Viisumiasiat edistyvät Nairobissa

To 29.1.2015, Nairobi (KE)

Hyviä uutisia. Passimme pääsivät onnellisesti Tukholmaan, ne kiikutettiin siellä paikalliseen Etiopian lähetystöön, ja nyt niissä kaikissa kuulemma on Etiopian turistiviisumit. Paketti lähti jo tulemaan takaisin kohti Afrikkaakin. Hyvältä näyttää. Toivoakseni DHL toimii ripeästi ja saamme passimme takaisin viimeistään maanantaiaamuna. Sitten vuorossa ovat Sudanin viisumit, jotka saamme täältä Nairobista. Tähän pitäisi mennä maksimissaan kolme päivää.

Alkaa siis näyttää siltä, että viimeistään viikon kuluttua olemme taas liikkeellä kohti pohjoista ja Etiopian rajaa. Rajalle päästäksemme joutunemme ajamaan kolme päivää. Ensimmäisen päivän pitäisi olla verraten helppo ja tien hyvää. Kaksi viimeistä sen sijaan kulkivat ainakin ennen nimellä ”road to hell”, joten kiinnostavia päiviä lienee luvassa. Paperiasioista meidän ei kuitenkaan tarvinne enää huolehtia, jahka vain saamme anottua Sudanin viisumit. Egyptin viisumin saamme tiettävästi maan rajalta ja muutenkin tuon rajanylityksen pitäisi sujua kitkattomasti, olemmehan jo sopineet alustavasti asiasta paikallisen fikserin kanssa, miehen, jonka pitäisi meidät ja bussin Egyptiin auttaa.

150129-1-Nairobi

Nairobia.

150129-2-Nairobi

Hotelli, hotellin kattoterassi ja valomainos.

150129-3-Nairobi

Hieman vähemmän hektinen näkymä Nairobista. Keksutassa ei mielellään valokuvaa. Joku kun rupeaa pian kritisoimaan, mitä Afrikassa on sattunut usein

Nairobi. Jos Dar es Salaamissa oli varsinkin pimeän tullen suorastaan autiota, niin Nairobissa sitä ei ole. Porukkaa kaupungin keskustassa on suorastaan järjetön määrä. Jalkakäytävillä on ajoittain hankala kävellä suurien ihmismassojen vuoksi. Valkoihoisia katukuvasssa ei juurikaan näy. Liikenne on myös aika hurjaa. Autoja keskustassa pyörii todella paljon ja meininki on sangen hektistä. Pikkubusseja saattaa olla kadun varressa parkissa peräkkäin useita ja autojen sisäänheittäjät huutelevat äänekkäästi ohikulkijoille houkutellen näitä omaan kulkupeliinsä. Hälinä ja kuhina on kova.

Nairobi näkyy myös muistuttavan tähän asti nähdyistä Afrikan kaupungeista eniten muuallakin näkemiäni suurkaupunkeja. Keskustan kaavoitus ja tiet ovat paljolti sitä, mitä suurkaupungilta odottaisi. Johtuisikohan tämä brittiläisestä perinteestä, mene ja tiedä. Muslimeja täällä ainakin lienee paljon vähemmän kuin vaikkapa Dar es Salaamissa. Tämäkin vaikuttanee kaupungin yleiseen, jossain määrin Tansanian kaupunkeja länsimaisempaan henkeen.

Vuonna 2013 Nairobissa tehtiin vakava terrori-isku. Turvallisuuskysymykset ovatkin näemmä yhä pinnalla. Jokaisen liikkeen, jopa supermarkettien, edessä on useita vartijoita ja nämä tutkivat sisääntulijat kädessä pidettävillä metallinpaljastimilla. Suurissa toimisto- ja liiketilakomplekseissa näemmä jopa autojen alustat tarkistetaan varrellisella peilillä. Tosin aina eivät ainakaan kauppojen vartijat metallinpaljastushommiaan kovin vakavasti ota, ainakaan tarkastettavan ollessa valkonaama. Kunhan vain vähän laitettaan näön vuoksi kehon eri puolilla kuljettelevat.

Nairobin ilmasto on muuten sivumennen sanoen aika mainio. Illat ja yöt ovat suorastaan viileitä, päivät taasen lämpimiä, ehkä +25 asteisia. Kovin kosteaa täällä ei ole, joten lämpötilakaan ei kovin piinaavalta tunnu. Tämä johtunee siitä, että olemme yli puolentoista kilometrin korkeudessa ja sisämaassa. Kiintoisaa. Päiväntasaajalle on sangen lyhyt matka. En olisi uskonut, että näillä leveystasteilla kelit ovat näin maltillisen miellyttävät.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Nairobi, Jungle Junction ja viisumit

Ke 27.1.2015, Nairobi (KE)

Kiinnostava majapaikka tämä Jungle Junction. Tosin heti on todettava, että varsinaista Nairobia emme ole vielä tässä parin päivän aikana nähneet. Aika kun on mennyt täällä kaupungin laidalla länsimaisten auto- ja moottoripyörämatkailijoiden suosimassa paikassa hengaillen. Muutkin tuntuvat ottavan oleskelunsa täällä rentoutumisen merkeissä ja kalustoaan korjaillen ja huoltaen. Ymmärtäähän sen. Pintateitse matkailu Afrikassa kun lienee usein kaikkea muuta kuin rentouttavaa. Hyvä että tällainen keidas täältä löytyy. En ihmettele lainkaan paikan suosiota. Aikuista ja maailmaa nähnyttä porukkaa on täällä.

Monenlaista kalustoa täältä löytyykin ja näemmä monet ovat jättäneet kulkupelinsä tänne säilytykseen lähdettyään itse kotiin huilimaan. Moottoripyöriä on paljon. Niin on myös monenlaisia jeeppejä ja jopa muutama matkailukäyttöön rakennettu maastokuorma-auto. Halpoja pelejä eivät moiset ole, ja sekin kertonee jonkin verran siitä minkälaista porukkaa tänne kokoontuu asustelemaan. Muutama bussikin täällä on. Kolme ruotsalaista pinkkiä linja-autoa näkyvät olevan korjattavana Ajokin vieressä pihan perällä. Tuulilaseja vaihtavat. Kovin ovat vaatimattomassa kunnossa ovat nämä Rosa Bussarna -yrityksen ajopelit verrattuna Ajokkiin. Ei ole ihmekään että niitä vähän ehostavat.

150127-1

”Jungle life”. Kuva Jungle Junctionin ilmoitustaululta.

150127-jungle-junction

Maailmanluokan hönötystä.

150127-2

Kalustoa.

Viisumiasiatkin alkavat selvitä. Nairobissa kävi pian ilmi, että Etiopian viisumia ei kuulemma täältä myönnetä kuin Keniassa asuville. Turha edes yrittää. Ongelma on sama kaikille länsimaisille. Passit pitää lähettää kotimaan lähetystöön jos viisumin mielii saada. Suomalaiset käyttävät yleensä Tukholman lähetystöä, joka on käsittääkseni Pohjoismaiden ainoa Etiopian edustusto. Siispä täytimme kaavakkeet, pistimme passit pakettiin ja paketti kiikutettiin Nairobin DHL:n toimistoon eilen. Onneksemme erään matkalaisen sukulainen asuu Tukholmassa ja lupasi passit lähetystöön viedä. Hätätilanteessa homma kuulemma olisi onnistunut ilman apuakin. DHL voi ilmeisesti toimittaa passit suoraan lähetystöön ja noutaakin ne sieltä. Tämä tosin toki on menetelmänä hieman epävarmempi.

Nyt siis odotellaan. Toivoaksemme passit palaavat viisumeilla varustettuina Ruotsista tämän viikon aikana. Sen jälkeen vuorossa ovat Sudanin viisumit, jotka saa kuulemma Nairobista muutamassa päivässä. Täällä tapaamamme suomalainen moottoripyöräilijä sai omansa juuri tänään. Homma vaatii paljon paperitöitä, mutta muuten prosessi on ilmeisesti aika rutiininomainen. Nairobista meitä jatkaa yhdeksän.

150127-4

Pihatietä. Kuten näkyy, emme ole Nairobin keskustassa. Huomaa myös irtovuohet.

150127-3

Ajokki ja pinkit ruotalaisbussit.

Näyttää siis hyvältä. Joudumme tosin olemaan paikoillamme puolisentoista viikkoa, mutta ehkä se ei loppujen lopuksi haittaa. Tämän jälkeen papereiden pitäisi olla kunnossa koko loppumatkalle. Egyptin viisuminkin suomalainen saa tiettävästi rajalta, joten viisumirumba on toivoakseni tämän jälkeen selvä. Pikku hiljaa tästä pitänee lähteä valumaan Nairobin keskustaa kohden, niin rento tunnelma kuin täällä ovaerlander-paikassa onkin. Onhan se itse kaupunkikin nähtävä. Ehkä jo huomenna. Osa porukasta on myös harkinnut vierailua meren rannalla Mombasassa. Sinne menee täältä tiettävästi suhteellisen kohtuuhintainen yöjuna. Aikaa on. Katsotaan mitä keksitään.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Arusha – mietteitä kaupungista, luontomatkailusta ja viisumeista

Pe 23.1.2015, Arusha (TZ)

Luulin olevani hyvinkin nokkela kun saavuttuamme tiistai-illan pimeydessä Arushaan valitsin huoneeni (yhden hengen huone 25,- USD/yö) pihan puolelta. Toisella puolella rakennusta kun kulkee suhteellisen vilkasliikenteinen päätie. Tällä puolella olisi rauhallista, päättelin. Aamulla kahdeksalta heräsin kuitenkin merkilliseen säännöllisesti toistuvaan paukutukseen. Aikani pyörittyäni luovutin, nousin ylös ja avasin verhot. Olin näemmä päätellyt väärin.

Ikkunani alla ei nimittäin ollutkaan rauhallista vuorimaisemaa, vaan paikallinen autokorjaamo, jossa hakattiin suoraksi jonkun pelin ruttuista peltiä. Mukavaa. Hyvä kai että pojilla on hommia, ei kai siinä mitään. Peltejä ei enää onnekseni oiottu seuraavina aamuina. Sen sijaan öitä täällä on värittänyt koirien kiljunta, joka sekin on aika rasittavaa kuunneltavaa eikä paranna unen laatua. Aika kova ja piinallinen ääni noistakin elukoista lähtee kun oikein huutamaan innostuvat. Arushassa on siis tullut nukuttua aika rauhattomasti. Sinänsä muuta suurempaa vikaa ei hotellissa ole, jos nyt ei hieman syrjäistä sijaintia huomioida. Siistise ainakin oli ja henkilökunta ystävällistä.

150123-1

Takapihanäkymä ensimmäisenä aamuna.

Itse Arusha on kooltaan jossain määrin merkittävä kaupunki – ruutukaavoitettuakin aluetta löytyy – mutta näkemäni perusteella se on kuitenkin selvästi hengeltään afrikkalainen. Kaupungista järjestetään paljon safareita muun muassa läheiseen Ngorongon suojelualueelle, sekä kiipeämisreissuja myös melko lähellä kaupunkia sijaitsevalle Kilimanjarolle. Tässä mielessä jotenkin odotin, että turismi näkyisi täällä selvemmin. Toki erilaisia safariyrityksiä on paljon, mutta kaupungilla ainakaan valkoihoisia turisteja ei loppujen lopuksi kovin paljon vilahdellut. Tai sitten he hukkuivat paikalliseen säpinään, sillä sitä Arushan keskustassa jossain määrin riitti. Kuhinasta huolimatta kaupungilla sai kuljeskella sangen rauhassa myös yksin. Itse asiassa kukaan ei tainnut tulla kertaakaan tarjoamaan tai tyrkyttämään mitään.

Luontomatkailu täällä ei ole täällä halpaa hupia. Osa porukasta kävi safarilla Ngorongorossa ja osa (myös minä) vaeltelemassa päiväseltään Kilimanjaron juurella, vuoren mukaan nimetyssä puistossa. Tämä päiväkävely maksoi noin 120 US-dollaria henkilöltä, kaksi päivää ja yhden yön käsittänyt safari taasen 270 dollaria. Bisnestä. Pyrin palaamaan Kilimanjaron maisemiin vielä myöhemmin. Melkoista liiketoimintaa on nimittäin mainitun vuoren valloittaminen, ainakin tänään näkemäni perusteella.

150123-2

Arushaa.

150123-5

Kilimanjaro on pysynyt hyvin piilossa. Pilvien takaa näkyy aavistus huipun lumista.

150123-4

No niin, no. Turisti patsastelee turisteille ominaisen maamerkin vieressä.

Matka jatkuu taas huomenaamuna ja suuntana on uusi maa. Tarkoitus on ajaa Kenian pääkaupunkiin Nairobiin. Jo aiemmin mainitsemani Etiopian viisumit ovat yhä arvoitus ja oikeastaan kaikki vastaukset Keniasta tehtyihin tiedusteluihin vaikuttavat aika pessimistisiltä. Viisumeja ei tultaisi Nairobista meille myöntämään. Ruotsista ne koko porukalle saisi, tätä voidaan pitää jo lähes varmana. Arushassa leikiteltiin jo idealla, että joku meistä lentäisi henkilökohtaisesti Tukholmaan passinipun kanssa ja noutaisi viisumit kaikille sieltä. Saa kuulemma saman päivän aikana, eikä edestakainen lentolippukaan suunnattoman kallis ole. Ellei viisumeita meille Nairobista myönnetä, tämä lienee myös vaihtoehtoisista tavoista nopein ja varmin.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Ehkä kokeilemme viisumiasiassa kuitenkin ensin Nairobia. Eihän sitä koskaan tiedä. Ikinä ei tiedä.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

43 päivää ja 8000 kilometriä Afrikkaa – välitilinpäätös Darissa

To 15.1.2014, Dar es Salaam (TZ)

Aika tasan puolitoista kuukautta. Kuusi uutta maata. Noin 8000 kilometriä. Tansanian Dar es Salaam toimii tällä matkalla eräänlaisena välietappina, vietetäänhän täällä viikon hengähdystauko. Siten lienee loogista pohdiskella tähän asti nähdyn Afrikan antia juuri täällä. Mitä tästä koko operaatiosta on jäänyt käteen? Mitä olemme oppineet matkallamme Kapkaupungista Dar es Salaamiin? Varmaan montakin juttua. Mietitäänpä.

150115-kartta

Näin on tähän mennessä ajettu.

Reaaliaikainen karttaseuranta löytyy osoitteesta https://www.rantapallo.fi/pikavuoro/kartta/.

Päällimmäisenä mieleen tulee se ilmeisin, eli varmaankin kaikki yllättänyt ajamisen ja etenemisen helppous. Ainakin itse odotin vaikka minkälaisia matkantekoa hidastavia vaikeuksia, olihan Afrikalla ainakin mielikuvissani sangen hurja maine, sekä turvallisuuskysymysten että yleisen infrastruktuurin kuten teiden suhteen. Näyttää siltä, että ennakkoluuloni osoittautuivat – taas kerran – vääriksi.

Tiet reitillämme ovat olleet olosuhteet huomioon ottaen yllättävän hyviä. Toki joihinkin huonompiinkin pätkiin on aika ajoin törmätty, mutta esimerkiksi takaisin, etsimään vaihtoehtoista reittiä ei ole vielä kertaakaan tarvinnut kääntyä. Tämä on ollut suuri yllätys. Oletin, että tokihan nyt Afrikassa saattaa useinkin sattua, jotta vaikkapa maantiesilta on jonkin luonnonkatastrofin seurauksena vain kadonnut. Mutta mihinkään tällaiseen ei ole täällä törmätty. Suurin hidaste tähän mennessä on ollut Malawissa tielle kaatunut rekka, eikä tämänkään tilanteen selviämistä tarvinnut kovin montaa tuntia odotella. Aika pientä.

150115-afrikan-tahti

Suunnistushommia.

Mielikuvissani Afrikan teillä mellastivat myös maantierosvot ja sekalaiset pyssymiehet. Pimeästä viidakosta kuuluu Kalashnikovin latausliikkeitä. Silmämunat vilkkuvat, muuta ei näy. Mitään tällaistakaan ei matkan varrella ole esiintynyt. Perusturvallisuuden tunne ei ainakaan omalla kohdallani ole täälläkään järkkynyt juuri millään tavoin. Aseellisia ryöstöjä ajatellen pientä perspektiiviä antaa sekin tosiasia, että monessa paikassa paikallisilla ei ole edes kenkiä jalassa tai ehjiä vaatteita päällä. Mistä ihmeestä he saisivat rahat aseeseen?

On tosin myönnettävä, että aseita täällä on ainakin paikoittain paljon. Esimerkiksi täällä Dar es Salaamissa lähes kaikilla sekalaisilla vartijoillakin näkyy olevan joko rynnäkkökivääri tai haulikko. Vaikka mitään ei ole sattunutkaan, lienee ryöstöjen suhteen hyvä olla kuitenkin aina varuillaan, myös maanteillä. Todistettavastihan niitä kuitenkin täällä sattuu ja moinen tilanne saattanee tulla eteen hyvin yllättäen. Ja ehkä tyypillisesti tuleekin. Mutta, koputetaan puuta. Useimpia ei kuitenkaan Afrikassakaan ryöstetä.

Matkallamme on osunut valtava määrä erilaisia poliisin tarkastuspisteitä. Jossain lienee joskus varoiteltu näistäkin, pysäyttäjät kun saattavat tiettävästi olla valepoliiseja. Stopeista siis kannattaisi yrittää ajaa pysähtymättä läpi, väittävät. Näkemäni perusteella en suosittele. Jos olisimme yrittäneet ajaa läpi näistä kymmenistä ja taas kymmenistä tarkastuspisteistä, emme varmaankaan olisi täällä asti. Monenlaisia selkkauksia olisi moisesta syntynyt ja oletan, että kalliiksi olisi käynyt. Tietenkään se, että emme ole valepoliiseja tai epävirallisia tiesulkuja Afrikassa kohdanneet ei tarkoita sitä, ettei niitä jossain olisi. Suuri manner on tämä, edelleen.

150115-rekka-ojassa

Rekka ojassa, peräkärry tiellä ja tie poikki.

Erilaiset taudit ja sairaudet kuuluvat myös hyvin kiinteästi siihen mielikuvamaailmaan, joka monella Afrikasta on. Tässäkin suhteessa tähänastinen matka on sujunut helpommin kuin olisi voinut kuvitella. Kukaan parikymmenpäisestä porukasta ei ole sairastunut vakavammin, vaikkapa malariaan. Jopa vakavilta vatsataudeilta on vältytty. Melko yllättävää. Yllätys oli myös se, että vaikkapa Etelä-Afrikassa ja Namibiassa hanavesi on juomakelpoista. Enpä olisi uskonut. Ehkä tämäkin kertoo siitä, että ainakin pääteiden ympäristöjen terveystilanne ei ole aina niin kehno kuin jopa virallisista tilastoista voisi päätellä.

Varsinkin alkumatkan maiden HIV-prosentit olivat sangen hurjia. Teoriassa joka viidennellä vastaantulijalla oli mainittu virus. En tiedä, miten kuvittelin tämän tosiasian yleisessä katukuvassa näkyvän, mutta kaiketi odotin sen kuitenkin jollain tavoin kyseisten maiden yleistunnelmassa ilmenevän. Ei ilmennyt. Ihan normaalin näköistä ja oloista porukkaa. Yllätys tämäkin. Vaikkei ehkä yllättyä pitäisi, eihän virustartunta mitenkään ihmisestä taida ulospäin näkyä. Lisäksi lääkitys on viime vuosina kehittynyt ja sitä ymmärtääkseni jaetaan sairastuneille ainakin Sambiassa ilmaiseksi.

Yleistunnelmasta puheen ollen, eri maissa kohtaamamme ihmiset eivät suinkaan ole olleet asenteiltaan ja luonteeltaan yhtä afrikkalaista massaa. Selviäkin eroja on ollut. Toki tällainen matka on aina vain pintaraapaisu, mutta joitain yleistyksiä rohkenen silti tehdä. Eteläafrikkalaiset ja namibialaiset olivat sangen varautuneita. Toisaalta näissä maissa homma, olisi se sitten mikä tahansa, toimi lähes länsimaisesti. Botswanassa oltiin laiskanpulskeita eikä homma oikein näyttänyt toimivan. Malawissa porukka oli kovin hymyileväistä ja iloista. Tansaniassa mukaan on tullut jonkinlainen aggressiivisempi vivahde. Ihmiset eivät enää hymyile niin paljon, mutta huutelevat esimerkiksi teiden varsilla kaikenlaista (josta ei saa selvää). Bussia yritetään myös tämän tästä viittoa pysähdyksiin. Epäilen, että mitään varsinaista asiaa ei näillä viittojilla ole. Yrittävät myydä jotain tai kertoa jonkin tärkeän asian (josta ei saa selvää). Emme ole pysähdelleet.

Tietä riittää.

Tietä Afrikassa riittää.

Entäpä miten tästä eteenpäin? Bussi on tarkoitus käynnistää jälleen ensi maanantaina ja suunnata kohti pohjoista ja lopulta Välimerta. Egyptin Aleksandriasta lähtee kuulemma laiva, jonka kyytiin Ajokki voidaan ajaa. Tästä laivauksesta on jo tarjouskin. Perillä Egyptissä on alustavasti tarkoitus olla helmi- maaliskuun vaihteessa. Jos hyvin käy ja perille tosiaan päästään kertynee kilometrejä vielä noin kuusi ja puoli tuhatta.

Jos rajojen ylittäminen ja byrokratia ovat tähän asti olleet suorastaan läpihuutojutuja, eivät ne tule olemaan sitä enää jatkossa. Matkan varrelle osuu ensin Kenia, jonne pääseminen on tiettävästi vielä helppoa. Etiopia, Sudan ja eritoten Egypti sen sijaan tullevat olemaan melkoista tuskaa. Tälläkään hetkellä ei ole selvää, voivatko länsimaalaiset saada Etiopian viisumin Kenian Nairobista. Tämä ei kai selviä kuin menemällä paikalle yrittämään. Maarajalta sitä ei käsittääkseni saa, Addis Abeban lentokentältä tuo olisi taas täysin mutkatonta. Taas maantiematkailijaa sorsitaan. Jos joku tätä lukeva sattuisi tietämään onnistuuko viisumihomma, niin kertokaa ihmeessä.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail