Eilen oli tapaninpäivä. Joulu meni oikeastaan huomaamatta, mutta se ei minua kummemmin haittaa. En ole jouluihmisiä. Joskus aiemmin tapanani oli olla ihan periaatteesta aina tähän aikaan vuodesta matkoilla jossain, mutta tällä kertaa tämä on vain sattumaa. Ei pidä kangistua kaavoihin. Tasan vuosi sitten vietimme juhlapyhiä laivassa Atlantilla. Jouluaattona jaloittelimme Senegalin pääkaupungissa Dakarissa. Siitä tuntuu olevan kovin kauan.

Ajoin lopulta Thessalonikista aivan manner-Kreikan eteläosaan, Peloponnesoksen niemimaalle. Maaseudulta läheltä Kalamataa löytyi auki ollut majatalo, josta otin huoneen. Pieni keittiökin tässä on. Täällä on viihtyisää ja…

—

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Kreikan, ja samalla Euroopan unionin raja on nyt ylitetty. Sikäli kun Eurooppa on todella yhdistynyt, tämän pitäisi olla kuin kotiinpaluu konsanaan. Ja, ihme kyllä, siltä se kaikkien seikkailujen jälkeen tuntuikin. Kotimatkaa on vielä tuhansia kilometrejä, mutta niissä kilometreissä ei pitäisi enää olla mitään ihmeellistä. Edessä on tuttuja maita. Täällä olen ajellut aiemminkin.

Turkista Kreikkaan pääsemiseen meni vain parikymmentä minuuttia. Turkin rajakopeilla jännitti hieman. Maan hyvät ja uudet moottoritiet ovat pääosin ilmaisia, mutta muutamaan tietulliporttiin silti törmäsimme. Ne olivat automaattisia. Puomia ei ollut, mutta…

—

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Istanbulilla on pitkä hyvin pitkä historia. Ennen turkkilaista valtaa se oli Itä-Rooman valtakunnan eli Bysantin keskus ja tunnettiin nimellä Konstantinopoli. Kaupunki levittyy Bosporinsalmen molemmin puolin ja se on aina ollut eräänlainen yhdistelmä itää ja länttä, sijaitseehan se perinteisesti niiden rajana pidetyssä salmessa. Minulle Istanbul on tuttu paitsi muutamalta aiemmalta matkalta, myös jo aikaa sitten luetuista kirjasta. Useampikin Mika Waltarin romaanihahmo seikkaili täällä. Synkkä ja runollinen Johannes Angelos, sekä näsäviisas, mutta idealistisen naiivi Mikael Karvajalka toverinsa Antti tykinvalajan kanssa, joitakin mainitakseni. Kirjoja ja tarinoita tästä monta tuhatta vuotta vanhasta kaupungista on varmasti vaikka miten, mutta nuo Waltarin hahmot ovat jääneet minulle mieleen.

Muurien rajaama kaupungin vanhin osa sijaitsee salmen Euroopan puoleisella rannalla. Olin varannut meille huoneen sieltä, aivan Topkapin…

—

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Ajaminen on jäänyt viimeisen vajaan viikon aikana aika vähiin. Olemme sen sijaan ottaneet kaikessa rauhassa ja lomailleet välimerellisissä maisemissa Turkin lounaisrannikolla. Esimerkiksi sellaiset monelle tutut matkakohteet kuten Alanya ja Antalya ovat täällä päin. Hotelleja onkin valtavasti. Varsinkin Alanyasta länteen niitä on oikeastaan vieri vieressä. Nyt useimmat niistä ovat kuitenkin kiinni ja kuin kummitustaloja konsanaan. Ikkunaluukut ovat tiukasti säpissä ja rantakaduilla vaeltelee vain satunnaisia orpoja turisteja. Täällä on varmasti hyvin erilaista sesongin aikaan, kun kaikki majoituslaitokset ja ravintolat ovat auki.

Kappadokiasta ajoimme ensin Välimeren rannalle Mersiniin. Lähes miljoonan asukkaan satamakaupunki on minulle parin vuoden takaa jossain määrin tuttu. Odottelimme silloin täällä Egyptin Aleksandriasta rahtilaivalla saapuvaa…

—

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta