Junamatkailua Turkissa: Ankarasta Mersiniin

Ti 24.3.2015, Mersin (TR)

Yöjunamatka Ankarasta Adanaan ei ollut miellyttävyystasoltaa ihan Istanbul – Ankara -välin veroinen kokemus. Mitään vallan vastenmielistäkään se ei tosin ollut, itse asiassa kokemus oli melko neutraali. Ehkä hyvin samanhenkinen kuin vastaava pitkä matka yöbussilla olisi ollut.

Juna oli vanhempi ja hitaampi kuin uusi Istanbulista Ankaraan kulkenut, mutta yleisilmeeltään siisti. Turkin junissa istuimet – siis myös kakkosluokassa, jossa tämän kaksitoistatuntisen välin matkustin – on näemmä aina järjestetty 2 + 1 -asemaan, eli toisella puolella käytävää on istuimia vain yksi. Itse istuin tällä kertaa tällaisella yksittäisellä penkillä. Muuten hyvä, mutta valitettavasti paikkani oli vaunun päässä, jossa viimeiset istuimet olivat vastakkain ja jalkatila ehkä siten vähän pienempi kuin se keskemmällä vaunua olisi ollut. Potkimme siten ajoin unissamme toisiamme vastapäätä istuneen kaverin kanssa.

150324-1

Perillä Adanassa. Juna oikealla.

150324-2

Yöjuna sisältä.

Suurin tämän yöjunan negatiivinen puoli oli sen jatkuva pysähtely. Pysäkkejä oli tasaisin väliajoin myös yöllä ja väki junassa vaihtui taajaan. Liikennettä käytävällä oli siis paljon, ja uskon matkustajan joillain omaa paikkaani ympäröivillä penkeillä vaihtuneen matkan aikana pariinkin kertaan. Nukkuminen oli siis aika rauhatonta, sikäli kun unen laatu kovin hyvä olisi muutenkaan istuvassa asennossa ja valaistussa vaunussa ollut. Joissain lähteissä kerrotaan, että tämän välin voisi matkustaa myös makuuvaunussa. Käsitykseni mukaan makuupaikkoja ei tässä junassa kuitenkaan ollut. Ainakaan sellaista ei minulle tarjottu ja lippua Ankaran asemalta ostaessani ei muutakaan kyselty. Liekö siis junassa ollut vain yhdenlaisia ja -hintaisia istumapaikkoja.

Heräsin jossain vaiheessa yötä junan jälleen pysähdyttyä jollekin pikkuasemalle ja hämmästyksekseni huomasin ulkona olevan lunta. Juna taisi käydä melko korkealla. Matkustajien kulkiessa edes takaisin ulkoa kävi myös sangen viileä tuulahdus. Vaunussa kuitenkin oli koko matkan ajan lämmin, välillä suorastaan kuuma. Palella ei tarvinnut. Päästyäni aamulla perille Adanaan sää oli sangen leuto eikä lumesta tai kylmistä ilmoista ollut tietoakaan. Oikein mukava ja aurinkoinen kevätaamu. Kävellessäni hiljaista mutta leveää ja vehreää asemalta lähtenyttä puistokatua Adana vaikutti muutenkin, ainakin maanantaisena aamupäivänä, ihan viihtyisältä paikalta. Kovasti hienoja kahviloita.

Adanasta Merisiniin näytti menevän junia tämän tästä, monta tunnissa. Yöjunan saavuttua perille kahdeksan maissa yksi tällainen oli juuri lähdössä asemalta. Kovin näytti täydeltä, joten päätin ihmetellä hetken Adanaa. Ehkä tilanne rauhoittuisi myöhemmin aamupäivällä. Käveleksin siis jonkin verran ympäriinsä, söin aamupalaa ja lorvin. Yhdentoista maissa kyllästyin. Ostin pari euroa maksaneen junalipun viimeiselle etapille ja nousin junaan, joka ihme kyllä oli nytkin sangen täynnä. Kaikki halukkaat kuitenkin pääsivät istumaan huolimatta siitä, että paikkalippuja ei junaan myyty. Siisti ja uuden oloinen pakallisjuna pysähtyi 50 minuuttia kestäneen matkan aikana muutaman kerran ja puolelta päivin olin perillä Mersinissä.

150324-3

Mitä ihmettä? Lunta Turkissa! Kuva yöllisen junamatkan varrelta.

150324-4

Aurinkoisessa Adanassa lumesta ei ollut enää tietoakaan.

Ensivaikutelma kaupungista oli hektinen. Aamun seesteiseen Adanaan verrattuna Mersinin jalkakäytävät olivat näemmä paljon kapeampia ja niillä liikkui paljon enemmän ihmisiä, välillä suorastaan ruuhkaksi asti. Toinen selvä ero Istanbuliin verrattuna näyttää myös olevan kielitaito. Istanbulissa kaikki tuntuivat lähtökohtaisesti puhuvan englantia, monet jopa erittäin hyvää sellaista. Mersinissä taas tuntuu eilisten kokemusteni perusteella englanninkielentaitoisuus olevan enemmän poikkeus kuin sääntö. Mutta näinhän se lienee maassa kuin maassa, kun kansainvälisistä suurkaupungista siirtyy maakuntiin.

Turkin junayhteyksiä selvittäessäni turvauduin jälleen tuttuun ja erinomaisen kattavaan pintatiematkailua ja erityisesti junamatkoja käsittelevään sivustoon nimeltä The Man in Seat Sixty-one. Suosittelen. Turkkia koskevaa alasivua tuli tavattua muutaman viimeksi kuluneen päivän aikana hyvin ahkerasti. Se löytyy tästä. Turkin junaliput voi ostaa myös netistä. Varausjärjestelmä löytyy tämän linkin takaa. Itse tosin ostin lippuni aina asemilta, mutta tätä samaa varausjärjestelmä näkyi asemahenkilökuntakin käyttävän lippuja minulle myydessään. Junaliput olisi siis kaiketi ihan yhtä lailla voinut ostaa netistäkin hyvissä ajoin ennen matkaa. Tuolta näemmä selviää myös kunkin junan reaaliaikainen paikkatilanne.

 

Facebooktwittermailby feather

Ankara! Tänään kuunnellaan: Tuomari Nurmio – Ankara

Su 22.3.2015, Ankara (TR)

Ensiksi on todettava, että Turkin pääkaupungin Ankaran katselminen jää kovin vähiin. Jatkan nimittäin matkaa jo tänä iltana. Kovin montaa tuntia en siis kaupunkia ehtinyt ihmetellä, joten en osaa myöskään antaa tyhjentävää lausuntoa kaupungin väitetystä tylsyydestä. Kovin leveitä ja suoria ovat ainakin kadut. Autot ajavat kovaa. Kerjäläisiä näyttää täällä olevan myös enemmän kuin Istanbulissa. Kadulla viltteihin kääriytyneenä pahvinpalan päällä istuu yleensä äiti lapsensa kanssa. Näin yhden kokonaisen perheenkin, joka tuntui puhuvan arabiaa. Syyriasta taitavat olla. Rajan lähestyessä pakolaisten määrä varmaan kasvaa edelleen. Saa nähdä minkälainen tilanne on Mersinissä.

Ankaran rautatieasema.

Ankaran rautatieasema.

Valitsin siis lopulta – kuinka ollakaan – bussin sijaan hankalamman ja kalliimmaan vaihtoehdon eli junan. Istanbulissa matkustin jo eilen aseman läheisyyteen josta sitten otin hotellin jotta lähtö tänään olisi ollut helpompi ja miellyttävämpi. Pendikin aseman seutu oli muuten miellyttävän oloista aluetta. Vaikka kyseessä on vielä Istanbulin osa, tunnelma oli kuin jossain pienehkössä kaupungissa pikkukauppoineen ja kapeine mutta hyvin siisteine katuineen. Voisin kuvitella, että Istanbulin kaupunginosat ovat tällä tavoin omaleimaisia ja omaavat oman identiteettinsä.

Ensimmäinen junamatka kesti siis nelisen tuntia ja suuntautui Istanbulista Ankaraan. Koko hommassa meinasi jo kärkeen käydä köpelösti, sillä en ollut varannut lippua etukäteen ja asemalle marssittuani selvisi, että junassa oli enää yksi ainut paikka vapaana. Ykkösluokassa. Kiitin onneani ja otin sen. Matka Ankaraan sujui sangen rattoisasti ja juna sekä lähti ajoissa että oli perillä vain muutaman minuutin ilmoitettua aikaa myöhemmin. Juna oli uusi ja mukava. Wifi löytyi kuten myös jokaisessa selkänojassa sijainnut henkilökohtainen näyttöruutu. Junaemännät kiersivät säännöllisin väliajoin tarjoten pikkupurtavaa ja juomia, joista ei ainakaan ensimmäisessä luokassa veloitettu mitään. Yllätyksekseni pääosan matkaa vaunu oli puolityhjä. Vasta viimeisen tunnin aikana ennen Ankaraa viimeinenkin paikka miehitettiin.

150322-2

Lähdössä Istanbulista. Jos näyttöruutua oli uskominen, junan suurin matkanopeus oli 255 kilometriä tunnissa.

150322-3

Samaisen junan ykkösluokka (tai oikeammin business-luokka).

Tästä matka jatkuu aivan pian yöjunalla kohti Adana-nimistä kaupunkia. Perillä olen seitsemän jälkeen aamulla. Adanasta Mersiniin ei ole sitten matka eikä mikään, paikallisjunalla välin pitäisi nimittäin taittua alle tunnissa. Koko matka Istanbulista Mersiniin pitäisi siis olla mahdollista tehdä rautateitse. Kiintoisaa on, että nelituntinen matka Istanbulista ankaraan maksoi 98 liiraa. Kakkosluokassa hinta olisi ollut 70 liiraa. Lähes kaksitoistatuntinen yöjunamatka Ankarasta Adanaan ilman makuupaikkaa taas kustantaa 29 liiraa. En ole vielä nähnyt junaa. Toivoakseni hinta ei korreloi suoraan kulkupelin laatutasoon.

Ankaran kunniaksi lienee syytä kuunnella kaupungin nimeä kantava kappale, tehtiinhän niin Istanbulissakin. Surumielisissä tunnelmissa laulun kertojaminä harmittelee tekemiänsä elämänvalintoja: ei olisi pitänyt laiminlyödä naistaan. Niin ei kuulemma tehdä ikinä Turkissa, kirjoittaa Kemal. Hameetkin olisi jälkikäteen tarkasteltuna kannattanut ehkä ostaa sittenkin merkkiliikkeestä. On kiintoisaa, miten kokonaisen tarinan voi kertoa vain muutamin sanoin, suorastaan minimalistisesti. Etevää. Siksi Hande Nurmio onkin kaiketi se ykkössuosikkini suomalaisista populaarimusiikin sanoittajista.

 

Facebooktwittermailby feather