Välimeri, tuo pintatiematkailun yllättävä haaste

La 7.3.2015, Aleksandria (EG)

Virtuaalinen matkapäiväkirjani on viellä Punaisenmeren rannalla, mutta hypätäänpä silti taas hetkeksi muutama päivä eteenpäin ja nykyhetkeen, eli Välimeren rannalle Aleksandriaan. Tietyllä tavalla ensivaikutelma tästä kaupungista toi jollain tavoin mieleen Beirutin. Yhdistäviä tekijöitä ovat tietynlainen rakennetun ympäristön ranskalaishenkinen tyylikäs rähjäisyys ja tietenkin tuo meri, jonka rantaviivaa molemmat kaupungit myötäilevät. Molempien rantakatu on perin pitkä ja vilkkaasti liikennöity.

150307-11

Aleksandriaa ja Välimerta.

150307-12

Katunäkymä Beiruti… ei kun siis Aleksandriasta.

Alkuperäinen ajatukseni oli matkustaa Afrikan halki ja edelleen Suomeen lentämättä lainkaan. Syvällisempien tutkimusten perusteella tästä on tulossa paljon suurempi haaste kuin kuvittelin sen olevan. Syy tähän on juurikin tuo Välimeri, sen ylittäminen meriteitse Egyptistä Eurooppaan – Turkki, Kreikka tai jopa Kypros kävisivät – näyttää olevan äärimmäisen hankalaa, jopa mahdotonta. Matkustajia kyytiinsä ottavia laivoja ei vain näiden kahden mantereen välillä näytä kulkevan. Kaikki lentävät, ja rahtilaivatkaan eivät kaiketi halua riesakseen satunnaisia meri- tai pintatiematkustamiseen viehtyneitä kummajaisia.

Vielä muutama vuosi sitten tilanne näyttää olleen toisenlainen ja internet on yhä pullollaan vanhoja Egyptin ja Euroopan yhdistäneiden laivareittien aikatuluja. Muutokseen on varmaan vaikuttanut ainakin Egyptin epävakaa, tai sellaiseksi oletettu, tilanne. Laivalinjat on peruutettu koska matkustajia ei ole. Omaa osaansa on saattanut näytellä myös vuoden 2008 talouskriisi, jonka takia muistan ainakin Aasiassa joitain laivareittejä peruutetun.

Yhdistävä tekijä kansainvälisessä laivaliikenteessä näyttääkin olevan epävarmuus, ainakin sikäli kun puhutaan hieman eksoottisemmista reiteistä ja maailmankolkista. Tämä teema toistuu hyvin usein esimerkiksi erilaisilla overlander-foorumeilla. Pääseekö Kreikasta Israeliin laivalla? Entä vieläkö Panaman ja Kolumbian välillä kulkee autolautta? Kukaan ei tyypillisesti tiedä ja parin viikon takainen tietokin saattaa olla vanhaa. Tilanteet muuttuvat jatkuvasti. Jos laivafirma menee konkurssiin loppuu meritieyhteys siihen. Livingstonessa tapaamamme Turkista Egyptiin pyöränsä laivannut motoristiporukka ei esimerkiksi uskonut laivayhteyteen ennen kuin oikeasti näki laivan ja sen lähtövalmistelut, vaikka siis matka oli varattu ja kaiken piti olla kunnossa.

Siispä: jos joku tätä lukeva sattuisi tietämään tavan, jolla täältä Egyptistä pääsisi lentämättä Turkkiin tai Eurooppaan, tai vaihtoehtoisesti on kovin etevä etsimään kuranttia tietoa internetistä, otan erittäin mielelläni neuvoja ja vinkkejä vastaan. Matkustajalautat, risteilyalukset, rahtilaivat. Jopa yksityisveneet. Kaikki kiinnostavat. Ihan täysin en ole vielä toivosta luopunut, vaikka aika hankalalta tilanne näyttääkin.

Edit 8.3.2015

Täydennettäköön juttua vielä uutisilla itse bussin laivauksesta. Se ei siis ole ongelmallista ja Aleksandriasta lähtee sopivia autokuljetuslaivoja useampaankin kohteeseen Turkissa ja Euroopassa. Hintakin on verraten kohtuullinen. Bussin laivauskuviot ovat perin hyvässä mallissa ja paperit aika lailla kunnossa. Tilanne alkaa olla se, että auto enää pitää ajaa satamaan ja huolintaliike hoitaa loput. Mikään näistä laivoista ei vain suostu ottamaan henkilömatkustajia, mikä on harmillista.

 

 

Facebooktwittermail

Livingstonesta kohti Sambian pääkaupunkia – päivä 28

Su 28.12.2014, Livingstone (ZM) – Choma (ZM)

Myöhäinen startti, lyhyt matka ja hyvä puolipilvinen ajosää. Siinä sunnuntai tiivistettynä. Bussin kyytiin saatiin taas uusia, sunnuntaina Sambiaan saapuneita matkustajia, joten liikkeelle päästiin vasta neljän aikaan iltapäivällä. Noin 180 kilometrin matka Livingstonesta kohti Sambian pääkaupunkia Lusakaa kuitenkin sujui hyvinkin joutuisasti. Tie nimittäin oli poikkeuksellisen hyvää ja muu liikenne vähäistä, maasto taasen sangen vehreää ja melkeinpä metsäistä.

Yö päätettiin viettää Choma-nimisessä pikkukaupungissa, johon päästiin perille sopivasti hämärän laskeutuessa. Mikäli koko matka Lusakaan on yhtä hyvää tietä kuin tänään nähty, huominen kolmensadan kilometrin ajopäivä ei tule ongelmia tuottamaan. Saapa nähdä tuottaako niitä sitten itse Lusaka. Itse en nimittäin muista lukeneeni kyseisestä kaupungista yhtään mairittelevaa tai kiittävää arviota. Likaista ja tylsäntympeää vain. Vaarallistakin. Saapa nähdä.

141228-1

Hyvää tietä Sambiassa, väliltä Livingstone – Choma.

141228-2

Erään kylän raitti päivämatkan varrelta.

Loppumatkan reititystä silmällä pitäen törmäsimme Livingstonen viimeisenä iltana mielenkiintoisiin kaveruksiin. Kanssamme samassa majapaikassa majoittuneet sveitsiläiset olivat matkalla kohti Etelä-Afrikkaa ja olivat tulleet moottoripyörineen vesiteitse Turkista Egyptiin vasta noin kaksi kuukautta sitten. Motoristien Sudanin ja Etiopian läpi kulkenut reitti oli kutakuinkin sama jota me – ja oikeastaan lähes kaikki muutkin Afrikan läpi pintateitse omalla ajoneuvollaan kulkevat – tulisimme käyttämään, mikäli siis Välimeren rannoille pyrkisimme. Viesti oli jossain määrin lohdullinen: heidän mielestään reitti on maaston ja teiden puolesta ajettavissa myös linja-autolla.

141228-3

Sveitsiläiset pyörät. Africa Twin on edelleen kova sanapari.

Haasteitakin matkaan tosin mahtuu. Kaikki lauttayhteydet Egyptistä Eurooppaan tai Turkkiin ovat hyvin epävarmoja ja vaihtelevia. On suuri kysymysmerkki, löytyykö sopivia yhteyksiä Egyptistä muutaman kuukauden kuluttua. Sveitsiläisten käyttämä laivareittikin oli kuulemma lakkautettu jo pian heidän merimatkansa jälkeen.

Lisäksi oman lisämausteensa tähän soppaan tuo byrokratia. Egyptin ja Sudanin rajoja on kuulemma turha pyrkiä ylittämään ilman paikallista ”fikseriä”, operaattoria joka hoitaa paperityöt. Kaikki kaavakkeet ovat arabiaksi ja niitä – kuten myös erinäisiä ajoneuvon tullaukseen liittyviä luukkuja, toimistoja ja virkamiehiä – on paljon. Hankalin ja epämiellyttävin paikka tässä mielessä on kuulemma ehdottomasti Egypti. Kaverusten mielipiteet osuivat hyvin yhteen aiemmin kuullun ja luetun kanssa. Mikään ei kuitenkaan ole mahdotonta. Ainakin moottoripyörillä tuo reissu on ollut tehtävissä ja vieläpä kuluneen syksyn aikana. Tästä kohtaamamme motoristit toimivat elävinä todisteina. Lohdullinen ajatus. Saa nähdä mihin tässä vielä päädytään.

Sveitsiläisillä oli blogigin. Moottoripyöräilijöiden matkaa voi ihmetellä englannin kielellä osoitteessa www.findingrichard.com.

 

Facebooktwittermail