Cape Crossin hylkeet ja edestakaisin ajelua – päivä 13

La 13.12.2014, Cape Cross (NAM) – Omaruru (NAM)

Cape Crossin ”hyljereservaatti” paljastui niemeksi, jossa oli hylkeitä. Paljon hylkeitä. Opaskirjan mukaan jopa toistasataatuhatta sellaista. Miksi nämä elukat kokoontuvat kyseseiseen paikkaan – saati sitten miksi moisia on edes olemassa – ei tullut aivan selväksi. Ilmeisesti ne ovat kuitenkin tehneet sitä hyvin pitkään, koska paikalle on rakennettu portti, tie ja parkkipaikka ynnä muuta infraa. Ilmaistakaan lysti ei ollut. Sisäänpääsymaksu ilkomaalaiselle oli 80 paikallista rahayksikköä ja bussille oli määritelty erillinen taksa. Kokonaisuudessaan pääsylipun hinnaksi tuli loppujen lopuksi noin kahdeksan euroa nenää kohden.

Mutta ne hylkeet. Äänekkäästi määkiviä hylkeitä oli siis valtava määrä ja haju sangen ikimuistoinen. Nyt tiedän miltä sadantuhannen moisen eläimen uloste haisee. Pahalta. Meidän autokuntamme lisäksi paikalla ei ollut muita eikä itse nimenkärjessä ollut henkilökuntaa, joten saimme ihmetellä tätä epätodellista näkyä ja tunnelmaa ihan omissa oloissamme. Piinatut sielut helvetissä, vaiko kenties kiirastulessa. En suuosittele kokemusta ainakaan vahvasti kohmeloisille henkilöille. Mielenterveys saattaa järkkyä. Joka tapauksessa hyvin kiinnostava vierailupaikka. En voi sanoa koskaan aiemmin nähneeni mitään vastaavaa.

141214-cape-cross-1

Hylkeitä.

141212-cape-cross-2

Lisää hylkeitä. Valitettavasti yhteydet ovat liian huonoja videomateriaalin lataamiseen. Ääni ja haju olivat merkittävä osa kokemusta, voin kertoa.

Mitä matkantekoon tulee, alkuperäisenä tarkoituksena oli käydä katsomassa hylkeet – tai merimursut, kuten niitä leikkisesästi bussissa nimitettiin – ja jatkaa matkaa itään, pitkin Cape Crossin läheltä lähtevää soratietä pitkin. Muutamia lyhyitä sorapätkiä ajettuamme tulimme lopulta siihen johtopäätökseen, että yli 250 kilometriä moista tietä on liikaa. Bussin takapyöristä puuttuvat lisäksi sisälokasuojat (toinen hajosi rengasrikon yhteydessä ja toinenkin otettiin lopulta pois), joka lisää alustan vaurioriskiä paljon irtoainesta sisältävällä teillä. Päätimme siis kuitenkin ajaa takaisin Swakopmundiin ja kiertää hiekkatiet.

Muuten päivämatka sujui aika tavanomaisesti. Päästyämme pois rannikolta sääkin muuttui jälleen lähes välittömästi aurinkoiseksi ja lämpimäksi. Iltapäivän lyhyen tauon yhteydessä esiintyi jopa hieman ongelmia, ensimmäisiä sellaisia johon paikallisasukkaat liittyivät. Muutama päihtynyt nuorimies tuli linja-autolle tilittämään, että joku meistä oli ottanut kuvia väärästä paikasta tai henkilöstä lupaa kysymättä. Poliiskin tuli paikalle, rynnäkkökivääreineen. Virkavalta oli kohteliasta ja näön vuoksi jostain kamerasta poistettiin muutama kuva. Tilanne laukesi. Ehkä tämä oli ensimakua tulevasta. Toivottavasti edessä ei ole maita, joissa poliisiin ei enää voi luottaa. Namibiassa poliisi on vaikuttanut hyvin rehelliseltä ja asialliselta.

Päivä päättyi Omaruru-nimiseen pikkukaupunkiin josta löytyi sangen mukava Saksan saksalaisen vanhemman herran pitämä majatalo. Yön hinnaksi kahden hengen hotellitasoisissa huoneissa tuli alle 20 euroa henkilöä kohden. Mainio aamiainenkin sisältyi hintaan. Tyypillinen hinta Namibiassa, muuten, tämän tasoisissa paikoissa.

141214-4

Tiemaisemia iltapäivältä. Alkaa näyttää jo Afrikalta.

141214-3

Usakos, Namibia.

141214-5

”Welcome to cool spot”. Paikallinen baari. Usakos, Namibia.

 

 

Facebooktwittermailby feather