Kohti Etelä-Afrikkaa sekä viimeiset Kanaria-mietteet

Ke 26.11.2014, Madridin lentokenttä (ES)

No niin, Kanaria jäi tältä erää taakse ja selvisin jo siirtymisen ensimmäisestä etapista Teneriffalta Madridiin. Tästä pitäisi vielä lentää Quatariin josta sitten edelleen saman tien Kapkaupunkiin. Saapa nähdä millainen pitkänmatkan lentelykokemus on tällä kertaa edessä.

Mutta vielä sananen Kanarian saarista ja eritoten Teneriffasta. En tiedä liekö mies muuttunut vaiko saari. Kenties molemmat. Edelliseltä vierailultani noin vuosikymmenen takaa muistan toki suurehkot turistimäärät sieltäkin, muttei tilanne kaiketi ihan tällainen kuitenkaan ollut. Tuolloinkin tulin ajelleeksi aika kattavasti ympäri saarta – aivan kuten nytkin – mutta mieleeni eivät tuolta reissulta päällimmäisenä jääneet aivan näin suuret vuokra-automäärät. Erityisesti autoja oli paljon saaren sisäosissa, juuri siellä mihin muistelen ennen olleen mahdollista ihmismassoja paeta. Pahus. Pakopaikkaa ei enää ole.

141126_Grandadilla

Satunnaisnäkymä saaren pääkaupungista.

Satunnaisnäkymä saaren pääkaupungista.

Toki Teneriffan turistimääristä on varmaankin löydettävistä hyvin yksiselitteistä tilastotietoakin, mutta silti arvailen. Lentokulttuuri on nimittäin muuttunut 2000-luvun aikana. Nyt Teneriffalle, kuten muillekin Kanarian saarille, lentävät myös halpayhtiöt. Muistan lentojen löytämisen olleen joskus muinoin kiven alla. Reittilennot olivat hyvin kalliita ja epäkäteviä. Saarille suoraan lentävät koneet taas olivat pääosin matkanjärjestäjien vuokraamia ja pääosa niiden matkustajista oli matkalla pakettilomalle. Pelkkien lentojen metsästäminen oli hankalaa ja suhteellisen kallista.

Nyt kaikki on toisin. Esimerkiksi Teneriffalle ja takaisin taitaa päästä jopa alle parilla sadalla jos liikkeellä on ajoissa. Internet lienee pääsyy tämänkin asian muuttumiseen. Oli miten oli, omalta osaltani Teneriffa lienee taas sangen pitkäksi ajaksi nähty. Seuraavalla kerralla, mikäli sellainen sattuisi tulemaan, suunnannen suosiolla suorinta tietä pienemmille saarille kuten Gomeralle ja La Palmalle. El Hierrollekin menisin mieluusti uudelleen.

Lopuksi vielä yleisiä pikamietteitä erinäisistä paikoista:

Las Americas: saaren etelärannikolla. Perinteinen ja sangen tyylipuhdas turistihelvetti. Kaikki täällä palvelee turistiteollisuutta ja on käytännössä rakennettu vain ja ainoastaan sitä silmälläpitäen.

Los Cristianos: käytännössä samaa rakennettua Teneriffan etelärannikon aluetta kuin Las Americaskin, mutta on ilmeisesti historialtaan vanhempi. Kaikkia rakennuksia ei ole rakennettu vain hotellikäyttöön. Alueelta löytyykin ihan kaupunkimaista ympäristöä ja kävelykatuja.

Los Gigantes: Tunnelmaltaan paljolti Las Americasin toistoa. Tosin paikkana pienempi ja ehkä jossain määrin ”aidompi” ja nuhjuisempi. Kaduilla tosin käytännössä pelkästään lomalaisia.

Puerto de la Cruz: Saaren pohjoisreunalla. Myös paljon turisteja (ja jostain syystä erityisen paljon suomalaisia). Tätä kohdetta tuntuu suosivan varttuneempi väki. Toisaalta tässä kaupungissa on myös paikallisia jotka tekevät paikallisten juttuja. Siten tunnelma ei ole aivan niin epätodellinen kuin saaren etelärannikolla. Sään sanotaan olevan epävakaisempi kuin etelässä.

Sata Cruz de Tenerife: Saaren pääkaupunki ja aivan ”oikea” ja suurehko kaupunki. Käsitykseni mukaan turistimatkoja tänne ei edes tehdä. Enemmistö ihmisistä katuvilinässä paikallisia kaupunkilaisia. Ihan viihtyisä ja virkistävää vaihtelua. En tosin tiedä, mitä kaupungissa pidempään tekisi.

 

Facebooktwittermailby feather

Kuluva aika sekä laiva nimeltä Estonia

Su 28.9.2014, Tallinna (EE)

Kaksikymmentä vuotta on pitkä aika. Siitä huolimatta muistan missä olin tuolloin. Istuin kohti Haminaa ajavan maastokuorma-auton lavalla. Oli kirkkaan kuulas syyspäivä ja puut jo keltaisia. Kaunis syyssää ei kuitenkaan ollut asia, joka meidän lavalla matkustaneiden metsäleiriltä väsyneinä palaavien upseerioppilaiden huomion kiinnitti metsästä takaisin  rakennetulle alueelle päästyämme. Lipputangot. Niissä oli jotain kummaa. Jokaisen lippu oli puolitangossa. Koko kaupungissa.

Kasarmille päästyämme selvisi pian miksi koko kaupunki suruliputti. Itämerellä oli nimittäin uponnut keskellä yötä autolautta nimeltä Estonia, vieden mukanaan pääosan matkustajistaan, lähes tuhat ihmistä. Tästä tragediasta on tänään kulunut tasan 20 vuotta. Hämmästyttävää miten se aika kuluu.

Kynttilöitä ja nimiä.

Kynttilöitä ja nimiä.

Nimiä on paljon.

Nimiä on paljon.

Estonian uppoamista muistetaan yhä Virossa vuosittain. Tämä ei olekaan ihme kun ottaa huomioon onnettomuuden mittasuhteet. Laivan upotessa menehtyi 852 ihmistä. Se on todella paljon kun ottaa huomioon kuinka pieniä maita Viro ja Ruotsi – joiden kansalaisia uhrit pääosin olivat – loppujen lopuksi ovat. Vertailun vuoksi syyskuun 11. päivän iskut New Yorkissa vaativat noin 2700 ihmisen hengen. Se on vain kolme kertaa enemmän kuin laivaturmassa, sikäli kun sanaa ”vain” tässä yhteydessä voi korrektisti käyttää.

Tallinnan keskustassa, aivan vanhan kaupungin muurien kupeessa olevalle katkennut linja -nimellä tunnetulle muistomerkille ilmestyy jokaisena vuosipäivänä viljalti kynttilöitä. Niin tänäkin vuonna. Satuin kulkemaan paikan ohi eilen illalla. Epäonnisen tapahtuman kaksikymmenvuotispäivän juhlallisuuksiin kuului seesteistä ja leijuvaa ambient-henkistä musiikkia soittanut yhtye sekä muistomerkin viereisen nurmikentän peittänyt valotaideteos. Ohessa muutamia (valitettavan rakeisia) kuvia.

Eteeristä tunnelmaa Tallinnan yössä.

Eteeristä tunnelmaa Tallinnan yössä.

 

 

Facebooktwittermailby feather

Ympyrä sulkeutuu – jälleen Frankfurtin lentokentällä

Ti 15.7.2014, Frankfurt (DE)

Eräs ympyrä sulkeutui jälleen kerran koneen laskeuduttua juuri noin kymmennen tunnin lennon jälkeen Frankfurtiin. Santo Domingosta lähdettiin aikaisin iltapäivällä, mutta Saksassa on jo uusi päivä. Ja aamuruuhka. Sisäisen kelloni viisarit osoittavat kaiketi kutakuinkin puolta yötä. Kai. Sikäli kun väsyneenä aamupirteitä saksalaisia työmatkailijoita katsellessani laskin oikein. Aikaeron tasailuun mennee muutama päivä.

Saksalaisin siivin kohti Eurooppaa.

Atlantin yllä, saksalaisin siivin kohti Eurooppaa.

Kolmisen viikkoa Kuubassa ja Dominikaanisessa tasavallassa alkaa olla siis paketissa. Kiinnostava matka, mutta toisaalta harvapa niistä ei sitä olisi. Tunnustettava on, että viime vuosina ajallisesti pidempiin reissuihin tottuneena tämän pituinen matka yhdistettynä mannertenvälisiin lentoihin tuntui jossain määrin rasittavalta. Pidempi olisi ajallisesti saanut olla tällainen reissu. Mutta kukapa sitä kesällä liian pitkään Suomesta haluaisi olla poissa, onhan ilmasto loppujen lopuksi tähän vuodenaikaan pohjolassa ihan maailman mittakaavassakin tarkasteltuna sangen mainio.

Talvella asiat ovat tunnetusti Helsingin leveysasteilla toisin. Silloin on syytäkin paeta. Ja pidemmäksi aikaa. Kenties ensi talvena Afrikkaan, kuka tietää.

Santo Domingon lennon laskeuduttua Saksaan koneessa kuulutettiin, että matkustajien matkustusasiakirjat tullaan tarkistamaan jo koneesta poistuttaessa. Kiinnostavaa, en ole moiseen ikinä ennen törmännyt. Ja toden totta, koneen ovella kaksi poliisia tarkasti kaikkien koneesta poistuvien passin.

Kentällä vaihtolentoa etsiessäni huomasin, että erästä (ilmeisesti dominikaania) kanssamatkustajaani tentattiin. Kyselijä oli nuorehko siviiliasuinen nainen. Kolmikymppinen miespuolinen kaveri oli pysäytetty terminaalin yleisen alueen rullaportaiden alapäähän ja nainen tenttasi miestä ammattimaiseen sävyyn miehen rahavaroista, luottokorteista ja matkan tarkoituksesta. Käteisvarat-kysymykseen ehdin kuulla naisen kommentin ”not more than that?”

Euroopan unionissa lienee puutteensa, mutta tulijoita näyttää riittävän. Varmaankin Dominikaanisessa tasavallassa monikin asuisi mieluummin vaikka Espanjassa, onhan kielikin yhteinen. Saksan rajavalvonta näyttää tiedostavan tämän ja ottavan asian vakavasti. Kiintoisaa on, etten ole moiseen aiemmin törmännyt. Jos olisin lentänyt Eurooppaan Etelä-Amerikasta tai Afrikasta tilanne olisi varmaan toinen ja olisin vastaavaa nähnyt aimminkin. Liikkuukohan Helsinki-Vantaallakin siviiliasuisia rajavirkailijoita. Kenties.

 

Facebooktwittermailby feather