Päivä 176, Cartagena de Indias (Kolumbia)

Sain kuin sainkin puhuttua muut ympäri. Tänään on viimeinen päivämme Kolumbiassa ja siten myös Etelä-Amerikassa. Nousemme parin tunnin päästä purjeveneeseen, joka vie meidät lopulta Panamaan, muutaman kymmenen kilometrin päähän Colonista. Colon on se satamakaupunki, jossa autot sisältävä merikontti taitaa jo olla. Emme siis joudu odottelemaan turhia. Laivausaikataulu oli melkein liiankin hätäinen, mutta se on vain hyvä. Kansainväliset laivarahdit kun taitavat yleensä olla melkein aina myöhässä, joten kerran näinkin päin.

Purjevenematka vie siis viisi päivää. Lähdemme liikenteeseen tänään, lauantai-iltana. Vene on ensin avomerellä yön, seuraavan päivän ja vielä yhden yön. Tämän jälkeen vietämme kolme päivää paratiisimaisista maisemistaan kuuluilla San Blasin saarilla. Viimeisenä yönä purjehdimme Panaman mantereelle, ja matka on ohi torstaiaamuna. Näin meille kerrottiin. Venefirman toimistolla sanottiin myös, että mikäli reissulla haluaa…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 174, Cartagena de Indias (Kolumbia)

Auton saaminen Kolumbiasta Panamaan on monella tavoin koko tähänastisen matkamme suurin epäjatkuvuuskohta. Nyt tämä merkittävä este on kuitenkin ylitetty, sillä auto on kontissa ja kontti ehkä jo laivassakin. Parin päivän päästä sekä auton että kontin pitäisi olla perillä. Autoasia on siis hoidossa, eikä meidän tarvitse puuttua siihen ennen kuin vasta Panamassa. Konttilaivan merimatka kestää vain kaksi päivää.

Autojen lastaus tapahtui eilen. Kuten sovittu oli, homma alkoi yhdeksältä aamulla ja vei minulta ja Tuomakselta koko päivän. Satamaan päästettiin vain autojen viralliset omistajat, joten naisilla oli vapaapäivä. Ajoimme ensin logistiikkafirman toimistolle, josta jatkoimme jonossa jo eilen tutuksi käyneen asiamiehen auton perässä satamaan. Tälläkin kertaa aika kului pääasiassa odotellen, kaiketi erilaisten papereiden käsittelyä. Aurinko porotti kuumasti, eikä paisteessa viitsinyt juuri…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 76, Juan Punol (Argentiina)

Paraguay toi minulle aiemmin mieleen lähinnä takapajuisen, korruptoituneen ja kaikin puolin epämääräisen sisämaassa sijaitsevan valtion, jonne ne kaikkein parhaimpaan piiloon halunneet saksalaiset sotarikolliset Mengelestä lähtien toisen maailmansodan jälkeen pakenivat. Lisäksi se oli mielikuvissani tasainen ja vihreä ja kosteankuuma. Oikeastaan maa oli kuvitelmissani stereotypia siitä, minkälainen Latinalaisen Amerikan vähemmän tunnettu banaanitasavalta voi pahimmillaan olla. Nyt olemme ajaneet Paraguayn yhden nurkan halki, ja osaan vihdoin sanoa aiheesta myös jotain omakohtaiseen kokemukseen perustuvaa.

Aloitetaan vihreydestä. Sitä Paraguay tosiaan oli. Kuuma siellä oli myös. Aurinko paahtoi iltapäivällä…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 74, Ciudad del Este (Paraguay)

Paraguay on erikoinen paikka. Epämääräisyydet alkoivat jo jokunen kilometri Brasilian puolella, ajaessamme kohti ystävyyden sillaksi nimettyä rajasiltaa. Tien varressa seisoskeli mieshenkilöitä, jotka huitoivat ohi ajaville autoille. Emme hidastaneet. Sillan kupeessa seisoskelijoita oli enemmän. He tunkivat pientareelta suorastaan auton eteen, koko ajan vimmatusti pysähtymismerkkejä viittoen. Lopulta hidastaessamme rajan poliisikopin eteen yksi huitojista juoksi meidät kiinni. Raotin lukitun auton ikkunaa ja kysyin, mikä hätä miehellä oli. Kaveri halusi antaa meille mainoksen. Otin lapun ja suljin ikkunan. Paperissa mainostettiin jotain Paraguayssa olevaa liikettä ja sen tarjouksia. Ei ollut kummoinen hätä.

Itse raja oli hyvin samankaltainen kuin edellinenkin Chuyssa. Paikalliset eivät tarvitse rajajoen ylittämiseen sen kummempia…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

 

Facebooktwittermailby feather