Fidzin pääsaaren kierros – Eteläosa

La 8.4.2012,  Suva – Pacific Harbour – Sigatoka – Nadi

Suva oli loppujen lopuksi aika nopeasti nähty. Nadiin verrattuna Fidzin pääkaupunki oli suurempi ja kaupunkimaisempi mutta mitään kovin ihmeellistä ei Suvassakaan oikein ollut. Kaupungissa törmäsin myös muutamaan jossain määrin rasittavaan matkamuistokaupustelijaan, joita esimerkiksi lentokentällä siis ei näkynyt. Onpahan siis perinteinen turistinkiusausbisnes kuitenkin pesiytynyt Fidzillekin, vaikka ensivaikutelman perusteella ei siltä näyttänytkään. Juuri muita, ainakaan länsimaisen oloisia, turisteja en Suvassa juurikaan nähnyt.

Näkymä Suvan keskustasta. Vaikka tässä kuvassa ei kovin paljon ihmisiä näykkään, jalkakäytävillä oli ajoin suorastaan ruuhkaa. Lauantai on ilmeisesti suosittu shoppailupäivä.

Suuntasin siis aamupäiväisen kaupunkikierroksen ja auton tankkauksen jälkeen takaisin tielle suuntanani Nadi ja saaren länsipää. Tällä kertaa ajoin paremmaksi mainittua eteläistä tietä. Sää oli tällä kertaa perjantaista poiketen aurinkoinen ja suorastaan helteinen.

Tie todellakin osoittautui selvästikin paremmaksi kuin aiemmin pohjoisrannikolla ajamani. Kuoppia oli vähemmän ja soratieosuuksia ei oikeastaan lainkaan. Tylsempi se oli tosin myös. Maasto oli tasaisempaa kuin pohjoisessa ja vaikka tie rannikkoa myötäilikin, ei meri ollut näkyvissä kuin hetkittäin. Vaikka kyseessä lienee saaren kahden suuren kaupungin välinen pääväylä, liikenne ei silti tälläkään tiellä ollut kovin vilkasta.

Päätie Queens Road Viti Levun etelärannikolla. Fidzillähän ajetaan vasemmalla.

Erilaisia kirkkoja kristinuskon lahkoja Fidzillä näyttäisi piisaavan. Uskonnon harjoittamispaikkoihin liittyviä kylttejä näkee teiden varsilla runsaasti. Maan virallinen kielihän on englanti, vaikka sekä paikallisilla alkuperäisasukkailla että intialaisella väestönosalla omat kielensä onkin (joita he myös keskenään puhuvat). Intialaisväestön englantia on muuten välillä hyvin vaikea ymmärtää.

 a

Tulvatuhojen jälkihoitoa Nadin esikaupungissa. Huomaa sohva katolla. Useiden talojen irtaimisto näytti olevan ulkona kuivumassa.

Lauantain kotimatkalta ei siis juurikaan raportoitavaa kertynyt. Lieköhän syynä vielä liian tuoreessa muistissa olevat Uuden-Seelannin luonnonihmeet vai alkaako matkaväsymys jo vaivata, mutta Fidzin pääsaaren kierros ei lopulta oikein säväyttänyt. Mitään kovin vaikuttavaa en saarella, ainakaan tämän pikakierroksen aikana nähnyt. Kyseessähän tosin on vain yksi Fidzin lukuisista saarista, joten muista en luonnollisestikaan osaa sanoa mitään. Lisäksi maasta jäi hieman takapajuisenoloinen kuva. Tämäkin saattaa tosin johtua kontrastierosta Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, tulihan noissa kahdessa länsimaistyylisessä maassa kuitenkin vietettyä juuri ennen tänne tuloa parisen kuukautta. Ja makuasioitahan nämä myös paljolti ovat.

Sunnuntai-iltana Fidzi jää taakse ja matka jatkuu taas. Suuntana tuolloin on Kalifornia ja Los Angeles.

Tänään kuunnellaan:

Joni Mitchel – California

Sinnepä sinne, vaikka se ei koti olekaan…

Fidzin pääsaaren ympäri – Pohjoisosa

Pe 6.4.2012, Nadi – Tavua – Rakiraki – Suva (FJ)

Fidzin pääsaaren Viti Levun ympäri, länsipään Nadista itäpään Suvaan (pääkaupunki) kulkee tie, joka on pohjoisrannikolla nimetty Kings roadiksi. Eteläinen osuus puolestaan kulkee nimellä Queens road. Tältä, saaren kiertävältä pääväylältä lähtee sisämaahan joitakin pienempiä, kartan mukaan päällystämättömiä pikkuteitä jotka tyypillisesti loppuvat johonkin sisämaahan. Ainut järkevä tapa kierrellä saarella ovat edellä mainitut kuninkaan ja kuningattaren tiet. Siispä näitä lähdin perjantaina tutkimaan.

Joitakin lentokentän tienoon autovuokraamoja kierreltyäni, sain lopulta kulkupelin vuokrattua kolmeksi päiväksi, aina sunnuntaisen lennon lähtöön asti, noin sadan euron hintaan. Melko tyyristä mutta vielä hyväksyttävissä, päätin, ja ajoin auton ulos vuokraamon pihalta alkuiltapäivästä. Vuokraamon kaveri sanoi pohjoisrannikon tien olevan osin liian huonokuntoinen ajettavaksi, ainakaan Huyndai Accentilla, jollainen autoni siis oli. Eteläinen kuningattaren tie oli kuulemma parempi. Luonnollisestikin suuntasin siis kulkuni kuninkaantielle pohjoiseen.

Kartassa pohjoinenkin tie näytti pääväylältä ja eräässä toisessa vuokraamossa oli aiemmin todettu saaren ympäriajaminen mahdolliseksi. Lisäksi eräs taksikuski kertoi Nadin keskustan (joka olisi siis ollut muutaman kilometrin päässä eteläisen reitin varrella) olevan jälleen tulvan vallassa. Tämä tuntui hyvin oudolta, päivä oli nimittäin lämmin ja aurinkoinen eikä Nadin pohjoispuolella näkynyt minkäänlaisia merkkejä vedenpaisumuksesta. Vettä oli kuitenkin kuulemma tullut saaren sisäosien vuorilla koko yön, ja se oli nyt saavuttanut rannikon ja Nadi-jokea ympäröivät alavammat maat. Siispä pohjoiseen.

Tiekuvaa. Tällaista tie oli loppujen lopuksi pääosin. Fidzin pääsaaren pohjoisrannikko vaikutti hyvin maatalousvaltaiselta. Muita turisteja ei päivän aikana juurikaan näkynyt.

Epämääräinen silta, osa 1. No, tämä sentään oli betonia. Oikeastaan kuva on muutaman kilometrin harharetkeltä jonka - puutteellisen opastuksen takia - tein päätieltä pois.

Epämääräinen silta, osa 2. Vastaavanlaisia puusiltoja mahtui matkalle useampia.

Pääosan matkasta tie osoittautui kuitenkin pääosin päällystetyksi ja melko helposti ajettavaksi, vaikkakin jatkuvaa tarkkuutta ajaminen vaati. Renkaankin mentäviä kuoppia oli tiessä sangen usein. Paikallisessa autokannassa teiden kunto näkyy – tai paremminkin kuuluu. Useat kulkupelit tuntuvat nimittäin pitävän jonkinasteista asiaankuulumatonta kolinaa tai räminää. Oma Hyundaini oli pääosin hiljainen, mutta alusta vaikutti ajoin sangen epämääräiseltä. Iskunvaimentimet lopussa, ehkä. Vaikka mittarissa olikin vain alle 80 tuhatta kilometriä. Raskaita kilometrejä lienevät olleet, ainakin autolle.

Haastavin tieosuus osui matkan viimeiselle kolmannekselle. Tie nimittäin poikkesi saaren koilliskulmassa sisämaahan ja tätä osuutta myös tunnuttiin aktiivisesti rakentavan. Pitkä tietyö siis, johon viimeaikaiset sateet lienevät tuoneen oman lisänsä. Tähän sorapätkään mahtui jopa joitakin haasteellisen oloisia mutaosuuksia sekä muutama hyvin epämääräinen silta. Näistä kaikista perushenkilöauto kuitenkin selvisi ja näytti tiellä olevan muitakin samanlaisella kalustolla liikkeellä olevia. Vastaan tuli jopa linja-autoja, joiden tiestä selviytyminen vaikutti äkkiseltään hyvin epätodennäköiseltä. Tie lienee kuitenkin ollut vastaavassa kunnossa jo jonkin aikaa, joten reitti lienee ollut ajettavissa suuremmallakin kalustolla – eivät kai bussiyhtiöt olisi sille muuten lähteneet.

Liikenne oli onneksi päivän aikana sangen hiljaista. Yhtään moottoroitua kaksipyöräistä en päivän aikana nähnyt, mikä tuntuu todella ihmeelliseltä. Miksi osa samantyyppisellä ilmastolla varustetuista maista on täynnä skootterista mutta niitä ei tunnu tällä saarella olevan yhtään. Kummallista. Varsinkin pimeällä ajellessa sai myös jalankulkijoiden kanssa olla tarkkana, tien varsia pitkin kun kulki usein jalkamiehiä ja -naisia. Myös moni paikallinen kuski tuntui ajavan todella hiljaa (~40 km/h), mikä oli osin hieman stressaavaa, sillä hiljaisehkosta liikenteestä huolimatta jonoja tällaisten kuskien perään syntyi. Säästänevätkö autoaan vai polttoainetta, mene ja tiedä.

Lopulta matka pohjoisrannikkoa pitkin Suvaan kesti kuusi tuntia ja olin perillä vasta pimeän tultua, komean salamoinnin ja ukkosen saattelemana. Mittariin päivän aikana kertyi noin 300 kilometriä. Suurempi saari kuin kuvittelin. Hotellikin löytyi pienen pyörimisen jälkeen, tällä kertaa aivan keskustasta ja 70 Fidzin dollarin hintaan.

 

Vihdoin Fidzille

To 5.4.2012 Nadi (FJ)

Eilen keskiviikkona säätilanne Fidzillä alkoi ilmeisesti normalisoitumaan tai ainakin se parani, sillä saarelle lennettiin jälleen. Itse asiassa lentoja Aucklandista oli torstaina kaksi, joista saimme lipun siihen toiseen, kolmelta iltapäivällä lähtevään. Saattaa olla, että tämä toinen lento oli ylimääräinen, jolla pyrittiin purkamaan edellisinä päivinä syntyneitä jonoja. Tuskinpa Fidzille sentään saman yhtiön toimesta normaalitilassa kahdesti päivässä lennetään.

Edellisestä päivästä viisastuneena olin jonottamassa lippua, paremmankaan tekemisen puutteessa, jo viiden jälkeen aamulla – ensimmäisten joukossa vaikkakaan en ensimmäisenä. Jono kasvoikin aamun edetessä melkoiseen mittaan, joten ehkäpä ensimmäisten joukossa seisoskelu kannatti ajallisesti. Sittemmin nimittäin osoittautui, että kakkoskoneessa, johon siis liput saimme, oli runsaastikin vapaata tilaa eikä jonottelu siis olisi paikan saannin kannalta ollut välttämätöntä.

Pääosa saarelle pyrkineistä muista jonottajista vaikutti pikemminkin intialaisilta kuin polynesialaisilta. Tämä oli perin mielenkiintoista ja niinpä sivistinkin itseäni tutkimalla aikani kuluksi Wikipediaa. Ja totta tosiaan, Fidzin väestöstä lähes 40 prosenttia on aikanaan brittien saarille tuomien intialaisten siirtotyöläisten jälkeläisiä. Valtio on ollut 1970 tapahtuneen itsenäistymisensä jälkeen poliittisesti sangen epävakaa ja jännitteet ovatkin pääasiassa syntyneet saaren alkuperäisväestön ja intialaislähtöisen väestön riidoista ja eripurasta.

Fidzin riitaisesta sisäpolitiikasta huolimatta lennolle siis päästiin, noin kolmenkymmenen Aucklandin lentokentällä vietetyn tunnin jälkeen (hyvä kenttä yöpymiseen, muuten). Lento Nadin kansainväliselle kentälle kesti kolmisen tuntia ja perillä oltiin vasta pimeän tultua. Passintarkastus sujui (ellei puolen tunnin jonotusta lasketa sellaiseksi) ongelmitta ja suomalainen sai näköjään passiinsa automaattisesti neljän kuukauden viisumileiman.

Passintarkastuksen ja matkatavaroiden läpivalaisun jälkeen lentokentän yleiselle alueelle päässyttä matkailijaa tervehti ilmeisesti juurikin turisteille tarkoitetun palvelutiskin (tiskiin lähes törmäsi) avulias henkilökunta. Kerrottuamme hotellimme nimen, tyttö tiskin takana soitti paikkaan ja järjesti meille hotellista ilmaisen kyydityksen perille. Hyvää palvelua.

Muutenkin kentällä virkansa puolesta pyörineet paikalliset vaikuttivat hyvin avuliailta ja ystävällisiltä, jopa huolehtivaisilta olematta kuitenkaan päällekäyviä. Tämän lisäksi vaikutelma oli vieläpä jollain lailla vilpitön, mikä on omien kokemusteni mukaan, varsinkin kehittymättömämpien maiden turistipaikoissa, hyvinkin harvinaista. Yleensä turistilta pohjimmiltaan halutaan vain rahaa, ja tämä on tyypillisesti ilmeistä jo ensimmäisestä kanssakäymisestä lähtien. Nadissa tällaista ensivaikutelmaa ei lainkaan syntynyt. Erinäiset riivaajat loistivat poissaolollaan ja tunnelma vaikutti välittömältä ja rennolta.

Nadin rantaa. Varmaan osin taannoisista sateista ja myrskyistä johtuen rannalla näytti olevan kovasti roskaa. Teiden varret Nadissa vakuttavat myös perin roskaisilta. Liekö käytäntö Fidzillä sama kuin (muistaakseni) Kosovossa, jossa sanottiin olevan vain kaksi roskista, auton vasen ja oikea puoli.

Nadin kantakaupunkia.

...ja kuvaa samaisen kaupungin rantaa sivuavalta tieltä. Tämä alue on keskustaa viihtyisämpi mutta melko pieni ja käsittää pääasiassa vain hotelleja ja ravintoloita. Matkaa kaupungin keskustaan on muutama kilometri ja sen saa taittaa peltomaisessa ympäristössä. Kovin urbaani paikka Nadi ei ainakaan toistaiseksi nähdyn perusteella siis ole.

Pitkästä aikaa ruokakuva - kanacurrya. Intialaisvaikutus näyttäisi näkyvän Fidzin ruokakulttuurissakin. Aivan halpa esimerkiksi tämä annos ei ollut, se nimittäin maksoi noin yhdeksän euroa. Halvempia ruokapaikkojakin tosin löytynee.

Jo keskiviikkona kenttäkyydin aikana pimeässä nähty Nadi vaikutti aika mitäänsanomattomalta paikalta ja torstaina päiväsaikaan mielikuva vahvistui. Mitään kovin ihmeellistä tai hienoa täällä ei taida olla. Saattaapa siis käydä niin, että edessä on taas auton vuokraus (Fidzi ei näytä olevan mopomaa). Ei maan pääsaaren näkemistä voine jättää vain lentokentän tylsiin takamaihin ja hotellin uima-altaaseen, ihan heti kun tänne ei kuitenkaan eksyne takaisin.

Niin, ja se sää. Nyt (torstai) ei sada, on puolipilvistä ja lämpötila lienee hieman alle +30 oC. Juuri minkäänlaisia tulva- tai muitakaan tuhoja Nadissa ei ole ainakaan vielä näkynyt. Ellei hotellin (ja ilmeisesti koko alueen) toimimatonta internetiä ja myrskyroskan putsaamisen takia tyhjennettyä uima-allasta lasketa, siis.

 

 

Jumissa Aucklandissa

Ke 4.4.2012, Auckland (Pohjoissaari, NZ)

Niinhän siinä sitten kävi. Air Pacificin (joka siis on Fidzin virallinen lentoyhtiö) lento Nadiin tiistaina yhdeltä iltapäivällä oli peruttu. Syynä oli mitä ilmeisimmin Fidzin säätilanne. Tai oikeammin ymmärsimme, että se on siirretty iltayhdeksään. Koko päivä kului siis kentällä odotellessa iltaa.

Kuuden maissa, lähtöportilla selvisi, että iltalentokin oli jo päivän aikana bookattu täyteen. Ilmeisesti koko päivä olisi pitänyt istua lähtötiskin luona ja odottaa, että hyvällä turilla paikan koneesta olisi saanut. Minkäänlaiset varaukset, netissä tai puhelimitse tehdyt, kun eivät kuulemma olleet enää voimassa. Ainut tapa päästä koneeseen oli (ja ilmeisesti myös on vieläkin) odottaa ja sitten, luukun mahdollisesti auetessa tunkea parhaasaan mukaan jonon kärkeen. Loistavaa, tunkemisestahan olen aina kovasti pitänyt.

Air Pacificilla ei muuten ole Aucklandin kentällä edes palvelutiskiä. Huonot uutset suurehkolle ja ärtyneelle matkustjaporukalle kertoi eilen illalla toisen lentoyhtiön edustaja. Mukana oli myös kaksi poliisia, jotka kehoittivat tiedotustilaisuuden alkajaisiksi ihmisiä käyttäytymään hyvin. Lentojen peruuntuminen saa mitä ilmeisimmin ihmisen käyttäytymään joskus agressiivisesti.

Nyt, kello puoli kuuden aikaan aamulla, takana on kentällä vietetty yö. Seuraava Air Pacificin lento Nadiin on jälleen yhdeltä iltapäivällä. Siihen pitäisi yrittää. Varmaa tosin ei taida olla, että mainittu kone lentää, tai sitten että siihen mahtuu. Muut lentoyhtiöt saarelle lentävät kyllä. Onneksi aikaa Los Angelesin lentoon Nadista on vielä viisi päivää. Olisin kuitenkin ehkä mieluummin viettänyt nuo päivät Fidzillä Aucklandin lentokentän sijaan.