Namibiasta Botswanaan – päivä 17

Ke 17.12.2014, Divundu (NAM) – Maun (BW)

Namibian ja Botswanan välinen raja ylittyi tänään puolenpäivän tietämissä. Rajanylitys sujui ongelmitta. Suomalaiset eivät viisumia maahan tarvitse ja bussikin saatiin maahan ilman sen kummempaa draamaa. Kokonaisuudessaan tähänastiset rajanylitykset Afrikassa ovat olleet sangen myönteinen yllätys. Tunnustan, että odotin jotain muuta. Lähtökohtaisesti ongelmia ei ole ollut ja viranomaiset ovat olleet rentoja mutta toisaalta myös asiallisia ja ammattitaitoisen oloisia. Yhdenkään univormuasuisen henkilön kanssa toimiminen ei ole vielä tällä mantereella aiheuttanut ahdistusta. Ehkä niinkin vielä käy.

Raja-asema oli sangen hiljainen, mikä ei olekaan ihme. Tie Namibian puolella kun on joitakin kymmeniä kilometrejä ennen rajaa jossain määrin kehno ja päällystämätön. Viimeinen viisitoistakilometrinen kulkee luonnonpuiston läpi, joka lienee osasyy teiden huonohkoon kuntoon. Ehkä teitä puistossa ei halutakaan päällystää. Tämä ei ole selvästikään pääreitti Namibiasta Botswanaan. Esimerkiksi rekkaliikennettä ei näkynyt lainkaan, mikä on tien kunnon huomioon ottaen hyvin ymmärrettävää. Bussilla tien kuitenkin pystyi ilman suurempia vastoinkäymisiä ajamaan, vauhti vain piti pitää matalana.

141218-1

Ensimmäinen norsuvaara. Kuva Namibian viimeisiltä kilometreiltä.

141218-2

Ensimmäisiä tienvarsinäkymiä Botswanasta.

141218-3

Eläimiä piisaa, asutusta ei näy missään. Tyypillinen tienäkymä päivämatkan varrelta luoteisessa Botswanassa. Kuvasta puuttuu vain aasilauma.

Botswanan puolella tie muuttui jälleen päällystetyksi mutta jossain määrin kuoppaiseksi. Aamupäivän soratiehen verrattuna marssitahti parani kuitenkin huomattavasti. Kuoppia ja reikiä suuremmaksi ongelmaksi muodostuivat erilaiset eläimet, lähinnä naudat ja aasit. Niitä nimittäin vaelteli tien sivussa ja tiellä lähes jatkuvasti. Se kenelle nämä eläimet kuuluivat, jäi jossain määrin epäselväksi. Asutusta neljäsataakilometrisen päivämatkan varrella Botswanassa oli aika vähän. Maaseutua. Mitään erityisen mielenkiintoista ei tien varteen päivän aikana osunut. Illalla horisontissa salamoi.

Päivämatka oli taas sangen pitkä ja majoituksen löytäminen meinasi käydä taas hankalaksi. Kuvittelimme Maunin olevan jossain määrin merkittävä kaupunki, onhan se läheisen suuren luonnonpuiston vuoksi kuulemma Botswanan tärkein turismikeskittymä, mutta ensivaikutelma pimeässä ei oikein vakuuttanut. Kaupungilla ei näyttänyt olevan selvää keskustaa ja lisäksi pääosa siitä oli täysin pimeänä. Tämä johtui kuulemma illan sateesta. Sähköt menevät poikki kun sataa, tietenkin. Kuinkas muutenkaan.

Pitkällisten etsintöjen ja säätämisen jälkeen löytyneessä, sinänsä tasokkaan oloisessa hotellissa ei sitten ollut ilmastointia koska sähköt puuttuivat. Juokseva vesikin juoksi vähän niin ja näin eikä ollut lämmintä, pumppu kun kuulemma tarvitsee virtaa. Ero Namibiaan ja Etelä-Afrikkaan alkaa käydä selväksi. Tämäkin kaiketi on sitten Sitä Afrikkaa.

Maunissa on tarkoitus viettää kolme yötä ja kaksi päivää kunnes matka jatkuu taas.

 

Facebooktwittermail