Maa vaihtuu, matka etenee: Tansaniasta Keniaan – päivä 55

La 24.1.2015, Arusha (TZ) – Nairobi (KE)

Jo pian Arushasta lähdettyämme maisemat muuttuivat jo ennen rajaa jopa hämmästyttävän paljon. Ympäristö muuttui perin vihreäksi ja tiekin oli paljon parempaa kuin kaupunkiin ajaessamme. Sinänsä merkillistä, kuvittelisi rajatien olevan vilkas. Rahtiliikennettä oli silti yllättävän vähän. Myös asukkaat tienvarrella muuttuivat paljolti perinneasuisiksi masaiksi pääsääntöisesti länsimaisesti pukeutuneiden arushalaisten sijaan.

Tansania virkavaltakin muisti meitä vielä kiitoksena siitä, että olimme maasta poistumassa. Juuri ennen rajaa meidät nimittäin pysäytettiin, poliisi paukkasi autoon sisälle, katsoi ympärilleen – eritoten kuskia – ja totesi, että turvavyötä tulee käyttää. Vyöt olivat meillä auki. Tokihan niitä kaikissa pikkubusseissa ja lava-autojen lavoillakin Afrikassa käytetään, niinhän. Selitykset poliisi keskeytti toteamalla tylysti: ”tule tuonne ulos, kirjoitan sinulle sakon ja pääset jatkamaan Nairobiin”. Jälleen 15 euroa. Poliiseja oli tällä pisteellä monta ja pääosa ajoneuvoista näemmä pysäytettiin. Hyvä bisnes oli kavereilla käynnissä. Jätimme Tansanian hieman happamissa tunnelmissa. Monikaan matkalainen ei taida aivan heti ikävöidä maahan takaisin.

150124-1

Pohjoisen Tansanian vehreitä ja vuorisia maastoja.

150124-2

Paikallisväestöä.

Rajanylitys Tansaniasta Keniaan sujui loppujen lopuksi aika helposti. Aikaa se vei jälleen kerran, kolmisen tuntia. Itse prosessi, ja myös raja-asemat, muistuttivat jossain määrin edellistä rajanylitystämme Tansaniaan. Viisumi saatiin kaavakkeen täyttämisen jälkeen rajalta. Hinta oli 50 yhdysvaltain dollaria ja niiden myöntäminen tuntui sujuvan rajaviranomaisilta rutiinilla. Jonkin aikaa joudimme tosin odottelemaan papereiden valmistumista. Keltaista rokotuskorttia piti jälleen näyttää, mutta tällä kertaa pelkkä vilautus riitti. Korttia ei katsottu sen tarkemmin.

Tälläkään kertaa autoa tai matkatavaroita ei tutkittu. Itse asiassa tämän rajan, kuten monet aiemmistakin, olisi pystynyt varmaan mainiosti ajamaan läpi sen kummemmin papereita tai passeja leimaamatta. Sen verran epäjärjestelmällisiä kummatkin tulliasemat olivat. Tansanian tullialueella jouduimme jopa hieman harhailemaan, olimmehan ajaa tyystin läpi koko tullista vahingossa ja suoraan Kenian puolelle. Suunnistamista vaikeuttivat raja-alueella tehtävät tietyöt ja tilapäisjärjestelyt. Ja kannattihan ne paperit leimata. Kenian puolella nimittäin kaikkien passit tarkastettiin ensimmäisellä poliisistopilla parinkymmenen kilometrin päässä rajalta.

Keniaan päästyämme yleistunnelma muuttui aavistuksen. Ympäristö vaikutti ehkä hieman siistimmältä kuin Tansaniassa sekä ehkä jossain määrin vauraammaltakin. Perinneasuisia ihmisiä tosin näkyi edelleen paljon täälläkin, aivan kuten rajan pinnassa Tansaniassa. Vaurauden vaikutelma vain korostui kun ajoimme jo auringon laskiessa Nairobin ohitusteitä. Näkyy olevan suuri kaupunki tämä. Kaupunkia kohti kulkevalla moottoritiellä oli lauantai-iltana paljon muitakin kulkijoita ja tien reunoja koristivat aika ajoin erilaiset kauppakeskukset, hotellit ja muut suuret liikeyritykset. Aivan tällaista vaikutelmaa en Afrikan muista kaupungeista tällä matkalla muista saaneeni.

150124-3

Ensimaisemia Keniasta. Alkuun harhailimme hieman opastamattomilla tietöiden kiertoreitillä.

150124-4

30 kilometriä Nairobista, ensimmäiset ruuhkat.

Suuri tuntui kaupunki olevankin. Varaamamme erilaisten maantiematkailijoiden suosima majapaikka sijaitsi nimittäin kaupungin laidalla. Tästä huolimatta matkaan ensimmäisistä liikennevaloista Nairobin laitamilla perille meni puolisentoista tuntia, vaikka emme siis joutuneet kantakaupunkiin ajamaankaan.

Majapaikka osoittautui Nairobin keskustasta katsottuna sangen syrjäiseksi, mutta maineensa veroiseksi. Toden totta, täällä erilaiset Afrikassa matkustavat autoilijat ja moottoripyöräilijät kokoontuvat. Saatuamme bussin parkkiin törmäsimme nimittäin pian suomalaiseen moottoripyöräilijään, jolla oli sama suunta kun meillä. Kaveri oli juuri hakenut viisumia Etiopiaan ja Sudaniin. Saimme arvokkaita neuvoja. Eiköhän tästä vielä eteenpäin päästä. Jos ei muuta, ainakin nyt tiedämme, ettemme ole ongelmiemme kanssa yksin.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Lisää perinteistä Tansaniaa – Päivä 51

Ti 20.1.2015, Korogwe (TZ) – Arusha (TZ)

Jos maanantai oli leppoisa ja rento, tiistai ei oikein sitä enää ollut. Se oli enemmän perinteistä, jo tutuksi käynyttä Tansaniaa. Päivän tavoitteena oli päästä Arushaan, joka tunnetaan muun muassa suosittuna erilaisten safareiden lähtöpisteenä. Monet Kilimanjaron retket järjestetään myös kyseisestä kaupungista, sijaitseehan tämä Afrikan korkein vuori verraten lähellä Arushaa. Matkaa perille oli noin 340 kilometriä.

Lähdimme liikkeelle kaikessa rauhassa, puoli kymmenen aikaan aamupäivällä. Tie kuitenkin muuttui pian huomattavasti kehnommaksi kuin mihin olimme maanantaina tottuneet. Useampaan tietyöhönkin törmäsimme. Onneksi kiertotiet olivat sangen lyhyitä, tällä kertaa niillä ei tarvinnut viettää tuntikausia kuten joskus aiemmin. Alkoi myös sataa ja kohta tienvierustat lainehtivat, suorastaan tulvivat. Vesi ei kuitenkaan tällä kertaa tullut tielle asti. Kuoppia ja eritoten hidasteita oli taas paljon. Eteneminen oli hyvin hidasta.

150120-1

Tiistaiaamu, valmiina lähtöön.

150120-4

Perusmaisemia.

Päivämatkan varrelle osuneet kylät olivat ennen Moshia – joka näytti olevan hieman merkittävämpi asutuskeskus – sangen pieniä ja sanoisinko paikallishenkisiä. Pidimme tällaisissa paikoissa muutaman lyhyen tauon. Pidempään pysähdykseen eivät nämä kylät houkutelleet. Joutomiehiä oli nimittäin paljon, ja välittömästi pysähdyttyämme saimme kimppuumme monenlaista läpänheittäjää ja kaupustelijaa. Loput ukot tuijottivat. Ei kovin rento fiilis tule moisesta.

Mitä tulee käytökseen, Tansania on varsinkin näiden teiden varsilla sijaitsevien pienten paikkojen suhteen poikennut selvästi aiemmista maista. Monien paikallisten käytös vaikuttaa välillä jossain määrin aggressiiviselta tai ainakin röyhkeältä. Tänäänkin ajaessamme – taas lukuisten hidastetöyssyjen takia – lähes kävelyvauhtia läpi eräästä pikkukylästä, paidaton paikallinen mieshenkilö joutui bussin nähtyään näemmä suunnattoman tunnekuohun valtaan, rupesi mölisemään jotain ja juoksi kädet pyörien perässämme puolisen kilometriä. Iloinen oli kai. Tai jotain. Yleistä on myös, että bussin kylkiä koputellaan ja meidät haluttaisiin pysäyttää. Jos näiltä kavereilta sitten kysyy mitä asia koskee, vastauksesta ei yleensä saa selvää tai sitten mitään asiaa ei oikeasti ole. Kunhan vaan haluavat kätellä. Huomiota. On vaikea sanoa kuinka paljon erilaisilla päihteillä on osuutta tähän käytökseen. Arvelisin, että ainakin jonkin verran, joissain tilanteissa.

Mitä lähemmäs Arushaa pääsimme, sitä vilkkaammaksi kävi myös liikenne. Erityisesti viimeinen kahdeksankymmenen kilometrin pätkä Moshista Arushaan oli hyvin vilkas ja oikeastaan lähes katkeamatonta taajama-aluetta. Tässä vaiheessa alkoi olla jo pimeääkin. Paikalliset ammattikuskit eivät tosin paljon liikenteen vilkkaudesta tai huonista valaistusolosuhteista välittäneet. Bussit ohittelivat hitaampaa kuorma-autoliikennettä vastaantulijoista välittämättä. Erään kylän kohdalla henkilöauto joutui väistämään samalla kaistalla vastaan tullutta linja-autoa pientareelle. Joskus busseja oli kaksikaistaisella tiellä kolme rinnan, kaasu ilmeisesti pohjassa. Kuka pääsee ohi kenestä ja missä järjestyksessä? Sitä ei ilmeisesti voi tietää ennen kuin yrittää. Ja täällä linja-autokuskit näkyvät olevan hyvin halukkaita yrittämään. Välillä mietityttää, ajavatko herrat autojaan jonkinlaisissa piristeissä.

150120-2

Tauko ja hengaajat.

150120-3

Tienvierusta tulvii.

Perille Arushaan päästiin siis jälleen kerran pimeällä. Onneksi hotelli oli ehditty varata maanantaina jo valmiiksi, jottei tähän enää mennyt ylimääräistä aikaa. Arushaa ihmetellään näillä näkymin kolme päivää ja matka jatkuu Keniaan lauantaina.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail