Jumitusta Puolan ja Ukrainan rajalla

Ti 21.11.2017 (pvä 4), Hrebenne (Puolan ja Ukrainan raja)
Puolan ja Ukrainan rajalla on satojen metrien autojono, jono joka ei liiku oikein lainkaan. Siispä istumme tässä ja odotamme, kuten muutkin Ukrainaan tätä kautta haluavat. Edessä jonottavan Volkswagenin matkustaja ulkoilutti juuri koiraansa tien pientareella. Tarkoituksemme on päästä tänään Ukrainan puolelle, kaupunkiin nimeltä Lviv. Matka sinne ei ole pitkä, kunhan nyt vain pääsisimme yli tästä rajasta.

 

Puolassa tuli eilen useaan otteeseen lunta. Kuuden maissa sitä satoi niin runsaasti, että oli pakko pysähtyä odottamaan sään selkeytymistä. Pimeydessä Puolan kapeahkoilla maanteillä riehunut suoranainen lumimyrsky oli saanut jopa merkittävän osan rekkalusleista luovuttamaan ja pysähtymään tien sivuun. Se jos mikä kertoo yleensä kelin olevan todella kehnon. Ammattikuskit, varsinkaan puolalaiset sellaiset, eivät yleensä syyttä himmaile.

 

Puola on suuri ja rasittava ajettava. Olen ajanut maata läpi useampaankin otteeseen viimeisen viiden vuoden aikana. Ainakin itäosan valtamaantiet kulkevat lukuisten kylien läpi ja rekkaliikennettä on paljon. Nopeusrajoitukset vaihtelevst taajaan, ja ohittelu on suosittu harrastus. Loppuillasta liikenne helpotti hieman, ja ajoimme lopulta miltei puoleen yöhön asti. Olihan Puola alunperinkin ajateltu läpikulkumaaksi. Öisessä maisemassa silmään pistivät komeasti valaistut komeat kirkot ja monet palavien kynttilöiden täplittämät hautausmaat. Katolinen Puola on uskonnollinen maa.

 

Takana on toinen autoyö. Vietimme sen lähellä Lublinia. Vaikka pyry ei jatkunut koko iltaa, oli auton katolla aamulla lunta. Täytyy todeta jo edellisessä postauksessa mainitsemani lämpöpeiton toimivan mainiosti. Kyseessä on siis punkkaan lakanan alle sijoittamamme kutakuinkin sängyn kokoinen huopa, jonka sisällä kulkee sähkövastuksia. Huopa kytketään auton (tai meidän tapauksessamme lisäakun) tupakansytytinliitäntään. Tämän jälkeen se toimii kuten suurikokonen auton penkinlämmitin konsanaan. Ulkoilman ollessa jopa pakkasella Nukkuminen ilman tätä lisälämmönlähdettä olisi taatusti huomattavasti kurjempaa, tai siitä ei tulisi oikein mitään. Nyt lämpimässä sängyssä nukuttaa oikein hyvin. 110 ampeeritunnin hupiakun kapasiteetista huopa vie yön aikana ehkä kolmanneksen.

 

Kakkosyön nukuimme Liettuan pääkaupungissa Vilnassa. Mukava ja rauhallinen hostelli, jossa kahden hengen huone maksoi 22 euroa. Kovin oli hiljainen ja unelias myös itse Vilna. Maanantaiaamunakin kadut olivat sangen tyhjillään. Muutama ihminen siellä täällä. Nyt ei selvästikään ole turistisesonki.

 

Tätä kirjoitellessani olemme edenneet muutaman autonmitan. Saapa nähdä milloin pääsemme näyttämään passejamme. Liekö silloin jo pimeä.

Jono. Sää sentään parani eilisestä.

Aamun todellisuutta autossa.

Tienäkymä viimeisestä yöpymäpaikasta Puolassa.

Matkaa voi seurata myös täällä:

www.facebook.com/havaintoja

https://www.instagram.com/havaintoja.matkan.varrelta/

 

Facebooktwittergoogle_plusmail