To 24.10.2013, Nesebar (BG)

Ensin autosta. Se ei edelleenkään käynnisty avaimesta kääntämällä. Päivällä Constantasta lähtiessämme Transit piti taas työntää käyntiin. Kolmas tai neljäs yritys onnistui. Muistoksi hotellin laatoitetulle pihalle jäi rumahko öljyläikkä, auto kun vuotaa myös jossain määrin öljyä. Sen ei annettu kuitenkaan haitata. Rapatessa roiskuu.

Ja sitten päivämatkasta ja sen tapahtumista. Constanta näkyi olevan lähes tyystin remontissa. Useimmat kadut oli kaivettu auki ja rantakaupunki lienee viiden vuoden kuluttua paljon paremmassa kuosissa kuin se on nyt. Kylttien perusteella myös Euroopan Unioni näkyi osallistuvan tähän remonttiin.

Bulgarian raja oli helppo ylittää. Passit ja auton rekisteriote katsottiin, mutta koko prosessiin meni vain pari minuuttia. Romanian rannikolla oli hiljaista, mutta Bulgarian rannikolla näytti olevan vielä hiljaisempaa. Rannikon lomakaupungit kuten Sunny Beach vaikuttivat näin syksyllä lähes aavekaupungeilta. Lähes kaikki liikkeet ja hotellit ovat suljettuja. Kerrostalojen ikkunat ovat lähes täysin pimeitä. Meininki lienee täällä lienee perin erilaista kesäaikaan.

Bulgarian rannikolla törmäsimme myös ensimmäistä kertaa tällä matkalla jonkinasteisiin vuoristoteihin. Vaihteeksi semiserpentiiniä. Tätä lienee luvassa lisää entisessä Jugoslaviassa, jos sinne asti Transitilla päästään.

Huomenna on edessä viimeinen rutistus ennen välietappia. Perillä Istanbulissa ollemme huomeniltana.

–

Tämä postaus kuuluu artikkelisarjaan, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten. Tyylillisesti postaukset poikkeavat jossain määrin Havaintoja matkan varrelta -blogin yleislinjasta ollen jonkin verran lyhempiä ja spontaanimpia kuin mihin olen yleensä pyrkinyt. Vaan eipä anneta sen häiritä. Vaihteluhan on tunnetusti asia joka virkistää.