Mutkia alkumatkaan – Valko-Venäjälle ja Ukrainaan

Su 25.11.2012, Helsinki (FI)

Valko-Venäjä, tuo Euroopan viimeiseksi diktatuuriksikin mainittu maa, on vaivannut ja kiusannut minua olemassaolollaan jo muutaman vuoden. Koska asioita ei (tietenkään) voi tehdä helpoimman kautta, myös ajatus tylsästä lennosta Hong Kongiin tulevan vuoden ensimmäisellä viikolla tuntui helppoudessaan jossain määrin liian yksinkertaiselta. Sitä paitsi, en pidä pitkistä mannertenvälisistä lennoista lainkaan.

Seinämaalaus Venäjältä. Liekö ollut jonkinlainen oppilaitos tämä.

Siispä. Päätin kehittää menomatkaan mutkia. Ja koska tuo mainittu entisen itäblokin viimeinen linnake sattuu kuitenkin olemaan verrattain lähellä ja jopa kutakuinkin oikeassa ilmansuunnassa, päätin taittaa alkumatkan kohti Aasiaa rautateitse. Näillä näkymin yöjuna Latvian pääkaupungista Riikasta kohti Valko-Venäjän Minskiä lähtee sunnuntaina 16.12. Seuraavana iltana matka jatkuu, edelleen yöjunalla, Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan.

Kiovasta eteenpäin suunnitelmat ovat vasta luonnosasteella. Joitakin ideoita toki on, mutta niihin palaan myöhemmin. Pikavuoron kyytiin tarkoitukseni on tämän suunnitelman mukaan hypätä lennosta, eteläisessä Kiinassa, siis jo ennen Hong Kongia. Tilanteet saattavat tosin elää, joten kaikkeen tähän pitää toki suhtautua varauksella, kuinkas muuten.

Valko-Venäjälle tarvitaan viisumi eivätkä junaliputkaan nettitutkimusteni perusteella ole kaikkein helpoimpia hankittavia. Päätinkin siis ulkoistaa sekä viisumin että lippujen hankinnan. Tallinnalaisen matkatoimiston palveluita käyttäen homma näytti hoituvan kätevästi. Läpikulkuviisumi Valko-Venäjälle maksoi 40 euroa ja liput toisen luokan makuuvaunuissa (4 punkkaa/ osasto) yöjuniin Riika – Minsk ja Minsk – Kiova molemmat 65 euroa kappale. Edes viisumikaavaketta ei tarvinnut täyttää itse. Ukrainaan suomalaiset eivät viisumia tarvitsekaan. Tätä kirjoittaessani tosin prosessi on vielä vaiheessa, joten lopullinen tulos selviää vasta joulukuun ensimmäisellä viikolla.

Näin se homma etenee: Tallinnasta bussilla Riikaan josta edelleen kahdella yöjunalla Minskin kautta Kiovaan.

En ole ikinä käynyt Valko-Venäjällä enkä Ukrainassa, joten tämän jutun kuvitus ei siten voi olla kummastakaan mainitusta maasta. Mutta eipä hätää, arkistoistani nimittäin löysin oheisen, sosialistisrealistista idealismia henkivän kuvan seinämaalauksesta jossain eteläisellä Venäjällä (olisiko ollut Samaran lähellä). Se sopinee aiheeseen vallan mainiosti. Harmaanmasentavassa talvisäässä kuvattu hieman rähjäinen betonirakennus ja toisaalta sen seinään maalattu parempaa maailmaa henkivä seinäkuva muodostavat mielenkiintoisen ristiriidan. Ehkä tässä valokuvassa konkretisoituu koko edesmenneen Neuvostoliiton ongelma. Ristiriita teorian ja käytännön välillä oli yksinkertaisesti liian suuri.

 

 

Facebooktwittermailby feather

Viisumi Kiinaan Helsingistä

Ti 30.10.2012, Helsinki (FI)

No niin. Viisumin Hakukaavake liitteineen passini kera tulivat jätetyksi Kiinan lähetystöön Helsingin Kulosaaressa aurinkoisena maanantaisena aamupäivänä eilen. Mitään ongelmia ei ainakaan tässä vaiheessa esiintynyt. Viisumin käsittelyaika on kolmisen päivää ja passi matkustuslupineen pitäisi olla noudettavissa torstaiaamuna. Nopeammalla aikataululla (ns. pikaviisumit) Helsingin lähetystö ei hakemuksia enää käsittele.

Saapa nähdä meneekö kaikki yhtä kitkattomasti myös noutovaiheessa. Luulisi niin, onhan passissani jo kaksi vanhaakin matkustuslupaa mainittuun maahan. Todistettavasti olen siis kelvannut aiemminkin turistina Kiinan väkirikasta valtiota ihmettelemään, joten toivoakseni kolmas kertakaan ei ole poikkeus tästä säännöstä.

Kutakuinkin tältä näyttää sisäänkäynti Kiinan lähetystön viisumitoimistoon Helsingin Kulosaaressa.

Kuten jo mainitsinkin, Kiinan lähetystö sijaitsee siis Kulosaaressa ja viisumiosasto on auki arkipäivisin klo 09:00 – 11:30. Maanantaina puoli yhdentoista aikaan jonossa oli ehkä hieman toistakymmentä ihmistä, mutta vuorot vaihtuivat suhteellisen nopeasti. Paperit saimme jätettyä tiskille ehkä parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen.

Virkailijalle jätettiin paitsi tietenkin passi, myös nelisivuinen hakemuskaavake yhdellä valokuvalla varustettuna, matkanjärjestäjän (Salon Tilausmatkojen suosiollisella avustuksella järjetsämä) kutsukirje Kiinaan sekä yksi valokopio passin tietosivusta. Tarjosimme mukaan myös matkaohjelmaa ja Pikavuoron bussilippua, mutta näitä papereita virkailija vilkaisi pikaisesti ja antoi ne takaisin. Koko toimitus tiskillä kesti vain muutaman minuutin. Keskustelu käytiin englanniksi ja perin asialliseen sävyyn.

Ainakaan itse en saanut jostain syystä ladattua viisumikaavaketta Kiinan Helsingin suurlähetystön sivuilta, joten löysin samaisen paperin  täältä:

http://www.kiinanviisumi.com/img/Viisumihakemuksen%20Lataus%20PDF.pdf

Hyvin kelpasi. Selventävän täyttöohjeen taasen löysin täältä:

http://travellerfinland.com/visa/chinese-visa-guide/

Kaavakkeen kohtaan jossa kyseltiin paikallista isäntää ja osoitteita kirjasin ”see invitation letter”. Ainakin tässä vaiheessa tuo riitti hyvin. Lopullinen tulos tosin taitaa selvitä vasta kuluvan viikon torstaina.

 

To 1.11.2012 Helsinki, (FI)

Viisumin noutaminen tänään sujui yhtä vaivattomasti kuin sen anominenkin. Nouto oli parin minuutin toimitus, sillä tällä kertaa ei edes tarvinnut jonottaa.

Yhden entryn viisumi kustansi 60 euroa ja kahden sisääntulon vastaava 90 euroa. Entry- eli kertamäärä kertoo siis sen, kuinka monesti maahan voi samalla viisumilla tulla. Jos Kiinassa matkailun ohessa aikoo käydä esimerkiksi Hong Kongissa tai Macaossa ja palata sen jälkeen vielä varsinaiseen Kiinaan, on viisumissa oltava kaksi sisääntuloa. Vaikka nuo erityishallinta-alueet Kiinaan kuuluvatkin, niissä käynti lasketaan silti käynniksi emämaan ulkopuolella. Yksi ”entry” palaa tuohon.

Maksu piti suorittaa pankki- tai luottokortilla. Käteistä ei lähetystö siis edes kelpuuta.

 

Facebooktwittermailby feather

Viisumin uusintaa Ubudissa

5.1.2012 Ubud, Bali (ID)

Viisumeista tuntuu olevan riesaa tämän tästä. Tämänkertainen hankaluus koskee indonesian 30 päivän viisumia, se ei nimittäin riitä kattamaan koko oleskeluaikaani maassa vaan päättyy jo 17.1. Lento Australian Darwiniin taasen on vasta 29.1. Sama ongelma koskee useampaakin pikavuorolaista.

Itse viisumissa lukee että maasta on poistuttava 30 päivän kuluessa. Tämän perusteella alun perin pääteltiin, ettei sen voimassa oloa voi jatkaa. Matkan varrella (ja Suomen Jakartan suurlähetystön suosiollisella avustuksella) kuitenkin selvisi, että Denpasarissa on paikka jossa viisumiin voi anoa jatkoa. Sakko viisumissa määrätyn ajan ylittämisestä on ilmeisesti 200 000 rupiaa/ päivä.

Denpasarissa selvisi, että viisumin uusiminen tosiaankin onnistuu ja toiset 30 lisäpäivää maksaa kaksi ja puolisataa tuhatta. Tähän asti kauppa kuulosti hyvältä. Huono puoli on itse prosessi – se nimittäin ilmeisesti kestää viikon ja vaatii kolme käyntiä viisumitoimistossa. Viisumin pidennys olisi siis vaatinut tällä tavoin toteutettuna viikon oleskelun kalliihkon ja jo nähdyn Denpasarin läheisyydessä ja/tai useita tyyriitä taksimatkoja esimerkiksi Ubudista saaren pääkaupunkiin. Myös aikaa matkoihin ja toimistokäynteihin palaisi väistämättä paljon.

Tästä toimistosta jatkoa viisumiin sai vaivattomasti ja ehkä jonkun mielestä ryöstöhintaan. Viisumin jatkamisesta veloitettiin 725 000,- ja prosessi kestää kuudesta seitsemään työpäivään. Edes kaavakkeita ei tarvinnut täyttää itse, kaksi allekirjoitusta riitti.

Ei kuulostanut hyvältä. Kuten useisiin muihinkin ongelmiin maailmassa myös tähän ratkaisu oli raha. Ubudista nimittäin löytyi yksityinen, muun muassa viisumeiden jatkoaikakäsittelyitä hoitava toimisto. Jatkoviisumin hinta tosin kasvaisi tällä tavoin hoidettuna kolminkertaiseksi. Pikaisen pähkäilyn jälkeen totesin palveluun sijoitetun hieman ylin neljänkymmenen ylimääräisen euron olevan kohtuullinen korvaus säästetystä ajasta ja vaivasta. Jätin siis passini (sekä tukun rahaa) operaattorille ja lähdin vuokraamaan skootteria.

Niin, ja vielä palatakseni siihen riesaan. Suomen passin omistajana ei pitäisi valittaa. Singaporen hostellissa nimittäin kohtasimme pakistanilaisen kaverin, joka ei kuulemma tiennyt yhtään maata (paitsi Pakistanin), jonne hän pääsisi viisumitta. Kaikki on kovin suhteellista, myös matkustamiseen liittyvä dokumenttivaiva ja -riesa.

Tällainen, hieman kauhtunut (mittarissa 35 tkm) Honda on nyt vuokrattu seuraavaksi viikoksi hintaan 3,5 euroa/ päivä. Iltapäivällä, koeajelulenkin päätteeksi, alkoi ukkostaa ja sataa kaatamalla. Kadut suorastaan lainehtivat vettä. Kastuin, kokonaisvaltaisesti. Onneksi skootterin varustukseen kuului sadeviitta, muuten ei taitaisi repussa ollut tietokonekaan olla enää kirjoittelukunnossa. Hmm, aivan kuin olisin kokenut tämän aiemminkin...

 

 

 

Facebooktwittermailby feather

Yli päiväntasaajan kohti Jakartaa

Ma 19.12.11 Singapore (SG) -> Batam (ID) ->

Harmaasta ja sateisesta Singaporesta kohti Indonesiaa poistuttiin maanantaiaamuna vesiteitse vain kuuden Pikavuoromatkustajan voimin. Ensimmäinen etappi tällä, oletetusti lopulta Jakartaan päätyvällä laivamatkalla oli Batamin saari ja siellä Sekupangin satama. Siirtymä kesti vain vajaan tunnin ja oli sangen helppo – Singaporen Waterfront-laivaterminaalista (jossa sijaitsee myös suuri kauppakeskus ja jonne pääsee kätevästi metrolla) Batamille pääsee nimittäin tunnin välein ja laivayhtiönkin voi valita useasta eri vaihtoehdosta.

Pingviini I - tällä merimatka alkoi. Matkustajia vuorolla oli hyvin vähän, mikä ei ole ihme, sillä väliä liikennöidään jatkuvasti, usemman operaattorin toimesta. Yhden suunnan lippu maksoi 22 Hong Kongin dollaria (noin 14 euroa).

Sekupangin uusi terminaalirakennus Batamin saarella. Vaikka rakennus oli sangen hieno ja moderni, esimerkiksi pankkiautomaattia siellä ei ollut. Rahanvaihtopisteiden vaihtokurssi tuntui myös olevan sangen huono, kuten tällaisissa paikoissa usein asia on.

Perillä Batamin saarella Sekupangin uutuuttaan kiiltelevässä terminaalissa oltiin jo hyvissä ajoin, paikallista aikaa kymmeneltä aamupäivällä. Viisumin Indonesiaan pystyi hankkimaan satamassa ja tämä onnistuikin helposti terminaalirakennuksessa olleesta myyntikopista, 30 päivää hintaan 25 us-dollaria. Maksun pystyi suorittamaan useammalla eri valuutalla. Liian suuresta setelistä sai tosin takaisin vain paikallista valuuttaa.

Kun tullimuodollisuuksista oli selvitty, edessä oli lippujen ostaminen Jakartaan lähtevään laivaan. Tämä ei onnistunut terminaalista, vaan niitä piti lähteä hankkimaan taksilla paikallisen laivayhtiön toimistosta, joka sijaitsi parin kilometrin päässä satamasta palmujen katveessa, maaseutumaisessa ympäristössä. Eipä olisi löytynyt omin päin tämä toimisto, mitenkään. Pienen säätämisen jälkeen liput laivan parhaaseen luokkaan saatiin kuitenkin ostettua hieman alle miljoonan rupian (noin 90 eur) kappalehintaan. Halvimmat economy-luokan liput olisivat ilmeisesti maksaneet alle kolmanneksen tästä.

Laiva lähti noin tunnin myöhässä, neljältä iltapäivällä ja sen pitäisin olla perillä Jakartan satamassa tiistai-iltana, yli vuorokauden kestävän matkan jälkeen. Päiväntasaaja ylitettiin (erään matkalaisen navigaattoripuhelimen mukaan) kymmenen maissa illalla, sateisessa säässä. Ensimmäinen kertani, muuten. Laivallahan tämä piti tehdäkin. Lentämällä olisi siirtyminen pallonpuoliskolta toiselle epäilemättä sujunut lähes huomaamatta, turhan kliinisesti.

KM.Kelud – tällä matkaa jatkettiin. Laiva ei lähtenyt samasta terminaalista johon Singaporesta saavuimme, vaan lähtölaituri sijaitsi parin sadan metrin päästä tästä. Terminaalirakennuksena täällä palveli parhaat päivänsä nähnyt vanha peltihalli.

Kahden hengen hytti (1. luokka) ja sen saniteettitilat. Kylpyhuoneessa oli myös suihku ja itse huone oli sangen tehokkaasti ilmastoitu.

Economy-luokan makuutiloja pari kantta alempana. Makuulavitsoja lienee ollut satoja. Tilaa olisi ollut täälläkin, kaikki eivät olleet varattuja. Ensimmäisessä ja toisessa luokassa oli puolityhjää.

Sateinen yö merellä.

 

 

 

Facebooktwittermailby feather