Päivä 192, San Miguel (El Salvador)

Kun olimme selvinneet Nicaraguan rajalta Hondurasin Cholutecaan ja löytäneet majapaikan, lähdimme syömään. Parin korttelin päässä sijainneesta pikaruokaravintolasta takaisin motellille kävellessämme Jii katseli ympärilleen ja totesi sitten kaupungin olevan juuri sellainen paikka, jossa joku saattaa ampua sinut ohiajavasta autosta. Se oli mielestäni hyvä tiivistys.

Pohdiskelen paljon paikkojen erilaisia luonteita, enkä osaa tälläkään kertaa tarkasti yksilöidä, mistä häiritsevä turvattomuuden tunne johtui. Kaupunki ei ollut erityisen rähjäinen. Rakennukset olivat matalia laatikoita, kadut leveitä ja suoria. Tällainen ei ole kovin viihtyisää jalankulkumaastoa, eikä kaduilla juuri kukaan meidän lisäksemme kävellytkään. Kaupungin yleisilme muistutti Yhdysvalloista, jossa urbaanit alueet on myös usein rakennettu autoilun ympärille. Ehkä autoammuskelumielikuvakin kumpusi elokuvissa nähdystä Los Angelesin jengilähiökuvastosta. Sielläkin kadut ovat liian leveitä, rakennukset matalia ja aurinko paistaa. Straight outta Compton. Jännitteistä tunnelmaa eivät varsinaisesti vähentäneet…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 191, Choluteca (Honduras)

Nicaragua on nyt selvitetty ja olemme yhä hyvissä sielun- ja ruumiinvoimissa! Ylitimme Hondurasin rajan muutama tunti sitten ja yövymme tulevan yön täällä motellissa. Rakennuksen sisäpiha on aidattu, joten autokin on turvassa, aivan tuossa huoneen oven edessä. Honduras on kuulu karuista rikosluvuistaan, joten emme ajatelleet jäädä tänne munimaan. El Salvadorin rajalle on alle sata kilometriä. Jatkamme huomenissa sinne. Mutta se on tulevaisuutta se. Palataanpa kuitenkin ensin takaisin parin päivän taa ja San Miguelitoon, johon edellisessä merkinnässäni jäin.

Lauantain vastainen yö oli nihkeän kuuma. Onneksi parkkipaikka oli vartioitu, joten auton sivuovia uskalsi pitää raollaan. Se ja tuuletin auttoivat vähän. Kellon soidessa neljältä oli pilkkopimeää. Pukeuduimme, siistimme nopeasti itsemme ja nukkumapuolen. Sitten käynnistin auton. Yövartija avasi portin ja…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 189, San Miguelito (Nicaragua)

Itävaltalainen Tobias osoittautui mielenkiintoiseksi mieheksi. Juttelimme pitkään eilen illalla. Lukulaseineen harmaantunutta akateemikkoa muistattanut mies on koulutukseltaan juristi, ja tehnyt parikymmentä vuotta hommia kansainvälisille järjestöille mitä kummallisimmissa paikoissa ympäri maailman. Hän kertoi muun muassa asuneensa vuosia Somaliassa, jossa maalle laadittiin tuolloin uutta perustuslakia. Keski-Aasiakin oli hänelle tuttu asemapaikka ja hän kehui seutua kovin. Sinne on vielä jossain vaiheessa päästävä. Eläkkeelle jäätyään Tobias toteutti nyt pitkäaikaista haavettaan matkustaa autolla maailman ympäri. Projektiin oli aikataulutettu viisi vuotta.

Tobias oli menossa samaan suuntaan kuin mekin, mutta kaasutti rajalle jo kahdeksan jälkeen aamulla. Me taas otimme rauhallisemmin. Joimme kahvia ja pohdimme asioita. Kymmenen minuutin ajomatkan päässä ollut raja-asema oli Costa-Rican ja Nicaraguan välisistä ylityspaikoista vilkkain, eikä se houkutellut lainkaan. Sillä oli netistä luetun perusteella huono maine. Ajatus…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 188, La Cruz (Costa Rica)

Olemme majailleet viime päivät leirintäalueena toimivalla maatilalla Costa Rican pohjoisosassa. Kuten kaikkialla tässä maassa, täälläkin on kovin viidakkoista. Pimeän tultua ulkona vallitsee niin kova kakofonia, että polulla autolta vessaan suorastaan pelottaa. Kun metsästä kuuluu mitä ihmeellisimpiä mölinöitä ja vihellyksiä, rupeaa helposti kuvittelemaan kaikenlaista. Tiluksilla vaeltelee myös talon pikimusta vanha tanskandoggi. Koira on vaikuttavan kokoinen ja ystävällinen, vaikkakin vähän höppänä jo. Sitäkin saattaa öisin luulla vaikka miksi. Päivisin puissa mellastavat hämähäkkiapinat poikasineen. Yhdessä latvassa roikkui eilen märkä ja flegmaattinen laiskiainen.

Jos öiset äänet unohtaa, on täällä hiljaista ja rauhallista. Maatilan kultivoitunut sveitsiläinen emäntä kertoi, että nyt on matkailun kannalta hiljainen sesonki. Costa Rica on ainakin näiltä osiltaan luontokohde. Eurooppalaiset tulevat tänne ihmettelemään…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather