeisimmin saarella kiven alla. Joitain osia ja lisätarvikkeita tuntuu sen sijaan olevan saatavilla. Tuunauskulttuuri on nimittäin voimissaan. Monet entisen itäblokin ihmeet nimittäin kulkevat sangen näyttävillä ja isoilla pyörillä. Jostain siis ainakin erikoisvanteita näyttää saavan. Tai ehkä niitä askarrellaan itse, kuka tietää.

Kaupunkien katukuvaa värittävät myös polkupyörätaksit. Itse asiassa en muista nähneeni missään maassa niitä yhtä paljon kuin täällä. Ilmeisesti tämä kyytimuoto yleistyi Neuvostoliiton romahdettua jolloin Kuuba joutui taloudellisesti syvään ahdinkoon, menihän koko saaren sokerituotanto Suomen itäiseen naapuriin ja koko tämä tulonlähde loppui tuolloin yllättäen. Samat riksat ollevat yhä ajossa. Ja mikäs siinä. Tämä joukkoliikenteen muoto ei varmaankaan ole missään mielessä se niistä huonoin. Varsinkaan jos ei ole kiire. Eikä Kuubassa taida usein olla.

140712-kuuba-20

Kadunvarsiparkki Havannassa.

140712-kuuba-19

Edelleen Havannaa.

140712-kuuba-17

Mosse Las Tunasissa. Näitä on vielä ajossa paljon. Ihme sinänsä, sillä kuvittelin näiden olevan laadultaan aika kehnoja.

 

Lisää Kuubaa

Ti 1.7.2014, Las Tunas (CU)

Ensimmäinen hotelli sijaitsi parikymmentä kilometriä Havannasta itään, hienon hiekkarannan ääressä. Nyt matka jatkuu jo kohti saaren itäosia. Kuuba on yllättävän suuri. En ollut aiemmin tullut ajatelleeksi että saari on yli tuhat kilometriä pitkä. Mutta niin se vain on.

140710-kuuba-3

Paikallisia viikonlopunviettäjiä Havannasta itään.

Ensimmäiset päivät Kuubassa osuivat viikonlopuksi ja ne siis vietettiin mainitun hiekkarannan äärellä hieman Havannan ulkopuolella. Ranta olikin aivan täynnänsä paikallisia vapaa-ajanviettäjiä. Turisteja, tai ainakaan länsimaisen oloisia sellaisia, ei rannalla taikka hotellissa juurikaan näkynyt. Keskikesä ei taida olla paras turistinen rantasesonkiaika täällä. Sää lienee nimittäin hyvä matkailijoiden kotikonnuillakin ja Karibialla ehkä monen mielestä liian kuuma. Lämpöä ja aurinkoa on piisannutkin. Siihen alkaa tosin jo jossain määrin tottua. Ilmastointi ainakin majoitustiloissa on toden totta tarpeen.

Ennakkokäsitykseni itse kuubalaisista oli perin monietninen. Tämä näyttääkin olevan totta, sillä paikallisten ihonväri ja yleinen ulkoinen olemus vaihtelee eurooppalaisesta hyvin afrikkalaiseen. Kuulemma saarella oli myös aikanaan kiinalaisia orjia, jotka ovat siten tuoneet myös oman osansa saaren kovin monipuoliseen geenipooliin. Kovin kirjava kansa siis.

140712-kuuba-10

Mojitot valmistuvat sarjatyönä.

140712-kuuba-11

Seinällä Fidel ja Papa Hemingway kättelevät sekä valvovat tilannetta.

Karibialais-afrikkalaishenkinen musiikkiesitys.

Karibialais-afrikkalaisia perinteitä vaaliva musiikkiesitys. Kuuban musiikkikulttuuri vaikuttaa monipuoliselta ja hyvin elinvoimaiselta.

Saaren virallinen kieli on espanja mutta englantiakin tunnutaan puhuvan ja ymmärrettävän vaihtelevasti, ajoittain jopa hyvin. Sillä näyttääkin tulevan jotenkuten Kuubassa toimeen, sanoisin jopa paremmin kuin vaikkapa joissain osissa Espanjaa. Eihän tämä suuri ihme olekaan, onhan Kuuba jo historiansa ja sijaintinsa takia kovin monikulttuurinen paikka ja varsinkin ennen vallankumousta Yhdysvaltain vaikutus oli sangen suuri. Ja näkyy se yhä. Suuren pohjoisen naapurin toimet kuten kauppasaarto vaikuttanevat kuubalaisten ja Kuuban elämään päivittäin. Ja tämä tiedostetaan kyllä. Toisaalta pääosalla kuubalaista on sukulaisia Yhdysvalloissa, joten täysin yksipuolista kuvaa Suuresta Saatanasta on varmaankin vaikea täkäläisille maalailla. Ja ehkei sitä paatoksella yritetäkään.

Sunnuntai-iltana rannan tyhjentyessä paikallista viikonlopunviettäjistä oli kiintoisaa todistaa kuubalaista yhteisöllisyyttä taikka sitten resurssien puutetta, miten asiaa nyt haluaakaan tarkastella. Tällöin nimittäin sadat ja taas sadat kulkupelittömät ihmiset vyöryivät tienvarteen etsimään kyytiä takaisin kaupunkiin. Ilmeisesti julkisen liikenteen kapasiteetti on sangen vaatimaton. Siispä kansa liftaa tai kävelee. Paikalliset autoilijat näyttävät myös usein pysähtyvän, jonka jälkeen neuvoteltiin kyydin suunnasta ja ilmeisesti usein myös hinnasta. Käyhän se näinkin. Varmaan kävi Suomessakin vielä silloin kun kulkupelejä oli vähemmän ja elämä muutenkin vaatimattomampaa.

Katunäkymä Havannassa.

Katunäkymä Havannassa.

Tauko Kuuban maantiellä. Suunta kohti itää.

Tauko Kuuban maantiellä. Suunta kohti itää.

 

 

Perillä Kuubassa

La 28.6.2014, Itä-Havanna (CU)

Ne kommunikaatioyhteydet, ne eivät parin päivän perehtymisen perusteella ole Kuubassa häävit. Viitisentoista kilometriä Havannan ulkopuolella kännykkäverkot näyttävät nimittäin toimivan vähän niin ja näin, eikä wifi-yhteyksistä ole tietoakaan. Saapa siis nähdä milloin tämäkin teksti nettiin ilmestyy. Ja mistä lähetettynä.

140710-kuuba-5

Pastellisävyistä betonia. Hotellin rakenteita.

Toinen kuva ensimmäisestä majapaikasta Itä-Havannassa.

Toinen kuva ensimmäisestä majapaikasta (ja esimerkki paikallisesta autokannasta) Itä-Havannassa.

Kaiketi vaihtelua tämäkin. Ainakaan hotellivieraat – trooppista rappeutuvaa sosialistista realismia edustava hotelli, muuten – eivät istuneet kukin omissa nurkissaan, oman mobiililaitteensa hehkussa paistatellen kuten nykyisin tuntuu ympäri maailmaa olevan tapana. Vaan ei näköjään ole tällaista tapaa Kuubassa.

Mutta. Palatakseni vielä perjantaihin ja maahan saapumiseen. Condor osoittautui lentoyhtiönä ihan päteväksi. Kone oli uudehko ja siisti, sapuskat ja muut perushyödykkeet kuuluivat lennon hintaan. Matkustamohenkilökuntakin ihan oli ihan jees. Pitkistä lennoista en ole ikinä perustanut joten siihen nähden matka sujui yllättävänkin kivuttomasti. Onnistuin jopa nukkumaan vaikka kone olikin täysi.

Suomalaiset, kuten eivät ilmeisesti saksalaisetkaan joita pääosa koneen matkustajista oli, eivät varsinaista passiin liimattavaa, ennakkoon haettavaa viisumia Kuubaan tarvitse. Pelkkä matkustajakortti riittää. Tämä käsin täytetty paperilappu pitää tosin hankkia etukäteen vaikkapa matkatoimistosta tai lähetystöstä. Leima kortin toisella puolella on kuulemma tärkeä. Tämä paperi piti myös esittää lentoyhtiön tiskillä ennen koneeseen nousemista. Paluulippua pois Kuubasta ei missään vaiheessa kyselty, ei lentokentällä eikä Kuuban tullissa. Joihinkin maihin lentäviin koneisiinhan ei pääse ellei moista lippua tai muuta uskottavaa dokumenttia ko. maasta poistumiseen omaa.

Havannan lentokenttä vaikutti aika pieneltä. Passintarkistusjonossa joutui seisoskelemaan vajaan tunnin, mutta itse tarkastus ei kovin tarkalta vaikuttanut. Turistikortti leimattiin mutta passia ei. Valokuvan tosin ottivat jokaisesta maahan saapuneesta, Yhdysvaltojen tapaan. Myöskään tullissa ei pahemmin kenenkään tavaroita katseltu. Virkailijoita kiinnosti lähinnä jo lentokoneessa jaettu sininen tulliselvityskaavake, jota sitäkään ei tosin edes vilkaistu, kerättiin vain talteen. Ei siis kovin neuvostohenkinen ja pedantti ollut tämä rajanylitys. Uskoisin, että maahan saattaisi hätätilanteessa päästä ilman tuota etukäteen hankittua turistikorttiakin. Siis mikäli lentoyhtiö suostuu matkustajan ilman sitä kyytiin ottamaan.

Havannan kehätie vaikutti taksin ikkunasta tarkasteltuna kovin hiljaiselta ja pimeältä perjantai-iltana. Muita tienkäyttäjiä ei kovin taajaan näkynyt, mutta pienistä liikennemääristä huolimatta tie oli välillä kuoppainen. Jalankulkijoita sen sijaan tienposken pimeydessä vilahteli aina aika ajoin. Ensivaikutelmat saaresta eivät tämän kummempia olleet. Epäilemättä niitä kuitenkin seuraa lisää.

140710-kuuba-2

Rantaelämää Havannasta itään.

140710-kuuba-4

Yleisnäkymä rantakadulta.