Vihdoinkin kohti pohjoista Etiopiaa – päivä 79

Ti 17.2.2015, Addis Abeba (ET) – Debre Birhan (ET)

Bussin paljon harmia ja viivästystä aiheuttanut varaosa saatiin vihdoin ulos tullista tiistaina alkuiltapäivästä. Kyseessähän oli siis vain suhteellisen yksinkertainen liitin, jolla kaksi paineilmajärjestelmän erikokoista putkea liitetään yhteen, 8 ja 10 millimetriä paksut sellaiset. Moinen liitoskappale olisi varmaan loppujen lopuksi löytynyt Addis Abebastakin, mutta palikan tilaaminen Suomesta kuulosti yksinkertaisemmalta ja helpommalta vaihtoehdolta. Nyt olemme viisaampia. Kun ensi kerralla Etiopiassa linja-auton varaosia tarvitsemme, tiedämme paremmin.

Varaosa ei siis enää ollut este lähdölle. Liikkeellelähtötarkastuksessa kuitenkin paljastui vielä pientä korjailtavaa. Laturia paikallaan pitävät ruuvit olivat nimittäin pahoin löystyneet ja ne piti vielä kiristää. Lopulta kaikkien tarkastusten ja ruuvailujen jälkeen liikkeelle päästiin vasta sangen myöhään iltapäivällä.

150218-1

Ropailua. Neljä vuotta vanha Sikaflex ei näemmä ole enää käyttökelpoista.

Addis Abebasta ulos ajaminen oli oma suorituksensa. Se nimittäin kesti toista tuntia. Periaatteessa reitti kaupungista oli hyvin helppo ja suora, oikeastaan vain yksi käännös ja eräs pääväylä olisi lopulta johtanut meidät haluamallamme pohjoiseen vievälle maantielle. Lähes koko kaupunki näytti kuitenkin olevan remontissa. Teitä uusitaan ja kaupunkiin näemmä rakennetaan hyvin suurisuuntaista ja kattavaa raitiotieverkkoa. Paljon siltoja ja kaivuutöitä.

Jouduimme lopulta tekemään melkoisen kierroksen päästäksemme ulos kaupungista. Sinänsä tämä kiertely oli hyvin opettavaistakin, Addis Abeban laitamilla ja lähiöissä seikkailu antoi nimittäin selvän käsityksen kaupungin hurjasta rakennusbuumista. Melkoinen metropoli on Etiopiaan rakenteilla. Työmailla näkyi taas ajoittain olkihattupäisiä kiinalaisen oloisia kavereita. Sieltäköhän lienee peräisin tämän lähes koko kaupungin kattavan perusparannus- ja laajennusprojektin rahoitus, en tiedä. Jostain raha kuitenkin tulee, sillä halpa ei moisen mittakaavan operaatio ole. Mihinkään vastaavaan emme ole muissa Afrikan kaupungeissa törmänneet.

150218-2

Addis Abeban reunaseutuja.

150218-3

Mutkaista tietä ja synkähköjä pilviä.

Itse päivämatka jäi myöhäisestä lähdöstä johtuen aika lyhyeksi. Ajelimme päivän päätteeksi noin 130 kilometriä Debre Birhan –nimiseen pikkukaupunkiin ja majoitumme sinne. Tie oli sangen mainiota ja maasto kumpuilevaa, mutta ei vielä vuoristoista. Suurempia korkeuseroja on ennakkotietojen mukaan edessä tulevina päivinä.

Vettäkin satoi jonkun hetken. Viime kerrasta onkin aikaa. Sää muuttui muutenkin viileäksi ja illalla oli jo suorastaan kylmä. Toisaalta tervetullutta vaihtelua, mutta sitten taas toisaalta saisivat etiopialaiset lämmittää hotellihuoneitansa edes jollain tavoin. Yleensä näin ei näytä nimittäin olevan, ainakaan sen tason majapakoissa joita me suosimme. Bussin ruumasta löytyi onneksi muutama jossain määrin työmaahenkinen lämpöpuhallin, joilla kämpät saatiin yöllä siedettävän lämpöisiksi. Kyseisiä puhaltimia ei ole taidettukaan käyttää sitten Pikavuoro Bangkokiin –aikojen, eli neljään vuoteen. Nyt niitä sitten tarvittiin Etiopiassa. Ikinä sitä ei näemmä tiedä mihin sitä joutuu. Ja missä mitäkin kapinetta lopulta tarvitsee.

 

 

…ja edelleen Addis: varaosista ja mobiilinetistä ulkomailla

Ti 17.2.2015, Addis Abeba (ET)

Emme me täältä eilen mihinkään päässeet. Aivan turha toive. Bussin Suomesta tilatun varaosan tarina alkaa saada kafkalaisia piirteitä. Lähetysseurannan mukaan kyseinen liitin on ollut Addis Abebassa jo kohta viikon. Tullaaminen kestää, tai mikä lie käsittely, kuulemma. Eilen sen vihdoin piti olla haettavissa DHL:n keskustan toimistosta kellon neljältä iltapäivällä. Kahden hengen iskuryhmä lähti odottamaan.

Vähän ennen neljää selvisi, että osa on yhä lentokentän tullissa ja sen lunastaminen onnistuisi sieltä. Siispä taksiin ja lentokentälle. Eipä ollut sielläkään helppoa. Lähetys oli saapunut perille ja oli tosiaan mainitussa toimipisteessä, mutta erinäisistä papereista tarvittiin kopioita sillä pitäähän dokumenttien toki kunnossa olla. DHL ei papereita kuitenkaan kopioi, tietenkään, eikä tulli. DHL toimittaa tavaraa ja tulli tullaa. Piti siis löytää toinen paikka joka kopioita suostuisi ottamaan. Kun sellainen vihdoin kentältä löytyi, paperit oli kopioitu ja toimitettu juoksujalkaa toimipisteeseen selvisi, että työaika oli päättynyt. Kello oli 17:02. Toimipiste sulkeutui viideltä.

Tätä kirjoitettaessa Jani on hoitamassa asiaa kentällä. Kaiken piti olla selvää ja kopiot tällä kertaa kunnossa, mutta kuinka ollakaan, saatujen tietojen mukaan näin ei kuitenkaan ollut. Eilen käynyt lähetyskuitti ei olekaan tänään enää käypä. Tai jotain sinne päin. Toimistokin sulkeutui yllättäen ilman näkyvää syytä. ”You have to wait, Sir”. Tällä tavoin täällä siis tällä hetkellä edetään. Eli ei yhtään mihinkään.

150217-2

Jälleen yksi aamu ja jälleen yksi hotellihuone. Addis Abeba, Etiopia.

150217-1

Bussi ei liiku.

Varaosafarssin ollessa eilen täydessä vauhdissa, koitin itse saada oman prepaid-nettiliittymäni toimimaan. Hankin sim-kortin lauantaina paikallisen johtavan operaattorin liikkeestä ja tuolloin henkilökunta ei saanut sitä tunnin kestäneistä yrityksistä yhdistymään verkkoon. Lopulta asiakaspalveluhenkilö ei keksinyt muuta keinoa kuin laittaa viesti heidän tekniseen tukeensa – eivät nimittäin näyttäneet vastaavan puhelimeen. Asia kuulemma korjaantuisi pian.

Asia ei ollut korjaantunut maanantaihin mennessä. Siispä marssin toiseen samaisien operaattorin liikkeeseen selvittelemään asiaa, ensimmäisen henkilökunta kun ei toimillaan minua oikein onnistunut vakuuttamaan. Seurasi toista tuntia ihmettelyä ja pään raavintaa. Ainakin neljä ihmistä koitti saada asiaan selvyyttä, mutta ei. Kaiken piti olla kunnossa mutta liittymä ei vain toiminut. Lopulta kaveri kokeili tablettiini toista sim-korttia, tavallista sellaista. Olinhan ostanut vain datakäyttöön tarkoitetun kortin jonka piti olla nettikäyttöön parempi. Kalliimpi se ainakin oli. Maksoin kortista 60 birriä ja olin ladannut sinne 100 birrin arvosta rahaa, joka yhteensä vastaa noin 7…8 euroa.

Halvempi normikortti – jolla siis voi sekä soittaa että päästä verkkoon – yhdistyi välittömästi myös internetiin. Loistavaa! Myy minulle tuo kortti, pyysin. Kaveri kääntyi tietokoneeseensa päin ja rupesi räpläämään sitä, mutta kuinka ollakaan: firman järjestelmä oli kuulemma juuri kaatunut. Uusia liittymiä ei pystyttäisi reikisteröimään eikä hän voisi myydä minulle mitään. Tähän hetkeen asti järjestelmä oli toiminut ongelmitta. Olin puoli minuuttia hiljaa ja tuijottelin seinää. Sitten kiitin ja lähdin pois. Etiopia, raskas maa.

150217-3

Osa sim-korttikokoelmastani.

Sananen mobiilineteistä Afrikassa. Kaikissa vierailemissamme maissa ainakin omaan mobiililaitteeseeni sopiva liittymä on ollut hankittavissa melko helposti ja suhteellisen kohtuullisin kustannuksin. Itse olen hoitanut asian paikallisen operaattorin liikkeissä, joissa on yleensä saanut myös asiakaspalvelua. Laitteen asetukset on tarvittaessa laitettu kohdalleen ja erilaiset palvelukoodit on neuvottu. Joskus palvelu on ollut parempaa, joskus kehnompaa. Aina netti on kuitenkin lähtenyt – Etiopiaa lukuunottamatta – toimimaan.

Byrokratia vaihtelee. Joissain maissa sim-kortteja myydään myös monenmoisissa pikkuputiikeissa eikä ostajan henklötietoja pahemmin kysellä. Tyypillisintä kuitenkin on, että liittymän ostamiseen tarvitaan passi, jonka tiedot operaattori sitten syöttää järjestelmäänsä. Etiopiassa hakemukseen tarvittiin jopa passikuva ja kopio henilöllisyystodistuksesta (eli siis passista) ja nämä asiakkaan piti tuoda mukanaan. Operaattorin toimistossa ei kuulemma kopiokonetta ollut. Mutta ehkä etiopialaiset toimintamallit tulivat jo tuossa aiemmin käsiteltyä sangen kattavasti, joten hillitsen itseni enkä enää palaa niihin.

Hintaso on vaihdellut myös. Itse sim-kortti on yleensä hinnaltaan nimellinen (yhden euron luokkaa). Tämän jälkeen kortille on ladattava rahaa, joka tapahtuu yleensä ostamalla puheaikalipukkeita, joiden koodit sitten syötetään laitteeseen ja saldo kasvaa. Yhden gigatavun hinta on ollut halvimmillaan alle 10 euroa (muistaakseni Malawissa) ja kalleimmillaan yli pari kymppiä.

Yleensä ostettu puheaika kannattaa muuttaa datapaketiksi (data bundle), jolloin samalla rahalla saatu tiedonsiirtomäärä on paljon suurempi kuin jos siihen käyttäisi pelkästään peruspuheaikaa. Ja hintahan on toki suoraan sidoksissa tiedonsiirron määrään. Gigatavu on aika paljon, varsinkin jos yhteydet ovat hitaita. Kuten puheaikaakin, myös mainittuja datapaketteja voi ostaa pienempinä erinä ja yhden kerrallaan. Tällöin toki yksittäisen megabitin hinta on kalliimpi. Mitä enemmän ostat kerralla, sitä edullisempaa se on. Näinhän se maailma toimii.

Itse pidän paikallista puhelinliittymää ja erityisesti siihen liittyvää mobiilinettiä erittäin hyödyllisenä ja matkustamista helpottavana asiana. Vähänkään pidempään jossain maassa viipyessäni hankin yleensä aina sellaisen. Makuasioitahan nämä ovat, mutta liittymän hinta verrattuna siitä saatuun hyötyyn on mielestäni täällä Afrikassa ollut sangen kohtuullinen. Yksi liittymä on myös riittänyt minulle mainiosti vaikka mukana on useampia laitteita. Yhteyden kun voi mobiililaitteella jakaa ja hyöydyntää sitä näin myös vaikkapa kannetavassa koneessa.

 

Etiopian pääkaupunki Addis Abebasta – yhä täällä

Su 15.2.2015, Addis Abeba (ET)

Meidän piti siis lähteä eteenpäin Addis Abebasta jo tänään mutta toisin kävi. Bussin viime viikolla hajonnut paineilmaliitin lähetettiin tänne Suomesta DHL:n kautta ja se olikin kaupungissa jo päiväkausia sitten. Nyt se kuitenkin makaa tullissa emmekä saa sitä käsiimme. Siispä odottelemme.Toivottavasti osa saadaan mukaan huomenna ja pääsemme liikenteeseen. Pakkohan tuota palikkaa ei ole vielä vaihtaa. Paikallisen bussikorjaajan Dilassa putkeen tekemä pikaliimaviritys toimii yhä.

Ensivaikutelma Etiopian pääkaupungista oli lupaava. Addis Abeba vaikutti sangen modernita sekä melko siistiltä ja toimivalta. Kaupungissa onkin paljon uusia rakennuksia, mutta toisaalta uusien kaupunginosien väliin jää näemmä peltihökkelialueita jotka taas muuttuvat kaupunginosan vaihtuessa moderneiksi kivitaloiksi. Kaupungilla kävellessä törmää myös aika taajaan erilaisiin kerjäläisiin. Kadulla myös nukkuu ihmisiä. Kengänkiillotus näkyy olevan myös hyvin suosittu bisnes täällä. Kojuja – tai oikeammin kiillottajien istumapenkkejä – on tämän tästä.

Toinen kiintoisa liiketoiminnan muoto ovat puntarit, siis tavalliset vaa’at, joissa voi pientä korvausta vastaan itsensä punnita. Varsinkin kansallismuseon tienoilla vaakayrittäjiä oli vieri vieressä. Itse Etiopian kansallismuseo lienee tunnetuin Lucyksi nimetyn Etiopiasta löytyneen yhden ensimmäisen ihmisenkaltaisen luurangon esittelypaikkana. Euroopan monimuotoisiin kansallismuseoihin tottuneelle sekä rakennus että näyttely olivat kuitenkin sangen vaatimaton nähtävyys. Nelikerroksinen pienehkö rakennus on kävelty läpi puolessa tunnissa. Mieleen tuli lähinnä ehkä jonkinlainen maakuntamuseo.

150215-1

Yhdenläistä Addis Abebaa.

150215-2

Toisenlaista Addis Abebaa.

Etiopialaiset näyttävät olevan suorastaan hysteerisen tarkkoja kaikesta elektroniikasta. Kaikki kannettavat tietokoneet, puhelimet, kamerat ja tauluteitokoneet piti rekisteröidä jo rajalla. Saapa nähdä tarkastavatko tullissa listan jahka maasta poistumme. Suhtautuminen viihde-elektroniikkaan on ymmärrettävää, kun Addis Abebassa tutkii vaikkapa puhelinten hintoja. Sama laite voi nimittäin maksaa täällä kahdesta kolmeen kertaan enemmän kuin Suomessa. Arvotavaraa.

Salakuljetus on kuulemma yleistä ja tämän vuoksi turistienkin laitteet pyritään rekisteröimään rajalla. Yksi selitysmalli korkeaan hintatasoon on kuulemma se, että tavara tulee pääosin maahan Somalian satamista. Omaa rantaviivaahan Etiopialla ei ole. Somalia taas ilmeisesti kaikelle elektroniikalle niin kovat läpikulkutullit, että niiden hinta on pilvissä kun ne lopulta perille Etiopiaan saapuvat. Näin eräälle puhelinta etsineelle porukkamme jäsenelle kerrottiin. Täältä sitä ei siis kannata ostaa. Toisaalta laitteiden kallis hinta ei ainakaan kaikkia paikallisia tunnu rajoittavan. Applen tuotteitakin täällä näkee, sekä puhelimia, taulutietokoneita että läppäreitä. Joillain täälläkin rahaa näkyy olevan.

150215-3

Kaupungin taksikanta koostuu pääosin vanhoista sinisistä Ladoista. Ovat muuten aika loppuun ajettuja.

150215-4

Lucy nähty. Etiopian kansallismuseo oli sangen vaatimaton.

Sananen vielä etiopialaisesta ruoasta. Se nimittäin on sangen kiintoisaa ja oikeastaan ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa selvästi omaleimaista. Tähän astihan ruoka Afrikassa on ollut sangen, sanoisinko, luonteetonta. Mausteita on käytetty sangen vähän – mikä oli ainakin minusta yllättävää – ja oikeastaan joka maassa perusruoka on koostunut jonkinlaisesta liha- tai kanakastikkeesta tai kanapalasta, jonka lisäkkeenä on ollut paikallista maissipuuroa tai jonkuntyyppisiä öljyssä paistettuja ranskalaisia perunoita. Jossain on tarjolla ollut myös kalaa noiden samojen lisukevaihtoehtojen kanssa. Monesti tällöin kala on tarjottu kokonaisena, ei fileenä. Aika mitäänsanomatonta on ollut ruoka, siis. Ei liene ihme, miksei maailmalla pahemmin afrikkalaisiin ravintoloihin törmää.

Etiopian pöperöt ovat kuitenkin toisenlaisia. Tyypillisesti aterian pohjalle lyödään injera-nimellä kulkeva hieman huokoinen ja sienimäinen, mutta ohut lettu, ja sen päälle mätetään sitten erilaisia kastikkeita. Injeraa kuuluu ateriaan myös rullina, josta sitten revitään käsin palasia ja lettua käytetään kastikkeiden ja lisukkeiden ottimena. Kaikki ruokailijat syövät ilman ruokailuvälineitä isolta tarjottimelta, johon koko komeus on kipattu. Makujakin löytyy. Osa chili-lisukkeista ovat hyvinkin tulisia, mutta itse kastikkeet eivät näytä sitä olevan. Tai en ainakaan itse ole vielä moisiin törmännyt. Ajatus lienee, että jokainen voi niin halutessaan dipata lettuaan noissa tulisemmissakin jauhoissa.

Ihan maukas ateria oli ainakin tuo alla kuvattu. Mukavaa vaihtelua aiempaan ruokajärjestykseemme. Ravintola Yod Abyssinia Cultural Restaurant tarjosi myös – nettisivuilla lupaamansa mukaisesti – paikallista viihdettä ja tanssiesityksiä. Ei hullumpaa. Tosin tanssijat sekä soittoniekat tekivät parastaan koko illan ja sellaisella intensiteetillä, että keskustelu oli välillä aika hankalaa. Huutamista, suorastaan. Taide vaatii veronsa.

150215-5

Etiopialaista sapuskaa. Perinneruoka täällä syödään käsin.

150215-6

Melkoinen meininki. Ravintolassa oli myös ohjelmaa, koko illan.

Matka jatkuu siis heti jahka saamme alussa mainitsemani varaosan. Suuntana on pohjoinen. Tiettävästi maisemat reitillä tulevat olemaan vuoristoisia ja jylhiä. Addis Abebassa joukkomme väheni taas kahdella. Nyt meitä on enää seitsemän, joten bussissa yöpyminenkin alkaa olla jo ihan realistinen vaihtoehto, vaikka ihan koko konkkaronkalle. Saapa nähdä onko se vielä tarpeen, vaikkapa Sudanissa.

 

Vihdoin Addis Abeba – päivä 74

To 12.2.2015, Awassa (ET) – Addis Abeba (ET)

Vihdoin Addis Abeba. Auto-ongelmat ja huonokuntoinen tie viivyttivät pääsyämme tänne useammalla päivällä, mutta täällä kuitenkin siis vihdoin ollaan. Osin edellä mainituista hidasteista, osin uusista reittisuunnitelmistamme johtuen aikamme täällä rajoittunee vain muutamaan päivään. Matkaa on tarkoitus jatkaa jo sunnuntaina ja suunnata silloin kohti pohjoista, Egyptin rajalle kun on jo sovittu tapaaminen paikallisen fikserin kanssa kuun lopulle, ja tässä on vielä puolet Etiopiasta ja koko Sudan ajamatta. Tuleen ei siis jäädä makaamaan.

Matka Awassasta Etiopian pääkaupunkiin sujui mainiosti. Tällä kertaa ennakkotiedot tosiaan pitivät pakkansa ja tie oli helposti ajettavaa. Kuoppia ei ollut kuin nimeksi ja tietöitäkin vain joitakin muutaman sadan metrin pätkiä Addis Abeban laitamilla. Ajoimme jopa joitakin kymmeniä kilometrejä tuliterää moottoritietä. Tietullit ja kaikki. Ei tullut kovin kalliiksi tuo lysti, taksan suuruus linja-autolle oli nimittäin lopulta noin euron. Oikeastaan päivämatkalla ainoat hidasteet olivat taajaan sijainneet kylät, joiden kohdalla piti tietenkin hidastaa.

Torstaina myös maisemat muuttuivat selvästi. Tasankoa ja paljon karjaa. Mäet olivat näemmä jääneet toistaiseksi taakse. Matkan varrelle osui useampikin järvi, joiden läheisyydessä näkyi olevan runsaasti erialisia hotelleja ja resorteja, ainakin jos mainoskylttejä oli uskominen. Ihmisten käytös näkyi myös muuttuneen, sillä pitäessämme kahvitauon eräässä noin puolimatkassa sijainneessa pikkukaupungissa bussia ei enää paikallisten ihmettelijöiden toimesta piiritetty, kuten tähän asti lähes aina aiemmin on käynyt. Olimme ilmeisesti päässeet ihmisten ilmoille. Ajopelimme matkustajineen ei ole enää sellainen ihme kuin se aikaisemmin Etiopiassa on ollut.

150213-1

Karjaa tiellä. Muuten tien kunnosta ei ollut huomautettavaa.

150213-2

Tauolla. Täällä kai mukamas ajoimme jonkun päälle.

Etiopian poliisit ovat tähän mennessä olleet sangen leppoisia eivätkä erilaisilla tarkastuspisteillä ole meitä juurikaan pysäytelleet. Moni virakavallan edustaja on sen sijaan vetänyt hymyissä suin ja sangen juhlallisesti kättä lippaan ajaessamme ohi. Tänään kävi kuitenkin tosin. Kolme poliisia oli ilmeisesti varta vasten pysäyttänyt liikenteen molemmilla kaistoilla saadakseen meidät varmasti pysähtymään. Varsinainen tiesulku. Joku oli kuulemma ilmoittanut, että bussimme oli kolhaissut jotain naista edellisessä kylässä. Näin ei tietenkään ollut käynyt.

Kuskiamme Jania tentattiin kymmenen minuuttia vakavailmeisten poliisien toimesta. Puheluja soiteltiin. Ajokin toista etukulmaa tutkittiin tarkasti ja se herätti virkavallassa epäilyksiä, olihan se vioittunut jo Durbanin satamassa Etelä-Afrikassa. Vaiko sittenkin hit-and-run-kolarissa? Ajokortti katsottiin myös. Ennakkotietojen mukaan kansainvälisen ajokortin ei pitäisi kelvata Etiopiassa. Alkoi jo vaikuttaa siltä, että tämä pysähdys tulisi kalliiksi. Yllättäen poliisit kuitenkin saivat jostain varmistussoiton, että naisen päälle ajanut auto ei ollut Ajokki. Kortti ja paperit annettiin takaisin ja meidät päästettiin lähtemään. Ja mehän lähdimme.

150213-4

Tietulli, oliskohan ensimmäinen Afrikassa nähty. Moottoritien pätkä oli aivan uusi.

1502113-3

Reissussa rähjääntyy. Ajokin kojelauta – kuten auton muutkin sisäpinnat – on punaisen pölyn peitossa.

Olimme perillä kaupungissa jo kolmen maissa iltapäivällä. Addis Abebassa ajatuksenamme oli majoittua erään hollantilaisen pitämään overlander-paikkaan. Paikalle päästyämme kuitenkin selvisi, että bussimme ei sinne mahtuisi. Eräs henkilökunnan jäsen lähti neuvomaan meidät toiseen paikkaan, mutta se osoittautui hieman kalliiksi. Bussille alueelta löytyi kuitenkin mainio parkkipaikka ja se jäi sinne. Matkustajat taasen hajautuivat muutamaan hotelliin kaupungin keskustassa.

Mitä majoitusten hintatasoon tulee, olemme tainneet tähän mennessä tottua Etiopiassa vierailuissa pikkupaikoissa liian hyvään. Addis Abeba tiputti meidät hyvin nopeasti takaisin maanpinnalle. Sinkkuhuoneesta sai nuhjuisessa keskustan hotellissa pulittaa halvimmillaan lähes 40 us-dollaria. Internet ei toimi huoneissa, suihkuvesi ei ole kuumaa. Huoneessa ei ole lämmitystä vaikka yöt täällä saattavat olla viileitä. Parissa aiemmassa kaupungissa samalla rahalla olisi saanut lähes kaksi merkittävästi parempaa huonetta. No, hintatasoltaan pääkaupunki lienee aina pääkaupunki, ja suurkaupunki suurkaupunki.