Etiopiaa: auto-ongelmia ja mainioita maisemia – päivä 70

Su 8.2.2015, Mega (ET) – Yirga Chefe

Etiopiassa on paljon ihmisiä. Tämä kävi ilmeiseksi jo aamulla, kun valmistauduimme lähtöön Megasta. Linja-auton oli ympäröinyt monikymmenpäinen lapsilauma, joista moni – vaikka suhteellisen vaarattomia olivatkin – halusi jotain. Suorista auttavasti englanninkielisistä kysymyksistä huolimatta lapset eivät kuitenkaan käyttäytyneet millään tavoin aggressiivisesti. Hälisivät lähinnä. Vastaava tilanne jossain aiemmin vierailemassamme maassa olisi tuntunut stressaavammalta tai uhkaavammalta, väitän. Eroa on vaikea määritellä, mutta sellainen kuitenkin mielestäni oli. Aivan mieltä keventävä tilanne ei kuitenkaan ollut. Ainakaan kuskimme stressitasoa bussin ympärillä pörräävä lauma ei laskenut.

Jani ja lapset.

Jani, lapset ja Ajokki.

Lähdimme ajelemaan kymmeneltä suunnitelmanamme päästä päivän aikana mahdollisimman pitkälle. Kaupungin ulkopuolella tie osoittautui yllättäen vallan mainioksi. Uutta asfalttia. Jälleen kerran matka eteni vauhdilla ja elämä näytti huomattavasti valoisammalta kuin edellisenä iltana. Ehkä Etiopia lähtisi tästä vielä lutviutumaan. Tätä hupia ja harhaluuloa kesti kuitenkin vain hieman yli sata kilometriä Yavelloon asti. Kaupungin jälkeen alkoivat pian taas tietyöt ja/ tai huono reikäinen asfaltti. Päivä muuttui lauantain toistoksi. Keskinopeus laski jälleen pariin kymppiin.

Yavellossa paljastui myös uusi, ensimmäistä kertaa Etiopiassa kohtaamamme käytännön ongelma. Olisimme halunneet tankata, mutta huoltoasemalla ei diesel-pumpusta huolimatta ollut itse ainetta. Oli kuulemma loppu. Mustasta pörssistä olisi saanut. Paikallisten kanssa juteltuamme päätimme kuitenkin jatkaa matkaa. Polttoainetta piti tankissa jonkin verran olla, ja pysähtely kyliin ja kaupunkeihin oli jo tässä vaiheessa osoittautunut sangen raskaaksi. Bussin täällä piirittää näemmä välittömästi joukko ihmisiä. Oven lasissa taitaa jo olla useampikin nenänjälki. Läheltä pitää länkkäriä päästä katsomaan.

150209-5

Alkumatkan mainiota tietä ja elukoita.

150209-4

Pysähtyminen mihin tahansa asutetulle aluelle aiheuttaa tällaisen kansakokouksen.

Etiopian maisemat osoittautuivat päivän aikana sangen hienoiksi. Maasto on hyvin kumpuilevaa ja vehreää. Maaperä on monesti punertavaa. Vihreää ja punaista, syviä laaksoja ja kukkuloita. Ensimmäisen päivän perusteella maa vaikuttaa oikeastaan tämän matkalla nähdyistä ensimmäiseltä, jonka luonto oikeasti ansaitsee positiivisen erikoismaininnan. Hienoja seutuja näyttävät olevan nämä.

Sunnuntain aikana päätään nostivat myös autotekniset ongelmat, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ensimmäinen näistä oli alkuiltapäivällä sattunut tapaus, jossa jollakin lukuisista kiertoteistä suurehko kivi jumittui taka-akselin paripyörien väliin. Onneksi tilanne huomattiin nopeasti ja kivi saatiin kammettua pois.

Myöhemmin iltapäivällä tilanne muuttui hieman vakavammaksi, auto nimittäin hyytyi täysin erääseen – jälleen yhteen lukuisista – ylämäkeen. Oliko polttoaine vihdoin lopussa? Asiaa ihmeteltiin ja pähkäiltiin. Ilmansuodatin avattiin ja kopisteltiin puhtaaksi. Hiekkaa taisi olla useampi kilo. Kaikkien laskelmien mukaan dieseliä piti tankissa vielä olla, mutta varakannu kaadettiin varmuuden vuoksi tankkiin ja autoa yritettiin houkutella käyntiin. Se onnistui lopulta ja jatkoimme matkaa.

150209-3

Jälleen yksi kiertotie. Itse asiassa pääosa päivämatkasta oli erilaisia kiertoteitä.

150209-2

Kivi pitäisi irroittaa renkaiden välistä. Apua ja neuvoja ei tilanteesta puuttunut, yhteinen kieli kylläkin.

Eteneminen reikäiillä teillä oli todella hidasta ja Ilta alkoi hämärtyä jälleen. Oli jo pimeää, kun kiipesimme jälleen ylös erästä mäkeä ja bussi pysähtyi jälleen. Samat oireet kuin viimeksi. Tällä kertaa polttoainetta lähdettiin lopulta ostamaan lähikylän mustanpörssin kauppiaalta paikallisten moottoripyöräkavereiden kyydissä. Lopulta kahdesta jerry-kannullisesta jouduttiin maksamaan pari dollaria litralta (tuplahinta), mutta ainetta kuitenkin saatiin, pitkällisen kaupankäynnin tuloksena. Kovan käynnistelyn ja polttoainejärjestelmän ilmailun jälkeen kone saatiin jälkeen käymään. Parin tunnin pakkopysähdyksen jälkeen nilkutimme yöksi viiden kilometrin päässä sijaitsevaan lähikylään, josta löytyikin lopulta sangen mainio hotelli. Siisti ja jopa ihan oikean hotellin näköinen sellainen. Yhden hengen huone 15 euroa. Mainio hinta-laatu-suhde.

Polttoaineasia oli jossain määrin mystinen. Bussin mittari toimii nimittäin epäluotettavasti, mutta silti suuntaa-antavasti. Lisäksi kaikki tankkaukset ja kilometrit kirjataan ylös ja niitä seurataan. Numeroiden valossa polttoaineen ei olisi pitänyt voida olla loppu. Olimme tankanneetkin jonkin verran iltapäivällä. Merkillistä. Asiaa täytyy tutkia lisää. Pelkkä polttoaineen loppuminen kun olisi oikeastaan se vaihtoehdoista paras. Muut vaihtoehdot olisivatkin sitten huonompia. Käytännössä itse auton tekniikassa olisi tällöin vikaa, mikä sitten olisikin ihan toisen suuruusluokan harmi.

 

Facebooktwittermailby feather