Kuluva aika sekä laiva nimeltä Estonia

Su 28.9.2014, Tallinna (EE)

Kaksikymmentä vuotta on pitkä aika. Siitä huolimatta muistan missä olin tuolloin. Istuin kohti Haminaa ajavan maastokuorma-auton lavalla. Oli kirkkaan kuulas syyspäivä ja puut jo keltaisia. Kaunis syyssää ei kuitenkaan ollut asia, joka meidän lavalla matkustaneiden metsäleiriltä väsyneinä palaavien upseerioppilaiden huomion kiinnitti metsästä takaisin  rakennetulle alueelle päästyämme. Lipputangot. Niissä oli jotain kummaa. Jokaisen lippu oli puolitangossa. Koko kaupungissa.

Kasarmille päästyämme selvisi pian miksi koko kaupunki suruliputti. Itämerellä oli nimittäin uponnut keskellä yötä autolautta nimeltä Estonia, vieden mukanaan pääosan matkustajistaan, lähes tuhat ihmistä. Tästä tragediasta on tänään kulunut tasan 20 vuotta. Hämmästyttävää miten se aika kuluu.

Kynttilöitä ja nimiä.

Kynttilöitä ja nimiä.

Nimiä on paljon.

Nimiä on paljon.

Estonian uppoamista muistetaan yhä Virossa vuosittain. Tämä ei olekaan ihme kun ottaa huomioon onnettomuuden mittasuhteet. Laivan upotessa menehtyi 852 ihmistä. Se on todella paljon kun ottaa huomioon kuinka pieniä maita Viro ja Ruotsi – joiden kansalaisia uhrit pääosin olivat – loppujen lopuksi ovat. Vertailun vuoksi syyskuun 11. päivän iskut New Yorkissa vaativat noin 2700 ihmisen hengen. Se on vain kolme kertaa enemmän kuin laivaturmassa, sikäli kun sanaa ”vain” tässä yhteydessä voi korrektisti käyttää.

Tallinnan keskustassa, aivan vanhan kaupungin muurien kupeessa olevalle katkennut linja -nimellä tunnetulle muistomerkille ilmestyy jokaisena vuosipäivänä viljalti kynttilöitä. Niin tänäkin vuonna. Satuin kulkemaan paikan ohi eilen illalla. Epäonnisen tapahtuman kaksikymmenvuotispäivän juhlallisuuksiin kuului seesteistä ja leijuvaa ambient-henkistä musiikkia soittanut yhtye sekä muistomerkin viereisen nurmikentän peittänyt valotaideteos. Ohessa muutamia (valitettavan rakeisia) kuvia.

Eteeristä tunnelmaa Tallinnan yössä.

Eteeristä tunnelmaa Tallinnan yössä.

 

 

Facebooktwittermailby feather

Alku: Tallinnasta Riikaan

Su 16.12.2012, Riika (LV)

Miinus yhdeksän pakkasta, navakka vedet silmiin nostava tuuli sekä tietenkin pimeää, totta kai. Näin alkoi tällä kertaa talvinen, järjestyksessään jo kolmas matkani taivaltaessani sunnuntaisessa aamuhämärässä muutaman kilometrin matkan halki heräilevän Tallinnan linja-autoasemalle. Mutta eipä niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Kassi selässäni tuntui kevyeltä ja lähes puolityhjältä. Tämä ei ollutkaan ihme, olivathan lähes kaikki vaatteet päällä. Tai siltä ainakin tuntui.

Läpiajo - Viron raja-asema jää taakse. Eu-rajoilla ei enää pahemmin hidasteta, saati sitten pysähdytä.

Ensimmäisenä etappina oli Riika. Lopullisena tarkoituksenanihan on päästä parin seuraavan viikon aikakana Kiinaan, erinäisiä paikoissa erinäisiä pysähdyksiä tehden. Kaupunkien välinen linja-automatka halki Baltian lumisen maaseudun kesti neljä ja puoli tuntia ja sujui sangen miellyttävissä merkeissä. Bussista löytyi muun muassa ilmainen langaton netti, wc, lukuisia 220 V pistorasioita ja kuumia juomia niin paljon kuin jaksoi juoda. Matka maksoi 18 euroa ja sen sai ostettua kätevästi internetistä. Autossa ei tarvinnut myöskään palella.

Juna kohti Valko-Venäjän Minskiä lähtee puoli seitsemältä illalla. Riikaan aikaa tuhlattavaksi jäi siis viitisen tuntia, mitä tätäkin kirjoittaessani parhaani mukaan teen. Kaikki matkaliputhan olin hankkinut jo etukäteen ennen lähtöä, joten niistäkään ei stressiä ole.

Olen käynyt Riikassa useita kertoja ja todettava on, ettei se liene tähän vuodenaikaan parhaimmillaan. Harmaata vaikutelmaa ei ainakaan vähennä teillä lainehtiva ruskeanmusta tiesuolainen lumisohjo. Viisi tuntia riittää siis mainiosti. Kesällä taasen Riika on mielikuvieni mukaan sangen viehättävä hansakaupunki, viikonloppukohteeksi erinomaisen sopiva.

Jouluista Riikaa.

Katunäkymä keskustasta. Jostain syystä Riikan Double Coffee -ketjun kuppilat ovat tulleet jo aiemmilla vierailuilla hyvin tutuiksi. Tuttavuussuhde jatkui tälläkin kertaa.

Seuraava raportti saattaa antaa odotuttaa itseään, sillä huomisen Minskin internetyhteyksistä minulla ei minkäänlaisia ennakkotietoja ole. Tiistaina Kiovassa yhteyksien pitäisi taas olla kunnossa. Ainakin kaikki netistä katsomani Ukrainan pääkaupungin majapaikat mainostivat kilvan ilmaisia wifi-yhteyksiään. Poikkeaako käytäntö mainostekstistä jää taas kerran nähtäväksi.

Tänään kuunnellaan:

Ultra Bra – Pärnu

Pysähdys linja-autoasemalla: 5 min.

 

Facebooktwittermailby feather