Maailman ympäri 139 päivässä – Mitä maksoi?

Ehkä yleisin kysymys, jonka olen pidemmän maailmalla kiertämisen jälkeen kotikonnuilla kuullut, koskee kokemukseni mukaan tyypillisesti matkan kustannuksia. ”Mitäs tuollainen reissu sitten maksaa?” Viimevuotisen pintateitse Thaimaahan ja takaisin tekemäni matkan kustannukset jätin tarkoituksella laskematta. Rahaa kun tulee ja menee – se kuuluu elämään. Ja mikäli kuukausia pitkän pätkän elämästään aikoo kuluttaa matkustamalla puolimaanisesti paikasta toiseen ja sieltä taas lähes heti kolmanteen, kuluu sitä mitä todennäköisemmin enemmän kuin kotioloissa.

Miljoona käteistä. Indonesiassa monien automaattien suurin seteli oli 50 000 rupiaa eli noin 5 euroa. Kun tyypillinen nostomäärä taasen oli miljoonan luokkaa, seteleitä oli yleensä taskussa paksulti. Valitettavasti miljoonallakaan ei aina pitkälle pötki.

Yli neljä ja puoli kuukautta kestäneen ja lopulta maailmanympärysmatkaksi päättyneen retken kustannuksia seulottuani voin todeta, että tuo oletus rahan tämäntyyppisellä matkalla normaalielämää nopeammisesta kulumisesta on (tietenkin) totta.Yllätyksenähän tämä ei tietenkään tullut, vaikka kulukokonaisuuden hahmottamista hankaloittavat hieman luottokortimaksut, jotka tulevat maksetuiksi vasta viiveellä. Lisäksi yrittäjän asema poikkeaa hieman palkansaajasta, voihan yrittäjä maksaa palkkaa itselleen reissun aikanakin (edellyttäen tietenkin, että firman kassassa rahaa tätä varten on). Tätä tilannetta tosin sain, ihme kyllä, kohennettua tekemällä matkan aikana jonkin verran etätöitä.

Seuraavassa hieman tarkempaa erittelyä 139 päivän aikana kertyneistä kustannuksista. Luvut on laskettu pankki- ja luottokorttien tiliotteista ja ne on pyöristetty lähimpään kymmeneen euroon. Kaikkea tässä ei varmaankaan ole, mutta toisaalta saattaapa noissa olla jotain ylimääräistäkin. Hyvän kokonaiskuvan kustannusrakenteesta alla esitetystä kuitenkin saanee.

Matkaliput 3 030,- EUR
(Sisältäen lentoliput – 7kpl – sekä Pikavuoro Maailman Ympäri -linja-autolipun)

Autovuokrat 780,- EUR
(Tasmania, Uusi-Seelanti, Fidzi, USA. Uuden-Seelannin ja USA:n vuokrakuluissa huomioitu vain puolet – maksajia kun oli kaksi)

Malesia ja Singapore 380,- EUR

Indonesia 1 990,- EUR
(Indonesiassa aikaakin kului lähes puolitoista kuukautta)

Australia 2 720,- EUR
(Australiassa vietettyyn aikaan nähden luku on jopa yllättävän pieni, kaikki kun tuntui maassa olevan huonon vaihtokurssin takia valtaisan kallista. Pelkästään majoittumiseen jopa kaikista vaatimattomammissakin (rähjäiset hostellit, sänky isossa dormissa) paikoissa kului helposti 25…30 eur/yö.)

Uusi-Seelanti 1 120,- EUR
(Lukuna ehkä jopa yllättävän suuri, olihan maa intuitiivisesti arvioiden Australiaa halvempi. Toisaalta parissa viikossa kilometrejä vuokra-autoon tuli paljon ja kallista bensaa paloi. Esimerkiksi autolauttalippu Pohjoissaarelta eteläiselle ja takaisin taisi maksaa pitkälti toista sataa suuntaansa.)

Fidzi 370,- EUR
(Lyhyt pysähdys, yllättävän suuri summa. Sanoisin, että luku olisi paljonkin pienempi jos olisin pysynyt paikallani enkä kiertänyt saarta vuokra-autolla.)

Yhdysvallat 1 130,- EUR
(Vaikuttaa ajettuihin kilometreihin nähden pieneltä summalta. Joku bensaostos tästä saattaa puuttua. Toisaalta USA ei liene loppujen lopuksi länsimaista niitä kalleimpia.)

Islanti 220,- EUR

Juoksevat kulut olivat siis 7 930,- EUR ja matkakulut (mukaanlukien autovuokrat)
3 810,- EUR. Kokonaisuudessaan siis 11 740,- EUR.

Onko tämä sitten kallista vai halpaa – kukin voinee tehdä luvuista omat johtopäätöksensä. Lähes viidessä kuukaudessa rahaa kuluu maantieteellisestä sijainnista riippumatta, yleensä sitä enemmän mitä länsimaalaisemmassa maassa aikansa viettää. Päivähinta on kuitenkin omasta mielestäni yllättävän korkea, vaikkakin kokonaishinta taas on juuri sitä suuruusluokkaa kuin kuvittelinkin sen olevan. Ja sitten taas toisaalta, yhden matkustetun kilometrin keskimääräiseksi hinnaksi taitaa tulla joitakin kymmeniä eurosenttejä. Suhteellista, kuten useimmat asiat maailmassa.

Olisiko tämän saman reissun voinut tehdä halvemmalla? Ehdottomasti. Varsinkin, jos reittiä olisi ruuvannut kulkemaan hieman eri maiden kautta olisivat kustannukset varmasti laskeneet. Lisäksi esimerkiksi yksin matkustaminen on kallista. Jo kaksin se on halvempaa. Sanoisin myös, että liike ja siirtymiset (joita oikeastaan tämäkin matka lähes pelkästään oli) maksaa, paikallaan pysymisen ollessa taas halvempaa. Kustannusten jakautumista ja mahdollisia säästökohteita spekuloin ehkä vielä myöhemmin lisää.

Kommentit ja keskustelu ovat enemmän kuin tervetulleita.

 

Islannista

Ma 30.4.2012, Reykjavik (IS)

Perjantain ja lauantain välisen yön lento Icelandairin koneella New Yorkista Reykjavikiin meni ilman ongelmia. Kaikki koneen tarjoilut vettä lukuunottamatta olivat halpalentoyhtiötyyppisesti maksullisia, joten maukas lentokoneruoka jäi tällä kertaa nauttimatta. Ilmankos liput ovatkin sangen edullisia.  Kone oli myös myyty kiitettävän täyteen, vapaita paikkoja ei juurikaan näyttänyt olevan.

Alle kuusi tuntia kestäneen lennon (ja valvotun yön) jälkeen kone laskeutui Reykjavikiin paikallista aikaa kuuden jälkeen aamulla. Keflavikin kenttä näytti olevan uusi ja hieno, mutta muuten ensivaikutelma Islannista oli sangen masentava. Ulkona sumussa ei nimittäin nähnyt nenäänsä pidemmälle ja jäätävä sade piiskasi kovassa tuulessa kaikkia ulos uskaltautuneita. Lämpötila pyöri viiden plusasteen tietämissä. Autovuokraamon kaveri lohdutti. Edellisenä vuonna Reykjavikissa oli kuulemma satanut lunta kesäkuussa. Se vasta kuulemma olikin ”quite depressing”.

Auton saatuani ja ajelin kentältä sumuisen autiuden halki noin 50 kilometrin matkan Reykjavikiin. Ihmisiä ei lauantaiaamuna näkynyt oikein missään ja kaupunkikin vaikutti lähes autiolta. Löysin kuitenkin varaamani majoituksen lähes karttaa tutkimatta ja painuin neljän tunnin päiväunille.

Reykjavikin keskustaa.

Tiekuvaa Reykjavikin pohjoispuolelta, jonne sinnekin tein sunnuntaina pienen lenkin.

Illalla sää oli parantunut hieman, sade nimittäin oli loppunut. Kaupungin keskustassakin oli nyt hieman elämää. Suuri kaupunki Reykjavik ei ole, joten ydinkeskusta mahtuu pienelle, oikeastaan vain muutaman kadun alueelle. Kaupunki vaikutti myös oikeastaan kaksikieliseltä. Englantia (jota myös kaikki, ainakin itse tapaamani, islantilaiset tuntuvat osaavan) kun kuuli puhuttavan lähes kaikkialla. Kuulemistani kielistä päätellen lukuisista eri maista olevia turisteja sen sijaan näytti ainakin lauantaina olevan kaupungissa paljon, suorastaan enemmän kuin paikallisia.

Sunnuntai valkeni aurinkoisena ja heräsin hyvissä ajoin aamuyöllä, unirytmi kun tuntui olevan melkolailla sekaisin, mitä pitikin sittemmin paikata torkkumalla tunti iltapäivällä autossa. Itse päivästä tulikin hieno ja käytin sen ajellen ympäri kaakkoista Islantia. Tälle alueelle mahtuvat monet saaren nähtävyyksistä kuten Gullfossin ja Skógafossin vesiputoukset sekä Geysirin vulkaanisesti aktiivinen alue. Nämä kaikki pystyy kätevästi kiertämään yhdessä päivässä Reykjavikista käsin ja näin siis sunnuntaina teinkin. Huolimatta kirkkaasta säästä kovin lämmin ei sunnuntainakaan ollut. Korkeimmillaan lämpötila taisi olla auton mittarin mukaan +12 astetta jonka kylmä tuuli sai tuntumaan viileämmältä. Ensimmäistä kertaa lähdön jälkeen joulukuussa Helsinki-Vantaalla kaikki päällä olleet vaatteet tulivat tarpeeseen.

Vesiputous lähellä rannikkoa. Tämä on ilmeisesti Islannin putouksista korkein, ja sen pääsee kiertämään myös takakautta.

Gullfossin massiivisempi vesiputous sisämaassa.

Kiehuvaa vettä kraaterissa. Kuva Geysirin alueelta, joka on ilmeiseti antanut nimensä kaikille purkautuville kuumille lähteille. Varsinaisia geysireitä täälläkin oli, mutta valitettavasti kuvaa en purkautumisesta saanut. Tuliperäisyyden myös muuten haistoi (kuten Uudessa-Seelannissakin). Maaperän rikki saa ilman ajoin haisemaan miedosti mädäntyneeltä kananmunalta. Reykjavikin vesijohtovedestäkin tuoksun tunnisti.

Hintatasoa en tullut Islannissa kovin aktiivisesti arvioineeksi, osin siitä syystä että valuutta (kruunu) lasketaan käytännössä sadoissa ja tuhansissa, mikä oli omiaan sotkemaan käsitystä kustannustasosta. Viimeiset kuukaudet kun kuitenkin on tullut vietettyä maissa, joiden yhdellä rahayksiköllä on ostovoimaa. Yhdellä Islannin kruunulla taasen ei saa mitään. Toisaalta äyrit valuutasta puuttuvat, joten kaiketi tämä on ymmärrettävää. Islannin kruunu on käsittääkseni devalvoitunut rankastikin viime vuosina ja sanoisin, että tämä näkyy. Suhteellisen järkihintaisena paikkana pitäisin Islantia tämän lyhyen vierailun perusteella. Esimerkiksi yhden hengen siisti ja mukava huone guesthousessa (tosin ilman omaa kylpyhuonetta) maksoi 30 euroa yöltä, mikä on mielestäni kohtuullista. Joitakin vuosia takaperin maa lienee ollut euroalueen matkailijalle hyvinkin tyyris.

Kirjoitan tätä Reykjavikin lentokentällä. Lento Helsinkiin lähtee pian. Vähiin käy reissu, ennen loppumistaan.