Puolaa Puolaa enemmän Puolaa

Su 13.10.2013, Itä-Puola (PL)

Puola alkaa olla päihitetty ja se on tapahtunut ehkä helpommin kuin olisi voinut kuvitella. Tiet ovat olleet yllättävän hyväkuntoisia ja liikennettä ei ole ollut liikaa. Johtunee siitä, että itäinen osa maasta on montaa muuta osaa hiljaisempi ja rauhallisempi paikka. Paikalliset tosin ajavat täälläkin sangen vauhdikkaasti ja matkaa hidastavat lukuisat nopeusrajoitukset ja kylät joiden läpi tie kulkee. Moottoriteitä ei matkalle ole juuri osunut.

Eilinen päivä ja pääosa iltaakin meni ajellessa maaseutuvaltaisissa maisemissa. Majoituimme vaihteeksi hotelliin retkeilymajan sijasta. Kohta matka jatkuu Ukrainan rajalle jatkuu. Suomalaiset eivät maahan viisuimia tarvitse ja ennen Valko-Venäjän koitoksia olisin pitänyt rajaa läpihuutojuttuna. Nyt tämäkin jännittää jossain määrin. Katsotaanpa miten käy.

Huoltoasemaruokailua.

Huoltoasemaruokailua Puolassa.

Maisemat näyttivät pääosin tältä.

Maisemat näyttivät pääosin tältä.

Öljyt on hyvä välillä tarkistaa.

Öljyt on hyvä välillä tarkistaa.

Kaurismäkiläinen ruokapaikka Puolan yössä.

Kaurismäkiläinen ruokapaikka Puolan yössä.

Siisti hotellimme kuvattuna sunnuntaiaamuna.

Hotellimme kuvattuna sunnuntaiaamuna.

Tämä postaus kuuluu artikkelisarjaan, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten. Tyylillisesti postaukset poikkeavat jossain määrin Havaintoja matkan varrelta -blogin yleislinjasta ollen jonkin verran lyhempiä ja spontaanimpia kuin mihin olen yleensä pyrkinyt. Vaan eipä anneta sen häiritä. Vaihteluhan on tunnetusti asia joka virkistää.

Puolaa suorittamaan

La 12.10.2013, Vilna (LT)

Hieman harmillinen oli tuo Valko-Venäjän takaisku. Tilanne näyttäisi nimittäin kartalla paljon paremmalta jos olisimme nyt Liettuan sijaan Kiovassa, onhan yhden ryhmän jäsenen lennettävä kotiin jo 20. päivä. Ja tuoksi lentopaikaksi on suunniteltu Istanbulia.

No, oli miten oli, seuraavat päivät syödään sitten Puolan pakkopullaa. Maa ei kuulunut alkuperäiselle reitille ja se ei taida oikein kenessäkään kyytiläisessä suuria tunteita herättää. Niinpä siitä mentäneen läpi niin pikaisesti kuin se suinkin on mahdollista. Ukrainassa Kiova taitaa väkisinkin jäädä väliin. Ja Tshernobyl, tälläkin kertaa.

Päiväni murmelina. Lähtö Vilnasta, osa 2.

Päiväni murmelina. Lähtö Vilnasta, osa 2.

Tämä postaus kuuluu artikkelisarjaan, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten. Tyylillisesti postaukset poikkeavat jossain määrin Havaintoja matkan varrelta -blogin yleislinjasta ollen jonkin verran lyhempiä ja spontaanimpia kuin mihin olen yleensä pyrkinyt. Vaan eipä anneta sen häiritä. Vaihteluhan on tunnetusti asia joka virkistää.