Vaikka olemme olleet Turkissa vasta kaksi päivää, olemme jo syvällä maan keskiosissa. Batumista lähtömme jälkeen kilometrejä on kertynyt jo tuhat. Olen matkustellut Turkissa aikaisemminkin, mutta pohjoisrannikko oli minulle aiemmin tuntematonta seutua. Jii ei ole käynyt koko maassa aiemmin. Tiesin Turkin läntisten osien teiden olevan todella hyviä. Niin on myös Mustanmeren rannalla. Rantaviivaa seuraillut moottoritie hipoi kunnoltaan täydellistä. Väylä oli uusi ja täysin sileä. Kaistoja oli koko ajan vähintään kaksi suuntaansa. Usein niitä oli kolme. Kaiken lisäksi muuta liikennettä on aika vähän, joten matkanteko on ollut nopeaa ja tasaista.
Turkkiin pääseminen oli helppoa. Lähdimme Batumin mainiolta hotellilta uloskirjautumisaikaan puolilta päivin ja ensitöiksemme pesetimme maaseudulla rapaiseksi käyneen auton. Käsinpesu ja imurointi maksoi yhdessä kaupungin lukuisista autopesupuljuista seitsemisen euroa. Heput hinkkasivat…
—
Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:
Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)
Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta