Pe 21.11.2014, Valverde, El Hierro (ES)

El Hierro. Kanarian saarista läntisin ja pienin, epäilemättä myös vähiten tunnettu. Ennen Amerikan löytymistä sitä pidettiin tunnetun maailman läntisenä ääripisteenä ja tuolloisten karttojen nollapituuspiiri kulki saaren kautta. Täältä länteen oli vain tuntematon. Maailman laita. Planeetta Pluto. Kiinnostava paikka siis, paikka jota piti päästä katsomaan.

El Hierrolle pääsee sekä laivalla että lentäen. Teneriffalta jonkinasteinen autolauttakatamaraani kulkee saarelle vajaa kolme tuntia ja maksaa henkilöltä noin 50 euroa suunta. Valitsimme tämän vaihtoehdon. Henkilölipun hinnan huomioiden auton mukana kuskaaminen olisi ollut huomattavan halpaa. Tämä ei kuitenkaan onnistunut koska harvat vuokrayhtiöt sallivat autonsa viemisen vuokraussaaren ulkopuolelle ja – kuinka ollakaan – Teneriffan menopeli oli vuokrattu juuri tällaiselta saarenvaihdon kieltävältä yritykseltä. Siispä jouduimme merimatkalle jalan.

Saaren pienuuden huomioon ottaen oli hieman arvoitus kuinka vajaan kymmenen kilometrin päässä pääkaupungista sijaitsevasta satamasta pääsee pois kahdeksan jälkeen illalla. Perillä olikin perin hiljaista, mutta muutama taksi pimeän satamarakennuksen edessä kuitenkin päivysti. Siirtyminen autotta pääkaupunki Valverdeen sujui siten loppujen lopuksi ilman suurempia hankaluuksia. Asioilla on tapana järjestyä. Niin kävi nytkin.

Kieltämättä kätevämpää olisi kuitenkin ollut ajaa lautasta ulos omalla autolla. El Hierrolle (tai muille pienemmille Kanarian saarille) lyhyeksi aikaa matkaaville suosittelenkin ehdottomasti tätä vaihtoehtoa. Tietääkseni ainakin Cicar –niminen vuokraamo sallii saarenvaihdon. Firman tarroilla sekä jonkun muun saaren tunnuksilla varustettuja autoja näkyi ajoittain myös Tenerifalla, joten asian ovat näemmä hoksanneet muutkin liikkuvaisuuteen taipuvaiset matkailijat.

Satamasta pois pääsyn ohella juuri autottomuus El Hierrolla huolestuttikin hieman etukäteen, ilman autoa kun pienen ja vähäkansoitetun saaren tutkiminen olisi auttamatta jäänyt kovin vähiin. Muutama suurempi vuokraamo oli nimittäin vastannut tiedusteluihin kieltävästi: ei autoja, kaikki vuokrattu. Asia kuitenkin hoitui lopulta helposti Valverdessä hotellinomistajan ystävällisellä avustuksella. Mies soitti yhden puhelun ja puolen tunnin kuluttua meillä oli auto alla, vieläpä edullisempi sellainen kuin nettivarausjärjestelmien kautta olisi ollut hankittavissa. Kätevää. Ja ystävällistä.

Sataman ensivaikutelmat eivät olleet vääriä, hiljaista El Hierrolla toden totta on ollut. Tyhjät tiet. Vastaan ei juuri muita autoja tule ja vähistä vastaantulijoistakin moni näkyy olevan kaltaisemme turisti vuokra-autolla. Puolikin tuntia saattoi helposti vierähtää ilman minkäänlaisia liikennetilanteita. Kumma kyllä, teillä ei myöskään ole maantiepyöräilijöitä, joita Tenerifalla on ajoin riesaksi asti kapeiden serpentiiniteiden ylämäkiliikennettä hidastamassa. El Hierrolla luulisi ajamisen olevan miellyttävämpää. Ehkä saarta ei vielä ole tässä mielessä löydetty.

Turismi ei ole siis näemmä saanut vielä sanottavaa jalansijaa saarella. Väittäisin, että tämä näkyy myös paikallisissa asukkaissa. Tekemisen tahti on rauhallinen mutta ystävällinen ja maanläheinen. Mihinkäs sitä maailman äärilaidalla kiire olisi, semminkin kun suuret turistimassat El Hierrolta puuttuvat. En ihmettele lainkaan jos vaikkapa Teneriffan paikallisväestö tuntuu ajoittain jossain määrin tympeämmältä. Valtavat matkailijamäärät kaiketi kyynistävät helposti vahvemmankin sielun.

Yleisesti ottaen El Hierro on ollut siis sangen virkistävä kokemus. Ero Teneriffaan on melkoinen, jos ei kuin yö ja päivä, niin melkein. Kaikille rauhallisemmasta menosta ja tunnelmasta pitäville voin suositella saarta ehdottomasti. Kiintoisaa on nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkä El Hierrostakin tulee jonain päivänä suurempien Kanariansaarien kaltainen massaturismikeskus. Tällä hetkellä se on kuitenkin kaikkea muuta kuin sitä. Kannattaa siis mennä itse katsomaan ennen kuin myöhäistä.

Itse näkisin saarella potentiaalia jonkinlaiseen luonto- ja ekoturismiin. Merkittyjä kävelypolkuja näytti olevan melkoisesti. Kävelijät näiltä kuitenkin ilmeisesti vielä pääosin puuttuvat. Vielä siis ehtii, niin halutessaan.