Päivä 203, El Remate (Guatemala)

Kaikkea sitä voi sattua. Tänään luonto kosti autoilijalle. En tiedä miksi se valitsi meidät, mutta niin vain kävi.

Lähdimme järveltä toissapäivänä, ja jatkoimme matkaa. Viime yö meni rekkojen taukopaikalla, jossa untamme vartioi jälleen yksi pyssymies. Parkkipaikan kupeessa oli myös kuskien suosima ravintola, jonka tarjoama papumössö ja paikallinen makkara olivat ihan maittavia molemmat. Ainakaan annoskoosta ei voinut valittaa. Aamulla heräsimme, siistimme itsemme jo auenneen ravintolan vessassa, ja jatkoimme matkaa. Kello oli yhdeksän ja radio soitti kristillistä latinohumppaa. Jostain syystä Guatemalan syrjäisemmillä seuduilla parhaiten kuuluvat radiokanavat ovat usein uskonnollisia. Niillä lienee vakavaraisia rahoittajia, joten lähetystehoakin riittää.

Tie oli suora ja rauhallinen. Ajelimme kaikessa rauhassa kohti pohjoisempaa Guatemalaa, kun yhtäkkiä jysähti. Säikähdimme kovin. Sydän jätti lyönnin välistä. Törmäsimmekö johonkin? Auto…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 201, San Marcos La Laguna, Atitlánjärvi (Guatemala)

Antiguasta lähdettyämme maanteilläkin pölisi alkuun. Varsinkin rekat nostattivat ilmaan ikäviä pilviä. Viitisenkymmentä kilometriä kaupungista tuhka kuitenkin katosi, ja ilma oli taas raikasta. Mitään muita merkkejä tulivuorenpurkauksesta emme puolentoistasadan kilometrin matkalla tänne nähneet. Uskoisin, että tuhka saatiin siivottua myös Antiguasta aika nopeasti. Täällä on sadellut viime päivinä aika paljon. Sekin varmaan auttaa jonkin verran katujen loppuun siistimisessä.

Nyt kun on kulunut muutama päivä ja pöly kirjaimellisesti laskeutunut, on Fuegon purkauksen seurauksena uutisten mukaan kuollut melkein kaksisataa ihmistä. Tilanne on tosin vieläkin hieman sekava, sillä joidenkin lähteiden mukaan kateissa on jopa pari tuhatta. En oikein tiedä, miten ja mistä nuo luvut tulevat. Selvää kuitenkin on, ettei kyseessä ollut jokaviikkoinen tuhkasade, kuten alkuun hölmöyksissämme kuvittelimme. Uhrien lukumäärän perusteella purkaus oli tuhoisin Guatemalassa koettu lähes vuosisataan. Jopa maan ykköslentokenttä…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 197, Antigua (Guatemala)

Ylitimme taas uuden rajan. Tällä kertaa vuorossa oli Guatemala, jonne pääseminen oli tähänastisista Keski-Amerikan maista vaivattominta. Guatemalan tulli oli myös pitkästä aikaa ensimmäinen, jossa autoon ei edes vilkaistu sisälle. Kaikki sujui lähes eurooppalaiseen tapaan, vähän kuin vaikkapa Baltiassa ennen Schengen sopimuksen voimaantuloa ja rajatarkastusten lakkauttamista.

Auton tilapäiseen maahantuontiin oikeuttavan luvan jouduimme kuitenkin tännekin hommaamaan. Se maksoi tällä kertaa satakuusikymmentä paikallista rahayksikköä, eli noin yhdeksäntoista euroa. El Salvadoria lukuun ottamatta kaikki Keski-Amerikan maat rokottavat rajaa ylittäviä jonkinlaisilla maksuilla. Vaikka turistia tällainen sapettaa, niin kaipa moinen on tavallaan reiluakin. Valtion kassaan tarvitaan rahaa, ja tällä tavoin osa siitä saadaan omien kansalaisten verotuksen sijaan vierailijoilta. Ajatus lienee vähän samanlainen kuin Chilen…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 194, El Cuco (El Salvador)

El Cuco on rauhallinen ja unelias rantakylä Tyynenmeren rannalla. Seesteisyys johtuu varmaan osittain siitä, ettei täälläkään ole sesonki. Useimmat majatalot ja hotellit ovat tyhjillään. El Cucon hiekkaranta on kilometrejä pitkä. Palmut huojuvat. Elämän varjopuoletkin täällä tosin näkyvät, sillä kylän kulkukoirat eivät ole kovin hyvässä kuosissa. Ne ovat surkeamman ja sairaamman näköisiä kuin oikeastaan missään aiemmin. El Salvador, surullisten perrojen maa. Perro on espanjaksi koira.

Majoituimme majatalon pihamaalle. Tässä on myös muutama paikka automatkailijoille. Muutaman dollarin vuorokausihintaan sisältyy myös uima-altaan käyttöoikeus. Emme ole ainoita vieraita, sillä viereemme pysäköi kanadalainen kolmikymppinen pariskunta. He ovat liikkeellä asuntoautoksi muuttamallaan koulubussilla ja tulossa pohjoisesta. Vaihdoimme kuulumisia ja neuvoja. Meitä tietysti kiinnosti Pohjois-Amerikka, heitä eteläinen. Pat ja Kat olivat…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather