Etiopian pääkaupunki Addis Abebasta – yhä täällä

Su 15.2.2015, Addis Abeba (ET)

Meidän piti siis lähteä eteenpäin Addis Abebasta jo tänään mutta toisin kävi. Bussin viime viikolla hajonnut paineilmaliitin lähetettiin tänne Suomesta DHL:n kautta ja se olikin kaupungissa jo päiväkausia sitten. Nyt se kuitenkin makaa tullissa emmekä saa sitä käsiimme. Siispä odottelemme.Toivottavasti osa saadaan mukaan huomenna ja pääsemme liikenteeseen. Pakkohan tuota palikkaa ei ole vielä vaihtaa. Paikallisen bussikorjaajan Dilassa putkeen tekemä pikaliimaviritys toimii yhä.

Ensivaikutelma Etiopian pääkaupungista oli lupaava. Addis Abeba vaikutti sangen modernita sekä melko siistiltä ja toimivalta. Kaupungissa onkin paljon uusia rakennuksia, mutta toisaalta uusien kaupunginosien väliin jää näemmä peltihökkelialueita jotka taas muuttuvat kaupunginosan vaihtuessa moderneiksi kivitaloiksi. Kaupungilla kävellessä törmää myös aika taajaan erilaisiin kerjäläisiin. Kadulla myös nukkuu ihmisiä. Kengänkiillotus näkyy olevan myös hyvin suosittu bisnes täällä. Kojuja – tai oikeammin kiillottajien istumapenkkejä – on tämän tästä.

Toinen kiintoisa liiketoiminnan muoto ovat puntarit, siis tavalliset vaa’at, joissa voi pientä korvausta vastaan itsensä punnita. Varsinkin kansallismuseon tienoilla vaakayrittäjiä oli vieri vieressä. Itse Etiopian kansallismuseo lienee tunnetuin Lucyksi nimetyn Etiopiasta löytyneen yhden ensimmäisen ihmisenkaltaisen luurangon esittelypaikkana. Euroopan monimuotoisiin kansallismuseoihin tottuneelle sekä rakennus että näyttely olivat kuitenkin sangen vaatimaton nähtävyys. Nelikerroksinen pienehkö rakennus on kävelty läpi puolessa tunnissa. Mieleen tuli lähinnä ehkä jonkinlainen maakuntamuseo.

150215-1

Yhdenläistä Addis Abebaa.

150215-2

Toisenlaista Addis Abebaa.

Etiopialaiset näyttävät olevan suorastaan hysteerisen tarkkoja kaikesta elektroniikasta. Kaikki kannettavat tietokoneet, puhelimet, kamerat ja tauluteitokoneet piti rekisteröidä jo rajalla. Saapa nähdä tarkastavatko tullissa listan jahka maasta poistumme. Suhtautuminen viihde-elektroniikkaan on ymmärrettävää, kun Addis Abebassa tutkii vaikkapa puhelinten hintoja. Sama laite voi nimittäin maksaa täällä kahdesta kolmeen kertaan enemmän kuin Suomessa. Arvotavaraa.

Salakuljetus on kuulemma yleistä ja tämän vuoksi turistienkin laitteet pyritään rekisteröimään rajalla. Yksi selitysmalli korkeaan hintatasoon on kuulemma se, että tavara tulee pääosin maahan Somalian satamista. Omaa rantaviivaahan Etiopialla ei ole. Somalia taas ilmeisesti kaikelle elektroniikalle niin kovat läpikulkutullit, että niiden hinta on pilvissä kun ne lopulta perille Etiopiaan saapuvat. Näin eräälle puhelinta etsineelle porukkamme jäsenelle kerrottiin. Täältä sitä ei siis kannata ostaa. Toisaalta laitteiden kallis hinta ei ainakaan kaikkia paikallisia tunnu rajoittavan. Applen tuotteitakin täällä näkee, sekä puhelimia, taulutietokoneita että läppäreitä. Joillain täälläkin rahaa näkyy olevan.

150215-3

Kaupungin taksikanta koostuu pääosin vanhoista sinisistä Ladoista. Ovat muuten aika loppuun ajettuja.

150215-4

Lucy nähty. Etiopian kansallismuseo oli sangen vaatimaton.

Sananen vielä etiopialaisesta ruoasta. Se nimittäin on sangen kiintoisaa ja oikeastaan ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa selvästi omaleimaista. Tähän astihan ruoka Afrikassa on ollut sangen, sanoisinko, luonteetonta. Mausteita on käytetty sangen vähän – mikä oli ainakin minusta yllättävää – ja oikeastaan joka maassa perusruoka on koostunut jonkinlaisesta liha- tai kanakastikkeesta tai kanapalasta, jonka lisäkkeenä on ollut paikallista maissipuuroa tai jonkuntyyppisiä öljyssä paistettuja ranskalaisia perunoita. Jossain on tarjolla ollut myös kalaa noiden samojen lisukevaihtoehtojen kanssa. Monesti tällöin kala on tarjottu kokonaisena, ei fileenä. Aika mitäänsanomatonta on ollut ruoka, siis. Ei liene ihme, miksei maailmalla pahemmin afrikkalaisiin ravintoloihin törmää.

Etiopian pöperöt ovat kuitenkin toisenlaisia. Tyypillisesti aterian pohjalle lyödään injera-nimellä kulkeva hieman huokoinen ja sienimäinen, mutta ohut lettu, ja sen päälle mätetään sitten erilaisia kastikkeita. Injeraa kuuluu ateriaan myös rullina, josta sitten revitään käsin palasia ja lettua käytetään kastikkeiden ja lisukkeiden ottimena. Kaikki ruokailijat syövät ilman ruokailuvälineitä isolta tarjottimelta, johon koko komeus on kipattu. Makujakin löytyy. Osa chili-lisukkeista ovat hyvinkin tulisia, mutta itse kastikkeet eivät näytä sitä olevan. Tai en ainakaan itse ole vielä moisiin törmännyt. Ajatus lienee, että jokainen voi niin halutessaan dipata lettuaan noissa tulisemmissakin jauhoissa.

Ihan maukas ateria oli ainakin tuo alla kuvattu. Mukavaa vaihtelua aiempaan ruokajärjestykseemme. Ravintola Yod Abyssinia Cultural Restaurant tarjosi myös – nettisivuilla lupaamansa mukaisesti – paikallista viihdettä ja tanssiesityksiä. Ei hullumpaa. Tosin tanssijat sekä soittoniekat tekivät parastaan koko illan ja sellaisella intensiteetillä, että keskustelu oli välillä aika hankalaa. Huutamista, suorastaan. Taide vaatii veronsa.

150215-5

Etiopialaista sapuskaa. Perinneruoka täällä syödään käsin.

150215-6

Melkoinen meininki. Ravintolassa oli myös ohjelmaa, koko illan.

Matka jatkuu siis heti jahka saamme alussa mainitsemani varaosan. Suuntana on pohjoinen. Tiettävästi maisemat reitillä tulevat olemaan vuoristoisia ja jylhiä. Addis Abebassa joukkomme väheni taas kahdella. Nyt meitä on enää seitsemän, joten bussissa yöpyminenkin alkaa olla jo ihan realistinen vaihtoehto, vaikka ihan koko konkkaronkalle. Saapa nähdä onko se vielä tarpeen, vaikkapa Sudanissa.