Taas mennään: pikavuoroilua.com

Taas mennään, tutulla porukalla. Kuusipäinen pienpikavuoroilijaryhmä suuntaa läpi itäisen Euroopan päämääränään Istanbul. Sieltä on tarkoitus jatkaa entisen Jugoslavian läpi länteen ja lopulta ehkä Espanjaan asti. Katsotaanpa mihin tällä kertaa päädytään.

Matkalle mahtuu monta kiinnostavaa ja allekirjoittaneellekin uutta maata kuten Moldova ja Albania. Valko-Venäjääkin tullee tällä kertaa nähtyä päivänvalossa. Ja ehkä se viime talvena Ukrainassa väliin jäänyt Tshernobylkin tulee tällä kertaa tarkastettua.

Reissukuulumisia ja projektin etenemistä voi seurata osoitteessa pikavuoroilua.com.

Suunta on selvä: kohti etelää.

Suunta on selvä: kohti etelää.

 

 

Facebooktwittermailby feather

Hankintoja

To 30.5.2013, Helsinki (FI)

Monesti on etua siitä, että tietää mihin on menossa. Koska kartat ovat tähän tarkoitukseen mitä mainioimpia apuvälineitä, tulin hiljattain hankkineeksi muutaman. Näidän hankintojen perusteella näyttäisi siltä, että olen menossa Latinalaiseen Amerikkaan. Saapa nähdä käykö näin, ja jos käy, niin milloin. Itsekin odotan tulevia käänteitä mitä suurimmalla mielenkiinnolla.

Nämä. Kartan kansilehdellä esiintyvä laamalauma ei liene koskaan ennusmerkeistä huonoin.

Sivumennen sanoen karttojen hankinta oli jossain määrin yllättävä prosessi. Kuten monet nykyihmiset, olen itsekin tottunut tilailemaan monenlaista tarvitsemaani – ja ajoin epäilemättä tarpeetontakin – internetistä. Niinpä ajattelin myös tämän karttaostoksenkin onnistuvan vaivattomammin juuri netistä. Toisin näytti kuitenkin olevan, sillä tuntien surffailun jälkeen totesin karttaostosten olevan hieman hankalampia kuin olisin kuvitellut, sillä Etelä-Amerikan karttoja oli vaikea löytää.

Lisäksi ne harvat, tyypillisesti Englannnissa sijainneet karttoja kaupittelevat nettikaupat jotka löysin, tuntuivat vaativan jonkinlaisen salasanallisen tilin luomista. Ja tätähän aktivisesti vastustan, olenhan mielestäni lisännyt kirjautumistietoni jo nykyiselläänkin aivan liian moneen paikkaan. Monesti maksan mieluusti (lue pitkin hapain) vaikka ylimääräistä moisen turhanpäiväisen tiedonkeruun välttääkseni.

Siispä. Tähän virtuaaliostoskompasteluun kyllästyttyäni päätin marssia Akateemiseen Kirjakauppaan mielessäni ajatus karttojen tilaamisesta tätä kautta. Kaupan karttaosastolla minua kuitenkin odotti yllätys: sopivat ja riittävässä määrin mieleiseni kartat löytyivätkin suoraa hyllystä. Kas vain. Ehkä kaikki ei aina olekaan internetissä, kuten sanonta kuuluu, vaan joskus asiat hoituvat helpommin ihan reaalimaailmassa. Terveellinen ja tervetullut muistutus kaiketi tämäkin.

 

Facebooktwittermailby feather

Ensimmäiset matkaliput kunnossa

Ti 3.12.2012, Helsinki (FI)

Sain eilen Tallinnassa käteeni sekä alkumatkan junaliput että passini, joka on nyt varustettu Valko-Venäjän transit-viisumilla. Viisumi on voimassa 48 tuntia, mutta sen pitäisi riittää maan läpikulkuun mainiosti. Aikomuksenihan on viettää Minskissä vain yksi päivä ja jatkaa matkaa Kiovaan.

Liput sekä viisumi: kovasti kyrilistä kirjoitusta. Näistä tosin saa vielä arvailemalla ja tavaamalla jonkinlaista selkoa. Kiinassa kaikki on taas toisin (eli mistään kirjoitetusta ei tyypillisesti saa minkäänlaista selkoa).

Seuraavaksi olisi tarkoitus ruveta varailemaan lentoja Kiovasta eteenpäin, sillä lentämällä on tarkoitukseni sieltä jatkaa. Seuraavat etapit voisivat olla vaikkapa Georgia (entinen Gruusia) ja Armenia, nuo kaksi pientä Kaukasuksen maata jotka ovat minua jo pitkään (lapsuudesta asti?) kiehtoneet. Molemmista lennetään näköjään suoraa ainakin Dubaihin, joka puolestaa on melkoinen lentoliikenteen solmukohta. Sieltä puolestaan olisi varmaankin helpohkoa lentää Kiinaan.

Saapa nähdä, miten suunnitelman käy. Äkkinäisen tutkimuksen perusteella osa edellä mainituista lentovaihtoehdoista on kiusallisesti kallistunut viikon sisällä. Harmillista. Täytyy seurata tilannetta ja tarvittaessa muuttaa suunnitelmia.

Tallinnassa on talvista.

 

 

Facebooktwittermailby feather

Mutkia alkumatkaan – Valko-Venäjälle ja Ukrainaan

Su 25.11.2012, Helsinki (FI)

Valko-Venäjä, tuo Euroopan viimeiseksi diktatuuriksikin mainittu maa, on vaivannut ja kiusannut minua olemassaolollaan jo muutaman vuoden. Koska asioita ei (tietenkään) voi tehdä helpoimman kautta, myös ajatus tylsästä lennosta Hong Kongiin tulevan vuoden ensimmäisellä viikolla tuntui helppoudessaan jossain määrin liian yksinkertaiselta. Sitä paitsi, en pidä pitkistä mannertenvälisistä lennoista lainkaan.

Seinämaalaus Venäjältä. Liekö ollut jonkinlainen oppilaitos tämä.

Siispä. Päätin kehittää menomatkaan mutkia. Ja koska tuo mainittu entisen itäblokin viimeinen linnake sattuu kuitenkin olemaan verrattain lähellä ja jopa kutakuinkin oikeassa ilmansuunnassa, päätin taittaa alkumatkan kohti Aasiaa rautateitse. Näillä näkymin yöjuna Latvian pääkaupungista Riikasta kohti Valko-Venäjän Minskiä lähtee sunnuntaina 16.12. Seuraavana iltana matka jatkuu, edelleen yöjunalla, Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan.

Kiovasta eteenpäin suunnitelmat ovat vasta luonnosasteella. Joitakin ideoita toki on, mutta niihin palaan myöhemmin. Pikavuoron kyytiin tarkoitukseni on tämän suunnitelman mukaan hypätä lennosta, eteläisessä Kiinassa, siis jo ennen Hong Kongia. Tilanteet saattavat tosin elää, joten kaikkeen tähän pitää toki suhtautua varauksella, kuinkas muuten.

Valko-Venäjälle tarvitaan viisumi eivätkä junaliputkaan nettitutkimusteni perusteella ole kaikkein helpoimpia hankittavia. Päätinkin siis ulkoistaa sekä viisumin että lippujen hankinnan. Tallinnalaisen matkatoimiston palveluita käyttäen homma näytti hoituvan kätevästi. Läpikulkuviisumi Valko-Venäjälle maksoi 40 euroa ja liput toisen luokan makuuvaunuissa (4 punkkaa/ osasto) yöjuniin Riika – Minsk ja Minsk – Kiova molemmat 65 euroa kappale. Edes viisumikaavaketta ei tarvinnut täyttää itse. Ukrainaan suomalaiset eivät viisumia tarvitsekaan. Tätä kirjoittaessani tosin prosessi on vielä vaiheessa, joten lopullinen tulos selviää vasta joulukuun ensimmäisellä viikolla.

Näin se homma etenee: Tallinnasta bussilla Riikaan josta edelleen kahdella yöjunalla Minskin kautta Kiovaan.

En ole ikinä käynyt Valko-Venäjällä enkä Ukrainassa, joten tämän jutun kuvitus ei siten voi olla kummastakaan mainitusta maasta. Mutta eipä hätää, arkistoistani nimittäin löysin oheisen, sosialistisrealistista idealismia henkivän kuvan seinämaalauksesta jossain eteläisellä Venäjällä (olisiko ollut Samaran lähellä). Se sopinee aiheeseen vallan mainiosti. Harmaanmasentavassa talvisäässä kuvattu hieman rähjäinen betonirakennus ja toisaalta sen seinään maalattu parempaa maailmaa henkivä seinäkuva muodostavat mielenkiintoisen ristiriidan. Ehkä tässä valokuvassa konkretisoituu koko edesmenneen Neuvostoliiton ongelma. Ristiriita teorian ja käytännön välillä oli yksinkertaisesti liian suuri.

 

 

Facebooktwittermailby feather