To 7.11.2013, Sarajevo (BiH)

Koko porukkaa taitaa vaivata jo jonkinasteinen matkaväsymys. Itse asiassa tämä on aiemmiltakin matkoilta sangen tuttua. Kun maali häämöttää, alkaa jonkinlainen kärsimättömyys helposti vaivata satunnaista matkailijaa. Homman haluaisi jo saada pakettiin.

Aika Sarajevossa alkoi parissa päivässä käydä suoranaisen pitkäksi, ja koska autonkin (pitäisi) olla aiempaa paremmassa kunnossa (tai ainakin lähteä avaimesta käyntiin), loppumatkan suunnitelmat ovat alkaneet muodostua sangen ajopainotteisiksi. Ne todella kiintoisat maat, jotka olivat oikeastaan reissun teema, on oikeastaan jo käyty. Eiköhän se kärsimättömyys ja levottomuus kunnon ajokuurilla lähde.

Katsotaanpa siis missä jaksamme vielä pysähtyä ennen Tukholmaa. Prahassa ainakin. Tiedä vaikka se jäisi ainoaksi kunnolliseksi välietapiksi noin 2500 kilometrin matkalla täältä Sarajevosta Tukholmaan. Kohta starttaamme taas ja tämäkin alkaa selvitä. Kilometri kerrallaan.

–

Tämä postaus kuuluu artikkelisarjaan, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten. Tyylillisesti postaukset poikkeavat jossain määrin Havaintoja matkan varrelta -blogin yleislinjasta ollen jonkin verran lyhempiä ja spontaanimpia kuin mihin olen yleensä pyrkinyt. Vaan eipä anneta sen häiritä. Vaihteluhan on tunnetusti asia joka virkistää.

Ti 5.11.2013, Sarajevo (BiH)

Autoa tutkittiin iltapäivällä korjaamolla ja vika näyttäisi paikallistuvan starttimoottoriin. Akussa vika ei ole.

Auto jäi pajalle, jossa startti irroitetaan huomenissa ja se koitetaan korjata, edellyttäen että se on mahdollista. Uusi maksaisi kuulemma neljäsataa euroja ja toimitusaikakin on toista viikkoa. Uutta starttimoottoria ei autoon siis tulla hommaamaan. Jos vanhaa ei saada korjattua, työntötalkoot jatkunevat loppumatkan.

Bosniassa on muuten oma valuutta, markka. Lieneeköhän maa ainoa maailmassa, jossa tämä Suomessakin perin tuttu rahayksikkö on vielä käytössä. Bosnian markan arvo on lähes täsmälleen puoli euroa, joka sattumoisin taitaa olla saman verran kuin Saksan markankin aikoinaan. Bosnian sodan jälkeen, ennen euroaikaa, D-markka oli muistaakseni maan enemmän tai vähemmän virallinen valuutta. Ilmeisesti bosnialaiset päättivät omaa valuuttaa valitessaan pitää sekä rahan nimen että ostovoiman samana kuin ennenkin. Kiintoisaa.

–

Tämä postaus kuuluu artikkelisarjaan, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten. Tyylillisesti postaukset poikkeavat jossain määrin Havaintoja matkan varrelta -blogin yleislinjasta ollen jonkin verran lyhempiä ja spontaanimpia kuin mihin olen yleensä pyrkinyt. Vaan eipä anneta sen häiritä. Vaihteluhan on tunnetusti asia joka virkistää.