Prahasta, ja Saksaan

sunnuntai, 3 joulukuun, 2017 , kirjoittanut Tomi Tölli

Su 3.12.2017 (pvä 16), Hannover (Saksa)

Praha. Kommenteissa sivuttiin aiemmin Itä-Euroopan tunnelmaa, ja Tsekin pääkaupunkiin palaaminen toi jälleen kerran mieleen sen, miten erilainen henki voi eri paikoissa vallita. Mistä se tulee, on hyvä kysymys. Kaiketi sadoista pienistä asioista. Ihmisten ilmeistä, pukeutumisesta ja yleisestä olemisesta, ympäristön yksityiskohdista sekä monesta muusta jutusta, sillä tuskinpa minkään kultturillisen alueen, valtion tai kaupungin päällä minkäänlainen tunnelman maaginen taikapilvi leijuu.

Muistan Prahan ensimmäisiltä interrail-matkoiltani 90-luvulta. Jo tuolloin kaupungissa vallitsi omanlaisensa tunnelma, jota en osannut paikallistaa mihinkään tiettyyn tekijään. Siellä oli jotenkin rentoa ja boheemia. Sivistynyttä. Ero vaikkapa Puolaan oli suuri. parinkymmenen vuoden takainen Puola on muistikuvissami tyly reaaliaosialiamin krapulasta kärsivä paikka. Paksuihin värittömiin villapalttoisiin pukeutuneet Mummot kiilasivat minut aseman lippujonossa ja rajapoliisit kyykyttivät surutta ja hymyttä satunnaista reppumatkaajaa. Kaikki oli harmaata ja jotenkin ilotonta.

Prahassa oli kuitenkin toisin jo silloin, jotenkin vapaampaa ja avarampaa. Sellainen tunne tuli nytkin, vaikka muu itäinen Eurooppa on muuttunut vuosien aikana paljon. Nyky-Puolaakaan en tunnista ollenkaan noista vanhoista mielikuvistani. Toisaalta Praha on tainnut muuttua kaupallisempaan suuntaan. Turisteja on paljon, ja hinnat nousseet. Aiemmilla parin vuoden välein toistuneilla Prahan reissuillani ihmetelin kerta toisensa jälkeen kuinka edullista siellä yhä oli. Tällaiseen hämmästelyyn ei taida enää olla syytä.

Prahassa.

Tsekeistä ajelimme Saksan Hannoveriin. Tämä tarkoitti käytännössä päivän valoisan ajan viettämistä Keski-Euroopan moottoriteillä. Lukuunottamatta pientä viiden ruuhkaa Hannoverin liepeillä eteneminen oli helppoa. Taas kerran sain ihaila saksalaisteiden liikennekuria. Homma todella toimii, eikä kukaan esimerkiksi ohita oikealta. Aika lähellä autoilijat tosin välillä ohitustilanteissa toisiaan ajavat. En ihmettele, jos moottoriteillä esiintyy välillä kymmenien autojen ketjukolareita. Perjantainakin olisi monessa tilanteessa yksi ohitusjonossa olleen auton äkkijarrutus olisi riittänyt.

Saapa nähdä minkälainen liikennekulttuuri latinalaisessa Amerikassa vallitsee. Yhdysvaltojen liikenne oli minulle aikanaan yllätys ja järkytys. Kuvittelin ennakolta maan olevan täynnänsä kokeneita ja kyvykkäitä autoilijoita, perustuuhan koko yhteiskunta paljolti ykistyisautoiluun. Varsinkin moottoriteillä meno oli kuitenkin jotain ihan muuta. Kanssaliikkujat saattoivat keksiä hetkenä minä hyvänsä minkälaisia temppuja tahansa. Nopeammat pujottelivat hitaampien joukossa vilkkuja käyttämättä ja ilmeisesti juuri ympärilleen, tai ainakaan peileihin, katselematta saattaen ilmestyä eteen mistä suunnasta tahansa. Tällaisena muistan autoilukokemukseni Yhdysvaltain ja Puerto Ricon valtateiltä. Saapa nähdä muuttuuko se jahka taas Yhdysvaltoihin pääsemme.

Toisaalta toisenlaisen yllätyksen koin Kenian Nairobissa, jossa autoja oli valtavasti mutta liikenne yllättävän kurinalaista. Autoilijat olivat kärsivällisiä . Edes torvet eivät soineet. Ikinä ei siis näemmä voi tietä ennakkoon, mitä tuleman pitää. Ennakkomielikuvat saattavat olla ihan vääriä.

Laivan aikatauluun tuli varmistus. Varustamo kertoi viestissään, että alus seilaa Belgian Antwerpenistä Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12. klo 15, aivan kuten olimme odottaneetkin. Laivaannousu tapahtuu iltapäivällä päivää ennen, eli tiistaina 5.12. Suuntaamme siis Belgiaan huomenna maanantaina. Laivamatka on tuntunut pitkään kovin kaukaiselta, mutta nyt se alkaa olla käsillä. Vain muutaman päivän kuluttua olemme merellä ja matkalla kohti Montevideota. Outoa.

Saksa ja aurinkoinen Autobahn.

—

Seuraa automatkaamme Euroopan kautta Etelä-Amerikan Tulimaahan, ja sitten Amerikkojen halki Alaskaan myös täällä:

www.facebook.com/havaintoja

https://www.instagram.com/havaintoja.matkan.varrelta/

Helsinki – reissu paketissa

lauantai, 15 marraskuun, 2014 , kirjoittanut Tomi Tölli

Pe 15.11.2013, Helsinki (FI)

Taas yksi, yhden- ja omanlainen pyöriminen saatiin päätökseen ja se kuuluisa ympyrä suljetuksi laivan laskiessa satamaan tänä aamuna Helsingin Vuosaaressa. Tällä kertaa kokoon saatiin peräti 19 maata – 20 jos Suomi lasketaan mukaan – ja aikaa tien päällä poltettiin viisi ja puoli viikkoa. Kilometrejä kertyi noin 8900.

Tällainen rengasmatka tällä kertaa.

Erilaisia ilmojakin matkan varrelle mahtui. Lähtiessä sekä Suomessa että Baltiassa oli alkusyksy. Välimerellä kohdattiin ainakin Suomen mittakaavassa perin kesäiset kelit, ja viimeisen viikon aikana sekä Prahassa että Berliinissä oli selvää, että kyllä se talvi on oikeasti tulossa. Lunta ei sentään reitin varrelle osunut. Hätä ei liene kuitenkaan suuri, sillä sitä tultaneen vielä tänä talvena näkemään ihan kotoisammissakin ympyröissä.

Reitti painoittui paljolti itäiseen Eurooppaan ja epäilemättä juuri alkumatkan sekä Koillis-Euroopan maat olivat myös sitä reissun parasta ja kiintoisinta antia, vaikkakin osin byrokratialtaan jossain määrin raskaita. Loppumatka Bosniasta lähdön jälkeen ei enää suuria seikkailuja tai ihmeteltävää tarjonnut, oikeastaan tuttuja ja tutunoloisia paikkoja vain. Ja näinhän sen kaiketi pitää ollakin, Euroopan Unionin jäseniähän tässä olemme itse ja sitä olivat myös kaikki loppumatkan maat. Tämä näkyi sekä hinta- että, sanoisinko yksinkertaistaen, sivistystasossa.

Yhteensä yli 1000 kilometriä vaatinut harharetki Valko-Venäjän läpi ja takaisin oli harmittava takaisku. Ainakin reittikartan viivasta olisi tullut huomattavasti tyylikkäämpi mikäli maasta olisi päästy pois suunnitelmien mukaisesti ja etenemään Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan. Toisaalta Valko-Venäjän kiertäminen johti siihen, että Ukrainasta nähtiin maan länsiosaa, joka olisi muuten jäänyt väliin. Muun muassa tällä alueella sijainnut Lviv oli hyvinkin positiivinen ja yllättävä kokemus.

Laivamatkasta Travemundesta Helsinkiin ei ole paljon kerrottavaa. Paitsi että se oli sangen pitkä ja jossain määrin pitkäveteinen. Tämä tosin lienee tullut mainittua (toistuvasti) aiemminkin, joten eipä siitä sen enempää. No, seisovan pöydän ruoka oli hyvää ja laiva kaikin puolin uuden oloinen ja siisti.

Transit kesti reissun lopppujen lopuksi oikein erinomaisesti, varsinkin ottaen huomioon että autolla on ajettu yli miljoona kilometriä. Laatupeli.

Autokannen todellisuutta.

Merellä.

Laivan sisäosia.

Vielä jaksaa jälkiruoan! Huomaa pöytämme lautaspinot.

Perillä! 15.11.13. Vuosaari, Helsinki.

–

Tämä postaus on viimeinen artikkelisarjasta, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten.

Keskiviikko: Lyypekkiin ja Laivaan

perjantai, 14 marraskuun, 2014 , kirjoittanut Tomi Tölli

Vastaa

To 14.11.2013, jossain Itämerellä

Kovin kehno on tämä laivan yhteys, mutta yritetäänpä silti. Ehkä tämän saisikin läpi. Ainakin aikaa tällä 27-tuntisella matkalla on, ja sen voinee käyttää ihan hyvin vaikka odotellessa nettisivujen lataantumista.

Aikaa kulutettiin eilen aamupäivällä Berliinissä ja alkuiltapäivällä Lyypekissä. Satamaankin ehdittiin tästä huolimatta sangen mainiosti, laivaan sisälle kun pääsi vasta puolen yön tietämissä, kolme tuntia ennen aamukolmelta tapahtunutta lähtöä.

Travemünden satamaan (jonne on siis Lyypekistä vain hieman yli 10 kilometriä) näkyy rakennetun melkoinen matkustajakompleksi. Kaikenmoisten tuliaisten ostaminen ja ajan tappaminen sujui siellä autossa istumista mukavammin. Vaikka aika myöhään satamaan saavuimmekin, tulimme istuskelleeksi terminaalissa muutaman tunnin mekin.

Iltapäivän tietapahtumiin sisältyi myös Saksan ainoa poliisikohtaaminen. Joitakin kymmeniä kilometrejä ennen Lyypekkiä, kahden moottoritieosuuden välisellä maantiepätkällä, ohitsemme kaasutti vauhdilla poliisin hopeansävyinen Passat, jonka katolle syttyi punainen ”Follow me” – valo. Kätevää viestintää.

Seurasimme autoa sivutielle. ”Control” totesi kohtelias hyvää englantia puhunut nuori poliisikaksikko ja tarkasti auton paperit, kuskin ajokortin sekä kaikkien passit. Toinen poliiseista katsasti myös auton sisätilat pääpiirteittäin. Mitään huomautettavaa ei löytynyt ja pääsimme muutaman minuutin kuluttua jatkamaan matkaa.

Tämä tämänkertainen viisi ja puoliviikkoinen ympyrä sulkeutuu huomenna aamulla Helsingin satamaan.

Matkavalmisteluja Berliinissä.

”Follow me”

Lyypekki, Saksa.

Travemunden satama iltavalaistuksessa.

–

Tämä postaus kuuluu artikkelisarjaan, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten. Tyylillisesti postaukset poikkeavat jossain määrin Havaintoja matkan varrelta -blogin yleislinjasta ollen jonkin verran lyhempiä ja spontaanimpia kuin mihin olen yleensä pyrkinyt. Vaan eipä anneta sen häiritä. Vaihteluhan on tunnetusti asia joka virkistää.

Viimeinen etappi – kohti Lyypekkiä ja merimatkaa

torstai, 13 marraskuun, 2014 , kirjoittanut Tomi Tölli

Vastaa

Ke 13.11.2013, Berliini (DE)

Viimeinen varsinainen ajopäivä tällä reissulla. Loppusyksyisestä Berliinistä suunnataan siis oletettavasti vielä loppusyksyisempään Travemundeen, mistä edelleen tulevana yönä lähtevällä laivalla kohti Helsinkiä ja Suomea.

Matkaa on vain 340 kilometriä, joten ohjelmassa tänään lienee ensin jonkinverran pyörimistä Berliinissä ja kohti Lyypekin satamakaupunkia suunnattaneen jossain vaiheessa iltapäivää.

Pyörittyä Berliinissä tuli eilenkin. Päivän opetuksiin voisi kuulua vaikkapa se, ettei myöhäissyksyinen eläintarha välttämättä aina ole paikoista mieltäylentävin.